Työpaikan hakeminen on monimutkainen esterata nykyään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätyksenä tuli, että työn saadakseen olisi ensin pitänyt läpäistä nelivaiheinen rekrytointiprosessi. Siihen kuului hakemuskirjeen ja ansioluettelon lähettäminen, videokysymyksiin vastaaminen, henkilökohtainen puhelinhaastattelu ja lopulta vielä ryhmähaastattelu.

Anttinen eteni kolmanteen vaiheeseen mutta ei päässyt ryhmähaastatteluun asti. Rekrytointiprosessi kesti useamman viikon

Jonkun mitättömän paskaduunin takia pitää monta viikkoa hakea samaa paikkaa, täyttä hulluutta.

Tämä on totta! Sama ruljanssi koskee monta muutakin työpaikkaa, myös parin kuukauden kesätöitä. 

Sulle kelpaa työkaveriksi ihan ketä tahansa ja tykkäät asioida paikoissa, joissa sillä ammattitaidolla ei ole niin väliä, kun jonkun duuni kestää vaan pari kuukautta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kehittää sitä omaa osaamistaan haluamaansa työhön Työ ei ole mikään etuoikeus. Parhaat tehtävään valitaan. Itse olen hakenut kymmenen vuoden sisään muutamia paikkoja ja parista vähän randomista en mitenkään yllättynyt, ettei kutsuttu edes haastatteluihin, kun taas viimeisimmästä tiesin että olen siihen just sopiva hlö kokemukseltani ja käytännössä ilmoitin olevani käytettävissä. Joo, olihan siinä prosessissa vaiheita mutta ei varsinaista karsintaa, kunhan tarkastivat että olen täyspäinen hakija. Mainituista hakemistani paikoista se muuten oli kovapalkkaisin ja vaativin ja siihen mut valittiin. Ei helpompiin ja hantimpiin pesteihin, koska varmaan sinne oli just sopivampia hakijoita paljon.

OK, pääsit sairaalaan tiskaamaan astioita - good for you.

Good for you too, sillä viiden ja puolen tonnin bruttopalkastani saat sinäkin elätti osasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten yrityksissä valitetaan, että rekryprosessi vie liikaa aikaa. Niin, miksiköhän? Vaatimukset ja koukerot suhteessa työn vaativuuteen ovat aivan järjettömät.

Samaan aikaan kuin työllistyminen hidastuu ansiosidonnaiseen iskee aikaan sidottu leikkuri, joka ei todellakaan ota huomioon sitä, että joillain aloilla prosessit voivat kestää kuukausiakin. Mutta ajatushan onkin pakottaa vähävaraiset ottamaan vastaan työtä kuin työtä, kurjallakin palkalla.

Jos olet päivänkin työtön, kuulut jo epäilyttävään luuseriporukkaan. Yhteiskunnasta on tehty byt uloslyöntikilpailu. Ilmeisesti tämä on suurimman osan mielestä oikea ja hyvä suunta. Tapellaan työpaikoista ja vihataan muita kuin oman kuplan jäseniä. 

Ja siitä tekivät sellaisen suuret ikäluokat, jotka saavuttivat korkean aseman yhteiskunnassa ja työelämässä pelkällä kansakoulupohjalla

Vierailija kirjoitti:

Ja siitä tekivät sellaisen suuret ikäluokat, jotka saavuttivat korkean aseman yhteiskunnassa ja työelämässä pelkällä kansakoulupohjalla

Nykynuoret eivät voi saavuttaa enää samaa elintasoa kuin ennen.  Polarisaatio kiihtyy ja varallisuus kerääntyy harvojen käsiin. Työllään ei voi vaurastua. 

On se kumma, että vain päättäjissä ja työnantajissa on pelkkiä vikoja, ei koskaan työntekijöissä. Vaikka jokainen meistä näkee ne kasvot, joista ihmettelee miten tuo voi olla täällä töissä. 

En nyt oikein tiedä, missä ulottuvuudessa te elätte. Täällä päin (ei pääkaupunkiseudulla) katsotaan mollista avoimet työpaikat ja laitetaan niihin sähköpostihakemus, CV liitteeksi. Sitten joku soittaa ja pyytää haastatteluun. Siellä sovitaan tuntipalkasta, ja kun on haastateltu muutama lupaavin (paperilla pätevä ja työkokemusta), valitaan heistä yksi. Vie noin 2-4 viikkoa. Näin siis duunaripuolella. Ikä ei ole este, minunkin mieheni on pitkälti yli viidenkympin ja pääsee helposti uuteen työhön. Virkapuolella taas laitetaan hakemus, vastaillaan kysymyksiin haastattelussa ja päästään töihin. Meillä on porukkaa ympäri Suomea, ehkä pari on täkäläistä.

Kun on kyse siivoustöistä tai muusta matalan koulutusasteen hommasta, jota voi tehdä vaikka ilman koulutustakin, riittää kun kävelee firmaan ja pyytää töitä.

Ehkä teidän pitäisi muuttaa pois sieltä Helsingin nurkilta.

Vierailija kirjoitti:

Oudolta kuulostaa, kun itse olen yleensä vain soittanut ja mennyt sen jälkeen tapaamaan ja sitten töihin. Syksyllä parista paikkaa soittelivat itse ja pyysivät töihin, mutta en mennyt, koska olen jo vanhuuseläkkeellä.

Minkä alan töistä soitellaan ja pyydetään töihin ja mikä on koulutuksesi?

Miten ne soittelijat ovat saaneet tietää sinusta? Kuka on kertonut tai suositellut? 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kehittää sitä omaa osaamistaan haluamaansa työhön Työ ei ole mikään etuoikeus. Parhaat tehtävään valitaan. Itse olen hakenut kymmenen vuoden sisään muutamia paikkoja ja parista vähän randomista en mitenkään yllättynyt, ettei kutsuttu edes haastatteluihin, kun taas viimeisimmästä tiesin että olen siihen just sopiva hlö kokemukseltani ja käytännössä ilmoitin olevani käytettävissä. Joo, olihan siinä prosessissa vaiheita mutta ei varsinaista karsintaa, kunhan tarkastivat että olen täyspäinen hakija. Mainituista hakemistani paikoista se muuten oli kovapalkkaisin ja vaativin ja siihen mut valittiin. Ei helpompiin ja hantimpiin pesteihin, koska varmaan sinne oli just sopivampia hakijoita paljon.

Ei valita parhaita, ikinä eivät valitse pätevintä vaan "sopivimman", eli nöyrimmän ja alistuvimman, sekä halvimman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätyksenä tuli, että työn saadakseen olisi ensin pitänyt läpäistä nelivaiheinen rekrytointiprosessi. Siihen kuului hakemuskirjeen ja ansioluettelon lähettäminen, videokysymyksiin vastaaminen, henkilökohtainen puhelinhaastattelu ja lopulta vielä ryhmähaastattelu.

Anttinen eteni kolmanteen vaiheeseen mutta ei päässyt ryhmähaastatteluun asti. Rekrytointiprosessi kesti useamman viikon

Jonkun mitättömän paskaduunin takia pitää monta viikkoa hakea samaa paikkaa, täyttä hulluutta.

Tämä on totta! Sama ruljanssi koskee monta muutakin työpaikkaa, myös parin kuukauden kesätöitä. 

Sulle kelpaa työkaveriksi ihan ketä tahansa ja tykkäät asioida paikoissa, joissa sillä ammattitaidolla ei ole niin vä

"Sulle kelpaa työkaveriksi ihan ketä tahansa ja tykkäät asioida paikoissa, joissa sillä ammattitaidolla ei ole niin väliä, kun jonkun duuni kestää vaan pari kuukautta? "

Tuo kelpasi nuoruudessani 80-luvulla. Työ opetettiin töissä, kun työpaikka oli saatu. Miksei niin voi tehdä nykyään?

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein tiedä, missä ulottuvuudessa te elätte. Täällä päin (ei pääkaupunkiseudulla) katsotaan mollista avoimet työpaikat ja laitetaan niihin sähköpostihakemus, CV liitteeksi. Sitten joku soittaa ja pyytää haastatteluun. Siellä sovitaan tuntipalkasta, ja kun on haastateltu muutama lupaavin (paperilla pätevä ja työkokemusta), valitaan heistä yksi. Vie noin 2-4 viikkoa. Näin siis duunaripuolella. Ikä ei ole este, minunkin mieheni on pitkälti yli viidenkympin ja pääsee helposti uuteen työhön. Virkapuolella taas laitetaan hakemus, vastaillaan kysymyksiin haastattelussa ja päästään töihin. Meillä on porukkaa ympäri Suomea, ehkä pari on täkäläistä.

Kun on kyse siivoustöistä tai muusta matalan koulutusasteen hommasta, jota voi tehdä vaikka ilman koulutustakin, riittää kun kävelee firmaan ja pyytää töitä.

Ehkä teidän pitäisi muuttaa pois sieltä Helsingin nurkilta.

Misäpäin?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kehittää sitä omaa osaamistaan haluamaansa työhön Työ ei ole mikään etuoikeus. Parhaat tehtävään valitaan. Itse olen hakenut kymmenen vuoden sisään muutamia paikkoja ja parista vähän randomista en mitenkään yllättynyt, ettei kutsuttu edes haastatteluihin, kun taas viimeisimmästä tiesin että olen siihen just sopiva hlö kokemukseltani ja käytännössä ilmoitin olevani käytettävissä. Joo, olihan siinä prosessissa vaiheita mutta ei varsinaista karsintaa, kunhan tarkastivat että olen täyspäinen hakija. Mainituista hakemistani paikoista se muuten oli kovapalkkaisin ja vaativin ja siihen mut valittiin. Ei helpompiin ja hantimpiin pesteihin, koska varmaan sinne oli just sopivampia hakijoita paljon.

Äh, pikaisesti tuo kuullostaa vain väsytystaistelulta ja se saa paikan kuka on hyvä hakemaan työpaikkoja - ei loppupeleissä se kuka olisi pätevin itse duuniin. Rekrytointi ampuu itseään jalkaan ja firman omistajana en laittaisi penniäkään moiseen rekryhimmelöintiin. On varmasti kallista touhua. Tämä HR bisneshän on muuttunut jonkinlaiseksi uskonnoksi viime aikoina joka pyrkii kiehnäämään firman johtoporukan kyljessä tekemässä itseään maailman tärkeimmäksi osa-alueeksi...

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein tiedä, missä ulottuvuudessa te elätte. Täällä päin (ei pääkaupunkiseudulla) katsotaan mollista avoimet työpaikat ja laitetaan niihin sähköpostihakemus, CV liitteeksi. Sitten joku soittaa ja pyytää haastatteluun. Siellä sovitaan tuntipalkasta, ja kun on haastateltu muutama lupaavin (paperilla pätevä ja työkokemusta), valitaan heistä yksi. Vie noin 2-4 viikkoa. Näin siis duunaripuolella. Ikä ei ole este, minunkin mieheni on pitkälti yli viidenkympin ja pääsee helposti uuteen työhön. Virkapuolella taas laitetaan hakemus, vastaillaan kysymyksiin haastattelussa ja päästään töihin. Meillä on porukkaa ympäri Suomea, ehkä pari on täkäläistä.

Kun on kyse siivoustöistä tai muusta matalan to use koulutusasteen hommasta, jota voi tehdä vaikka ilman koulutustakin, riittää kun kävelee firmaan ja pyytää töitä.

Ehkä teidän pitäisi muuttaa pois sieltä Helsingin nurkilta.

Kerropa, missä tuollainen paratiisi on, jossa työpaikkoja on kuin omenia oksilla poimittaviksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kehittää sitä omaa osaamistaan haluamaansa työhön Työ ei ole mikään etuoikeus. Parhaat tehtävään valitaan. Itse olen hakenut kymmenen vuoden sisään muutamia paikkoja ja parista vähän randomista en mitenkään yllättynyt, ettei kutsuttu edes haastatteluihin, kun taas viimeisimmästä tiesin että olen siihen just sopiva hlö kokemukseltani ja käytännössä ilmoitin olevani käytettävissä. Joo, olihan siinä prosessissa vaiheita mutta ei varsinaista karsintaa, kunhan tarkastivat että olen täyspäinen hakija. Mainituista hakemistani paikoista se muuten oli kovapalkkaisin ja vaativin ja siihen mut valittiin. Ei helpompiin ja hantimpiin pesteihin, koska varmaan sinne oli just sopivampia hakijoita paljon.

Ei valita parhaita, ikinä eivät valitse pätevintä vaan "sopivimman", eli nöyrimmän ja alistuvimman, sekä halvimman

 

Lopeta AY-liikkeen toimiin hakeminen niin avautuu ihan uusi maailma. Itse olen rekrytoinut asiantuntijoita yksityisellä ja julkisella sektorilla ja luonnollisesti pätevin on aina valittu. Kilipäät on tietysti seulottava pois. Olet varmaankin sellainen ulosannistasi ja asenteestasi päätellen.

Vierailija kirjoitti:

Yllätyksenä tuli, että työn saadakseen olisi ensin pitänyt läpäistä nelivaiheinen rekrytointiprosessi. Siihen kuului hakemuskirjeen ja ansioluettelon lähettäminen, videokysymyksiin vastaaminen, henkilökohtainen puhelinhaastattelu ja lopulta vielä ryhmähaastattelu.

Anttinen eteni kolmanteen vaiheeseen mutta ei päässyt ryhmähaastatteluun asti. Rekrytointiprosessi kesti useamman viikon

Eiköhän noista ole tehty tarkoituksella noin monimutkaisia jotta varmasti rekryfirma pääsee pätemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolta kuulostaa, kun itse olen yleensä vain soittanut ja mennyt sen jälkeen tapaamaan ja sitten töihin. Syksyllä parista paikkaa soittelivat itse ja pyysivät töihin, mutta en mennyt, koska olen jo vanhuuseläkkeellä.

Minkä alan töistä soitellaan ja pyydetään töihin ja mikä on koulutuksesi?

Miten ne soittelijat ovat saaneet tietää sinusta? Kuka on kertonut tai suositellut? 

 

Et ole kuullut headhuntereista, linkedin, entisistä kollegoista, jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätyksenä tuli, että työn saadakseen olisi ensin pitänyt läpäistä nelivaiheinen rekrytointiprosessi. Siihen kuului hakemuskirjeen ja ansioluettelon lähettäminen, videokysymyksiin vastaaminen, henkilökohtainen puhelinhaastattelu ja lopulta vielä ryhmähaastattelu.

Anttinen eteni kolmanteen vaiheeseen mutta ei päässyt ryhmähaastatteluun asti. Rekrytointiprosessi kesti useamman viikon

Eiköhän noista ole tehty tarkoituksella noin to monimutkaisia jotta varmasti rekryfirma pääsee pätemään.

 

Ja rahastamaan. Ei kai tuollainen pelleily halpaa ole?! 

Vierailija kirjoitti:

Ja siitä tekivät sellaisen suuret ikäluokat, jotka saavuttivat korkean aseman yhteiskunnassa ja työelämässä pelkällä kansakoulupohjalla

Ennen 90-lukua oli helppo saada töitä. Esimies asemaan pääsi ilman koulutusta. 

Minun lapseni pääsi 19-vuotiaana kauppaan. Takanaoli vain parin viikon työsuhde, ei mitään kaupan työkokemusta. Sparrasin häntä tuntikausia, käytiin läpi sitä, miten konkretisoi osaamistaan - mutta läpäisi lopulta hok-elannon prosessin.

Jouduin puuttumaan mm. Hänen valitsemaansa valokuvaan. Itse olisi laittanut itsestään poseerauskuvan, you know, pää-killellään-selfie, mutta otin hänestä taviskuvan siihen. 

Ongelma monen kohdalla tuntuu nykyään olevan se, että on rakennettu käsittämätön mielikuva omasta tulevaisuudesta ja sitten kun sen saavuttaminen alkaakin näyttämään epärealistiselta niin ihmisen elämä meinaa sortua "kokonaan".