Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä tyhmä syy loukkaantua hieman?
02.03.2024 |
Mieheni sisko pyysi minua erääseen tapahtumaan kaverikseen. Lähdin iloisella mielellä mukaan. Tapahtumassa juttelimme kaikenlaista. Keskustelun lomassa mieheni sisko sanoi minulle että kysyi ensin jotain toista ystäväänsä tapahtumaan kaverikseen mutta tämä ei päässyt. Oli sitten kysynyt vielä yhtä toista ystäväänsä myös mutta hänkään ei ollut päässyt. Oli sitten kysynyt minua ja minä pääsin.
Tavallaan ihan mitätön juttu mutta vähän tuli paha mieli että kertoi minulle tämän. Tuli sellainen varakaveri -fiilis. Vai olenko vain pikkumainen?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
No on pikkumaista. Jos olisi kysynyt sua ekana ja sitten vasta muita ja sit toiset olisi loukkaantuneet. Eihän sitä koskaan uskalla ketään pyytää. Bestis-ajattelu on syytä jättää ala-asteelle. Itsekin kysyn ensin yhtä, jos ei pääse niin toista ja niin edelleen. Ei niillä sen kummempaa järjestystä ole. Jos sulla on 5 yhtä hyvää kaveria niin miten valitset niistä yhden seuraksesi jonnekin loukkaamatta neljää muuta tällä logiikalla? Eikä sen asian kertomisessakaan ollut mitään tahdittomuutta.
No tarviiko selittämällä selittää mones oli tässä kyselyjonossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on pikkumaista. Jos olisi kysynyt sua ekana ja sitten vasta muita ja sit toiset olisi loukkaantuneet. Eihän sitä koskaan uskalla ketään pyytää. Bestis-ajattelu on syytä jättää ala-asteelle. Itsekin kysyn ensin yhtä, jos ei pääse niin toista ja niin edelleen. Ei niillä sen kummempaa järjestystä ole. Jos sulla on 5 yhtä hyvää kaveria niin miten valitset niistä yhden seuraksesi jonnekin loukkaamatta neljää muuta tällä logiikalla? Eikä sen asian kertomisessakaan ollut mitään tahdittomuutta.
Tämä on kyllä niin erikoista, aikuisissa ihmisissä. Pohditaan järjestystä kaveripiirissä ja olenko vain varakaveri, ei oteta yhteyttä toiseen ja jäädään odottamaan toisen yhteydenottoa ja suututaan siitäkin, kun sitä ei kuulu itse tehdyn ajan puitteissa. Valitetaan, että toisen kanssa lähdetään kahville (näin instasta) ja mun kanssa ei lähtenyt, vaikka pyysin.
Miksi pitää painottaa, että olit muuten kolmas, joka suostui lähtemään seuraksi? Tarviiko tuollaista äänen sanoa?
Yksi mahdollinen selitys: kuulutte kaikki samaan kaveripiiriin, ja olisit ihan sattumalta saattanut kuulla että "Maikku pyysi mua lauantaina tapahtumaan x, mutta harmi kun meillä alko Lissu just oksentaa enkä sitte päässyt." Ehkä tämä miehen sisko kertoi juuri siksi, ettet kuule asiasta jälkeenpäin, ja pahoita mieltäsi... Ei ihmisten motiivit toimia ole aina pahoja... Ja yhtä lailla saatto vain lipsauttaa asian eikä tarkoittanut sillä yhtään mitään!
Vierailija kirjoitti:
Yksi mahdollinen selitys: kuulutte kaikki samaan kaveripiiriin, ja olisit ihan sattumalta saattanut kuulla että "Maikku pyysi mua lauantaina tapahtumaan x, mutta harmi kun meillä alko Lissu just oksentaa enkä sitte päässyt." Ehkä tämä miehen sisko kertoi juuri siksi, ettet kuule asiasta jälkeenpäin, ja pahoita mieltäsi... Ei ihmisten motiivit toimia ole aina pahoja... Ja yhtä lailla saatto vain lipsauttaa asian eikä tarkoittanut sillä yhtään mitään!
No minä ajattelisin, että oltaisiin menty porukalla sitten. MIehen sisko on pyytänyt useampia lähtemään, mutta valitettavasti muut eivät vain päässeet. Tuossa tilanteessa sanoisi, että pyysin Maikkuakin mukaan, mutta valitettavasti hän oli kipeä.
Mistä sitä tietää painottiko toinen juuri tätä jotenkin erityisesti. Jos toinen sanoisi, että kyselin muutamaa jotka eivät päässeet, niin mitä tuosta. Tämä kolmas saattoi tulla siinä vaiheessa mieleen. En mä nyt tollasesta lähtisi pahastumaan. Ja voihan olla, että jotain ei juttu kiinnosta eikä siksi halua lähteä, toista voi kiinnostaa. Mut saahan sitä kaikesta loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ehkä kertoi sen, että pyysi kaikkia ennen sinua, kun ei ehkä kehdannut kysyä sinua heti. ei jotenkin ensimmäisenä uskaltanut lähestyä sinua. älä loukkaannu, koita olla vaan helpommin lähestyttävä.
En mä olis millänsäkään. Pyysi sua sitten kuitenkin. Olis voinu pyytää jotain muutakin, mut pyyntö osui suhun. Ehkä olisin jopa vähän helpottunut, että ehkä täs nyt ei sitten tarttekaan alkaa kaveeraamaan ihan sata lasissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole pikkumainen. Sinä olet hänelle varakaveri, suhtaudu itsekin jatkossa häneen samalla lailla. Pettymys tulee varmaan siitä kun odotti että on parempi kaveri kuin oli ja tuon sanominen ääneen oli häneltä tökeröä.
Onhan tuo sellainen ilkeä sivallus. Muistutus, että muut on parempaa seuraa. Muuten hän ei noin sanoisi, vaan olisi tyytyväinen, että lähdit mukaan. Hän ei ilmeisesti yksin halunnut mennä.
Itseltäni on kerran jo etukäteen kysytty, että lähdenkö mukaan, jos x ei lähde. Olisin halunnut lähteä, mutta oli pakko kieltäytyä, kun esitti sen tuollaisena varakaveripyyntönä.
Tämä on kyllä niin erikoista, aikuisissa ihmisissä. Pohditaan järjestystä kaveripiirissä ja olenko vain varakaveri, ei oteta yhteyttä toiseen ja jäädään odottamaan toisen yhteydenottoa ja suututaan siitäkin, kun sitä ei kuulu itse tehdyn ajan puitteissa. Valitetaan, että toisen kanssa lähdetään kahville (näin instasta) ja mun kanssa ei lähtenyt, vaikka pyysin.
Elämä on paljon yksinkertaisempaa, kun ei vatvo jokaisen motiiveja ja tekemisiä, ottaen niistä itseensä ja tehden kaikkia omia oletuksia toisen käytöksestä. Kaikesta tehdään ongelma. Elämä pyörii sen oman navan ympärillä.
Eikö voi vain nauttia siitä toisen seurasta, eikä jatkuvasti arvottaa sitä kaveruutta/ystävyyttä? En olekaan jonkun ykköskaveri. No aina ei vaan ole, mikä siinä on edes niin tärkeää. Monesti tuntuu, että nämä ystävien puutteesta valittavat voisivat miettiä ihan sitä omaa käytöstään. Täälläkin jatkuvasti vatvotaan samoja juttuja, että miksi toinen tekee niin tai näin tai jättää tekemättä, kun se pitäisi mennä näin minun mielestä. Ja taas suututaan.
Toki on olemassa oikeasti toksisia ihmisiä, mutta tämäkin on taas tekemällä tehty ongelma, joka äkkiä paisuu loukkaantumiseksi.