Te joilla ollut huono isäsuhde.

Välimme ei olleet jossain kohtaa kovin hyvät. Isä ei oikein osannut olla tukena. Hän oli huono puhumaan omista tunteistaan. Nykyään välit ihan ok ja isä jopa saattaa puhua murheistaan. 

Huomaan kuitenkin jotain erikoista kummankin vanhemman suuntaan. En ole voinut kertoa heille esimerkiksi masennusdiagnoosista.

Nyt alkaa valjeta miksi teillä on aivan sairas suhtautuminen yleensäkin miehiin jotka vierailevat täällä.

Herännyt fiiliksiä että katkoiskohan kokonaan välit vihdoin ja viimein. Fyysistä ja henkistä väkivaltaa, uhkailua, lyttäämistä, poissaoleva vanhempi muulloin kuin satuttaessaan,aina mentiin hänen mielen mukaan, täysin epävakaa. Vuodet menty teeskentelemällä ettei mitään paskaa tapahtunut mutta kun sama sonta jatkuu niin eipä tee mieli elätellä enää toiveita että tää korjaantuis. Vuosien terapia, lääkitys ja kaksi sairaalajaksoa takana eikä silti mene kaaliin sillä että voisi toimia toisin. Lapsen tehtävä ei ole kasvattaa vanhempiaan. Ja te jotka kehtaatte vielä sanoa että korjatkaa välejä niin menkää vähän itseenne ennenkuin kehtaatte.

Tykkäsin käydä n. 10-vuotiaaksi asti isälläni. Sen jälkeen aoin ymmärtää, että isäni on juoppo. Kun olimme paikalla joka toinen viikonloppu, niin silloinkin isä joo viikonlopun aikana lavan kaljaa ja viinapullon, ainakin. Kukaan ei uskonut minua, kun sanoin, että isä juo. 

Isä on vähentänyt kyllä juomista, mutta taitaa maistua edelleen. 

                    faija delas jo      sil oli rankka sotalapsuus