Englannin kielen tunkeminen suomen sekaan antaa aika keskenkasvuisen vaikutelman puhujasta

"Niin, ja rack-sanalla ei ole muita merkityksiä. Ehkä et osaa englantia ihan niin hyvin kuin luulet. Siinä toinen syy, miksi en kannata finglishiä."

Rack voi tarkoittaa myös naisen rintavarustusta, sillä on siis monia merkityksiä.

No minulla syy on se, että puhun kotona miehen kanssa erästä toista kieltä ja töissä ainoastaan englantia, eli suomen kielen käyttö rajautuu siihen että juttelen kerran viikossa äidin kanssa tai kerran kahteen viikkoon suomenkielisen kaverin kanssa tai mitä nyt kaupan kassalla sanon kiitos ja näkemiin. Osa kavereistakin siis sellaisia jotka ei puhu suomea.

Jos noissa tilanteissa en käyttäisi välillä englanninkielisiä sanoja niin mun puhe olisi todella töksähtelevää ja hidasta kun joutuisin hakemaan sanoja vähän väliä. En ymmärrä mikä ongelma, kun kerran vastapuoli ymmärtää mitä tarkoitan. Äidin kanssa joskus haen sen sanan ajan kanssa toki jos on sellainen vähemmän ilmiselvä sana kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

No minulla syy on se, että puhun kotona miehen kanssa erästä toista kieltä ja töissä ainoastaan englantia, eli suomen kielen käyttö rajautuu siihen että juttelen kerran viikossa äidin kanssa tai kerran kahteen viikkoon suomenkielisen kaverin kanssa tai mitä nyt kaupan kassalla sanon kiitos ja näkemiin. Osa kavereistakin siis sellaisia jotka ei puhu suomea.

Jos noissa tilanteissa en käyttäisi välillä englanninkielisiä sanoja niin mun puhe olisi todella töksähtelevää ja hidasta kun joutuisin hakemaan sanoja vähän väliä. En ymmärrä mikä ongelma, kun kerran vastapuoli ymmärtää mitä tarkoitan. Äidin kanssa joskus haen sen sanan ajan kanssa toki jos on sellainen vähemmän ilmiselvä sana kyseessä.

Jotkut ajatukset rupeaa väkisinkin tulemaan sillä kielellä mitä eniten arjessa käyttää, mun tapauksessa englanti, joten ei ole todellakaan helppoa sitten automaattisesti osata simultaanikääntää niitä ajatuksia nopeissa tilanteissa. Esimerkiksi jos törmään kaupassa johonkin vahingossabniin tulee selkäytimestä sorry, mikä on muuten parempi kuin suomeksi sama eli oho.

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttavapiirissäni tätä tuntui harrastavan teinien lisäksi aiemmin koulutetut keski-ikäiset. Kummasti ne oikeasti kansainvälisissä yhteyksissä toimivat korkeammin koulutetut tuntuvat löytävän asioille suomenkieliset sanat, jotain satunnaista termiä lukuunottamatta, joille ei oikeasti ole vakiintunutta ilmaisua suomessa. Niillekin usein etsivät tai keksivät suomenkielisen ilmaisun, jos joutuvat usein käyttämään.

Teineistä vähiten sekakieltä käyttävät ns. maalaiset sekä oikeasti kaksikieliset. Jälkimmäiset tosin sekoilevat välillä kielen kanssa, kun aidosti on sanat suomeksi hukassa, mutta pyrkivät puhumaan suomea eikä sekakieltä. Kai heille on koko lapsuutensa jankutettu sitä, ettei saa sekoittaa kieliä.

Tämä. Olen joutunut olemaan englannin kielen kanssa niin paljon tekemisissä koko ikäni että se on alkanut ärsyttää. Enemmän se englannin kieli tuntuu puskevan esille niillä jotka eivät sitä ole joutuneet opettelemaan ja jankkaamaan ihan lapsesta asti (sukulaisissani on monia ulkomaalaisia, olen asunut englantia puhuvassa maassa nuorena, entinen puolisoni oli jenkki), vaan se on vieläkin sellainen siisti pikkuisen eksoottinen juttu. Olen jotenkin havahtunut siihen miten hullua englannin tuputus joka paikassa on. Vaikka puhun, ymmärrän ja kirjoitan englantia ilman mitään ongelmia, tuntuu silti aina että jotain jää puuttumaan sillä kielellä. Se on niin tönkköä ja tyhjää.

Entinen puolisoni ei muuten suostunut opettelemaan suomea, tämä oli yksi syy sille miksi lopetin suhteen. Silti oletti minun tietävän kaikki pienetkin nippelitiedot USA:n historiasta yms, kerran suuttui kun heitin läpän millä olikin hänen kotipuolessaan toisenlainen merkitys kuin tarkoitin eikä suostunut uskomaan etten aidosti tiennyt tätä.

Ihmisten elämänpiirit on tosi erilaisia kaupungeissa ja maaseudulla. Nuoret varsinkin yliopistokaupungeissa on jatkuvasti tekemisissä ulkomaalaisten kanssa niin koulussa, työssä kuin vapaallakin, sen lisäksi että saattavat suorittaa sitä tutkintoaan englanniksi. He kun sitten menee jonnekin maalle kesälomalla ja juttelee maanviljelijäserkkunsa kanssa, joka ei ole englantia puhunut sitten yläasteen oppitunnin, niin ei ihmekään että ulosannissa on eroja.

Turha siitä kenenkään hermostua. Ei se ole tahallista pätemistä vaan se vain vie hetken että taas vaihtuu aivoissa se tyyli. Code switch sanoisivat jenkeissä asuvat mustat, jotka joutuvat vaihtamaan puhetyyliään porukasta toiseen.

Puolet minun toisen vanhemman suvusta asuu Ruotsissa ja vaikka äidinkielensä on suomi niin ruotsinkielisiä sanoja tipahtelee väliin ja niitä sitten yhdessä käännellään. Eikö tämä ole ihan sama asia, eli tottumiskysymys? Mutta ilmeisesti vain englanti ärsyttää, varsinkin niitä jotka ei sitä itse juuri osaa tai käytä ja siitä on sitten huono itsetunto. Pakko olla, koska miksi muiden puhe muuten niin ärsyttäisi?

Muuttuisiko enkun status jos sen ortografia (kirjoitussysteemi, tai jotai) olisi foneettisempi? Esimerkkinä tekstinpätkä Nature -lehdestä:

Quantum annealers are commercial devices that aim to solve very hard computational problems1, typically those involving spin glasses2,3. Just as in metallurgic annealing, in which a ferrous metal is slowly cooled4, quantum annealers seek good solutions by slowly removing the transverse magnetic field at the lowest possible temperature.

Kvantum änniilöös aa komöörshal divaisiis thät eim tu solv veri haad kampjuteishonäl prablems, tipikli thous involving spin gläses. Dzest äs in metalöörgik äniiling, in huitsh ö ferös metal is slouli kuuld, kvantöm äniilers siik gud soljuushöns bai  slöuli rimuuving tö tränsvöös mägnetik fiild ät tö louvest pasibl temperätshör.