Työpaikan hakeminen on monimutkainen esterata nykyään!
Työnhaku | Laura Anttinen, 21, haki töihin leffateatterin kassalle ja järkyttyi rekrytoinnin monimutkaisuudesta: https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000010262320.html
Eli nämä, jotka perse homeessa sohvalla maaten huutavatmenkää töihin, voisitte ottaa selvää nykyisistä rekrytointikäytännöistä. Todellakaan ei mennä töihin, vaan saatetaan päästä. U
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Oudolta kuulostaa, kun itse olen yleensä vain soittanut ja mennyt sen jälkeen tapaamaan ja sitten töihin. Syksyllä parista paikkaa soittelivat itse ja pyysivät töihin, mutta en mennyt, koska olen jo vanhuuseläkkeellä.
Joo, näin se menikin vielä 20 vuotta sitten. Ei vaan mene enää ellei satu olemaan kyseisessä paikassa suhteita.
Missä pahvilaatikossa hän on tähän astisen elämänsä elänyt? Sen halutun opiskelupaikan saa vain osa, pääsykokeiden kautta ja sen halutun työpaikan vain yksi, rekrytointi prosessin kautta. Työpaikka ei ole syntymäoikeus.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, että vain päättäjissä ja työnantajissa on pelkkiä vikoja, ei koskaan työntekijöissä. Vaikka jokainen meistä näkee ne kasvot, joista ihmettelee miten tuo voi olla täällä töissä.
Jos sellainen ihminen on läpäissyt rekryseulan, voi miettiä, ovatko rekrytointipäätöksen tehneet sopivia ammattiinsa. Mutta ehkä ne ovat samoja ihmisiä kuin ne, jotka laskevat väkivaltarikollisia vapauteen muutaman vuoden lusimisen jälkeen, eivätkä tietenkään kanna vastuuta, jos ja kun jotain tapahtuu taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätyksenä tuli, että työn saadakseen olisi ensin pitänyt läpäistä nelivaiheinen rekrytointiprosessi. Siihen kuului hakemuskirjeen ja ansioluettelon lähettäminen, videokysymyksiin vastaaminen, henkilökohtainen puhelinhaastattelu ja lopulta vielä ryhmähaastattelu.
Anttinen eteni kolmanteen vaiheeseen mutta ei päässyt ryhmähaastatteluun asti. Rekrytointiprosessi kesti useamman viikon
Eiköhän noista ole tehty tarkoituksella noin monimutkaisia jotta varmasti rekryfirma pääsee pätemään.
Juuri niin: rekrytointiporukka on onnistunut uskottelemaan, että on täysin välttämätön firmalle kuin firmalle, olipa kyseessä miten simppeli tehtävä tahansa. Ja jotta HR-väki saa vuoltua itselleen maksimaalisen hyödyn, kehittelevät todellakin sirkuksen, jossa pääsevät leikkimään tirehtööriä. Ja tästä tulee mieleen, että miksi työnantajille näyttää olevan niin tärkeää, että irtisanomisia helpotettaisiin? Luulisi, että tällaisten esteratojen jälkeen valituiksi tulisivat vain ne sopivimmat. Vai onko niin, että kyseessä on pelkkä sirkus, joka nostaa esiin paljon pellejä, joista firmoilla on nykyisin tarve päästä eroon?
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, että vain päättäjissä ja työnantajissa on pelkkiä vikoja, ei koskaan työntekijöissä. Vaikka jokainen meistä näkee ne kasvot, joista ihmettelee miten tuo voi olla täällä töissä.
Mutta sehän voi olla ihan ok työntekijä. Ei maailman paras mutta pärjää tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätyksenä tuli, että työn saadakseen olisi ensin pitänyt läpäistä nelivaiheinen rekrytointiprosessi. Siihen kuului hakemuskirjeen ja ansioluettelon lähettäminen, videokysymyksiin vastaaminen, henkilökohtainen puhelinhaastattelu ja lopulta vielä ryhmähaastattelu.
Anttinen eteni kolmanteen vaiheeseen mutta ei päässyt ryhmähaastatteluun asti. Rekrytointiprosessi kesti useamman viikon
Eiköhän noista ole tehty tarkoituksella noin to monimutkaisia jotta varmasti rekryfirma pääsee pätemään.
Ja rahastamaan. Ei kai tuollainen pelleily halpaa ole?!
Hain joskus pari vuotta sitten Tokmannille (6 h viikko) työpaikkaa. Kolmisivuinen nettihakemus. Töihin ei päässyt julkisilla.
Ja pian tämän jälkeen oli juttua kuinka Tokmanni ei saa työntekijöitä?
Tuossa työssä auto oli ihan pakollinen ja tuskin mahdollinen hankinta jos töitä on vain 6 h viikkoa. Toki varmaan enemmänkin mutta lähtökohtaisesti työtunteja todella vähän.
Onneksi tilanne helpottaa kohta kun OrPon ja Satosen 100 000 työpaikkaa tulee hakuun!
Se kuka ryömii jokaisen paskatunkion läpi saadakseen edes pienen pätkän huonosti palkattua työtä on unelmatyöntekijä, koska todellakin itsearvostus on nolla, vaikutusmahdollisuudet nolla, suostuu ihan mihin tahansa, ei valita. Helppo pompottaa ja määräillä, vaikkapa tekemään alipalkkauksella töitä ja ilmaiseksi ylityöt.
Älyttömiin mittasuhteisiin paisutetut rekryprosessit ihan perus hanttihommiin(!!) voisi lakkauttaa ja laittaa niistä säästyvät rahat lisätyöpaikkojen luomiseen yrityksen tai organisaation sisällä. Jokaiseen siivoojan tai kaupan kassan pestiin tarvita monivaiheisia hakuja kuin ison firman toimitusjohtajan paikkaan. Ihan tavallisia ihmisiä näissä hommissa on töissä sen verran mitä olen ruokakaupoissa käynyt ja julkisia paikkoja siivoavia henkilöitä nähnyt. Kuitenkin työpaikkailmoituksissa niihin etsitään "supersankareita ja tähtipelaajia, joiden sydän sykkii asiakaspalvelulle". Naurettavaa jos minulta kysytään.
Niille aloille joilla työvoimapula on ei ole hakijoita.
Hain yhtä työpaikkaa, jossa oli myös monta eri vaihetta mm. tehtävä. Kesti niin kauan, että jätin kesken. En jaksa tuollaista turhanpäiväistä teatteria.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Ja sitten nämä 50-luvulla syntyneet papat ja mummot leuhkivat, että "on se sitten kumma, kun tälle nykynuorisolle ei työt kelepaa"!
Tarkoitat varmaan että leukailevat eli naljailevat? Mutta joo, ei olisi sodanjälkeinen Suomi lähtenyt nousuun mikäli jokaiseen toimistoapulaisen, leipäkuskin ja raksamiehen paikkaan olisi ollut kuukausia vievä haastattelurumba 50-60-70-luvulla. Jokainen jolla pelasi kädet, jalat ja pää otettiin hommiin ilman monimutkaisia kommervenkkeja. Miksi ja mihin nämä ajat katosivat ja tilalle tuli överiksi vedetty "haetaan yli-ihmistä tiskaajan paikkaan" tyylinen rekrytointipölhöily? Kenen intressejä tämä palvelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kehittää sitä omaa osaamistaan haluamaansa työhön Työ ei ole mikään etuoikeus. Parhaat tehtävään valitaan. Itse olen hakenut kymmenen vuoden sisään muutamia paikkoja ja parista vähän randomista en mitenkään yllättynyt, ettei kutsuttu edes haastatteluihin, kun taas viimeisimmästä tiesin että olen siihen just sopiva hlö kokemukseltani ja käytännössä ilmoitin olevani käytettävissä. Joo, olihan siinä prosessissa vaiheita mutta ei varsinaista karsintaa, kunhan tarkastivat että olen täyspäinen hakija. Mainituista hakemistani paikoista se muuten oli kovapalkkaisin ja vaativin ja siihen mut valittiin. Ei helpompiin ja hantimpiin pesteihin, koska varmaan sinne oli just sopivampia hakijoita paljon.
OK, pääsit sairaalaan tiskaamaan astioita - good for you.
Tarpeeksi kiristetään valtion ja veronmaksajien kukkaroa, niin lähdet sinäkin astioita tiskaamaan leipäsi eteen - isn't that a marvelous thought.
Vierailija kirjoitti:
Se kuka ryömii jokaisen paskatunkion läpi saadakseen edes pienen pätkän huonosti palkattua työtä on unelmatyöntekijä, koska todellakin itsearvostus on nolla, vaikutusmahdollisuudet nolla, suostuu ihan mihin tahansa, ei valita. Helppo pompottaa ja määräillä, vaikkapa tekemään alipalkkauksella töitä ja ilmaiseksi ylityöt.
"Helppo pompottaa ja määräillä." Aika hyvin kiteytetty monen ihmisen ja varsinkin työttömän sellaisen asenneongelma. Meinasitko sinä kenties määräileväsi työnantajaasi vai olisiko se kuitenkin toisinpäin. Palkka maksetaan siitä, että työntekijä on käytettävissä siihen työhön, johon tämä "määrätään."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kehittää sitä omaa osaamistaan haluamaansa työhön Työ ei ole mikään etuoikeus. Parhaat tehtävään valitaan. Itse olen hakenut kymmenen vuoden sisään muutamia paikkoja ja parista vähän randomista en mitenkään yllättynyt, ettei kutsuttu edes haastatteluihin, kun taas viimeisimmästä tiesin että olen siihen just sopiva hlö kokemukseltani ja käytännössä ilmoitin olevani käytettävissä. Joo, olihan siinä prosessissa vaiheita mutta ei varsinaista karsintaa, kunhan tarkastivat että olen täyspäinen hakija. Mainituista hakemistani paikoista se muuten oli kovapalkkaisin ja vaativin ja siihen mut valittiin. Ei helpompiin ja hantimpiin pesteihin, koska varmaan sinne oli just sopivampia hakijoita paljon.
Ei valita parhaita, ikinä eivät valitse pätevintä vaan "sopivimman", eli nöyrimmän ja alistuvimman, sekä halvimman
Hyvin huomaa miten kotona makaamisesta maksetaan ihan liikaa. Alkaa nöyryyttä löytymään, kun tukia pienennetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kehittää sitä omaa osaamistaan haluamaansa työhön Työ ei ole mikään etuoikeus. Parhaat tehtävään valitaan. Itse olen hakenut kymmenen vuoden sisään muutamia paikkoja ja parista vähän randomista en mitenkään yllättynyt, ettei kutsuttu edes haastatteluihin, kun taas viimeisimmästä tiesin että olen siihen just sopiva hlö kokemukseltani ja käytännössä ilmoitin olevani käytettävissä. Joo, olihan siinä prosessissa vaiheita mutta ei varsinaista karsintaa, kunhan tarkastivat että olen täyspäinen hakija. Mainituista hakemistani paikoista se muuten oli kovapalkkaisin ja vaativin ja siihen mut valittiin. Ei helpompiin ja hantimpiin pesteihin, koska varmaan sinne oli just sopivampia hakijoita paljon.
Ei valita parhaita, ikinä eivät valitse pätevintä vaan "sopivimman", eli nöyrimmän ja alistuvimman, sekä halvimman
Itsestäsi varmaan puhut. Miksi et ole muuten nyt viikonloppuna töissä vaan trollaamassa vauva-palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kehittää sitä omaa osaamistaan haluamaansa työhön Työ ei ole mikään etuoikeus. Parhaat tehtävään valitaan. Itse olen hakenut kymmenen vuoden sisään muutamia paikkoja ja parista vähän randomista en mitenkään yllättynyt, ettei kutsuttu edes haastatteluihin, kun taas viimeisimmästä tiesin että olen siihen just sopiva hlö kokemukseltani ja käytännössä ilmoitin olevani käytettävissä. Joo, olihan siinä prosessissa vaiheita mutta ei varsinaista karsintaa, kunhan tarkastivat että olen täyspäinen hakija. Mainituista hakemistani paikoista se muuten oli kovapalkkaisin ja vaativin ja siihen mut valittiin. Ei helpompiin ja hantimpiin pesteihin, koska varmaan sinne oli just sopivampia hakijoita paljon.
Ei valita parhaita, ikinä eivät valitse pätevintä vaan "sopivimman", eli nöyrimmän ja alistuvimman, sekä halvimman
Siivousfirmalta varmaan löytyis sullekin töitä viikonlopuksi Helsingin keskustasta. Miksi et itse ole töissä?
"Haetaan yli-ihmistä tiskaajan paikkaan."
Siinäpä aikamme kuva pähkinänkuoressa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kuka ryömii jokaisen paskatunkion läpi saadakseen edes pienen pätkän huonosti palkattua työtä on unelmatyöntekijä, koska todellakin itsearvostus on nolla, vaikutusmahdollisuudet nolla, suostuu ihan mihin tahansa, ei valita. Helppo pompottaa ja määräillä, vaikkapa tekemään alipalkkauksella töitä ja ilmaiseksi ylityöt.
"Helppo pompottaa ja määräillä." Aika hyvin kiteytetty monen ihmisen ja varsinkin työttömän sellaisen asenneongelma. Meinasitko sinä kenties määräileväsi työnantajaasi vai olisiko se kuitenkin toisinpäin. Palkka maksetaan siitä, että työntekijä on käytettävissä siihen työhön, johon tämä "määrätään."
Tuskin kauaa siivousfirma maksaa kun laatu ei vastaa sovittua. Yleensä aika nopeasti lentää ulos. Siksi niitä tulijoitakin pitää olla paljon että on varaa heti laittaa ulos kun laatu ei vastaa sovittua. Toki on poikkeuksia, että siivousfirma on maksanut palkkaa vaikka työntekijä ei ole kertaakaan tullut töihin eikä sopinut että aloittaa työt.
Kyllä.
Ja sitten nämä 50-luvulla syntyneet papat ja mummot leuhkivat, että "on se sitten kumma, kun tälle nykynuorisolle ei työt kelepaa"!