Sosiaalityöntekijän työ ei ole etätyötä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on. Nyt sitten on säästölinja, joten vähennetään resursseja lastensuojelusta, eli jatkossa lisää ja lyhyemmin etätapaamisia ja vähemmällä porukalla. Suomi nousuun!

Ehkä näitä etäpäivystäjiä on liikaa. Keskittyisivät työntekoon. Valitettavasti on todella törkeää ajatella automaattisesti että Suomessa lapset ovat kodeissaan vaarassa. Miettikäähän hieman mitä te nyt ajattelette. Onko suomalaiset jo näin tyhmiä nykyisin? 

Selvästikin persulinja on se, että lastensuojelusta on hyvä leikata. Jos joku lapsi on vaarassa kotonaan, siinäpähän on. Törkeää edes epäillä, että joku lapsi ei olisi turvassa kotonaan. Varmaankaan tuota Joensuun tapausta ei sitten tapahtunut, koska lapset on turvassa kotonaan?

Nyt tä

Eli koska niitä huonosti kotonaan voivia lapsia on vähemmän kuin hyvinvoivia, heistä ei ole väliksi.  Logiikkaa sekin ja kammottavaa logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Dokumentointi on lakiin kirjattu ja siihen menee tosi paljon aikaa. Myöskään kaikki vanhemmat ei päästä sosiaalityöntekijää kotiinsa ja tällöin pitää hakea virka-apua poliisilta, mutta poliisilla on myös oikeus olla antamatta sitä. Tosiaan nämä asiakkaat on kaikki eri-ikäisiä ja eri paikoissa ja moni tapaaminen peruuntuu asiakkaan peruuttaessa se.

Pian tosiaan alkaa yhteishaku, joten ei muuta kuin sosiaalityötä opiskelemaan!

Nyt kun luet tämän tekstisi uudelleen niin saatat huomata ristiriitoja kun olet riittävän fiksu lukija ja ymmärrät asioista. Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossun työ on paljon muutakin kuin tapaamisia. Useimmat tekevät hybridityötä eli tekevät etää kirjallisen työn osalta ja tapaavat asiakkaita silloin kuin tapaavat. 

Sihteerit ja tekstinkäsittelijät potkittiin työttömyyskortistoon ja nyt korkeakoulutetut tekevät näitä vähemmän koulutettujen töitä, joten se koulutus menee harakoille. Siistiä sisätyötä, kun ei tarvitse olla asiakkaitten kanssa naamatusten.

Ei asiakassuunnitelman laatiminen tai vaikka huostaanottopäätöksen kirjoittaminen koskaan ole olleet sihteerin hommia. 

Eikö se asiakassuunnitelman laatiminen ja päätökset tehdä siellä pääkopassa ja kirjaamishommat koneella? Niihinhän te valitatte ajan kuluvan asiakastapaamisten sijaan. Siinä voisi täti yksi sanella puhelimella ja täti kaksi ajaa autoa asiakastapaamisten väleillä. Pääsisitte ihmisläheiseen työhön ikävän etä- ja toimistotyön sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssä aivan liikaa byrokratiaa joka kasvaa vuosi vuodelta. Lääkäri kertoi juuri HS:ssä pystyvänsä sen vuoksi ottamaan vain 6 potilasta päivässä entisen 12 sijaan. Sen sijaan sosiaaliyöntekijöillä asiakasmäärä ei ole pienentynyt vastaavasti lisääntyneen byrokratian vuoksi. Apotti käytössä molemmilla. Jostain aika on pois. 

Ei kannattaisi haalia asiakkaiksi kaikkia lapsia sekä aikuisia. Kasvaahan se potti siinäkin. Tarve saattaa olla mielipaha. Ymmärtäkää asioita. 

Aikuissosiaalityö tulee varmasti tulevaisuudessa katoamaankin. Sossuja ja rahaa vaan ei riitä kaikille. Keskitytään vain lapsiin. 

 

Kannattaa keskittyä olennaiseen ja toimia oikein. Laskelmointi saattaa viedä yllättävän paljon työaikaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on. Nyt sitten on säästölinja, joten vähennetään resursseja lastensuojelusta, eli jatkossa lisää ja lyhyemmin etätapaamisia ja vähemmällä porukalla. Suomi nousuun!

Ehkä näitä etäpäivystäjiä on liikaa. Keskittyisivät työntekoon. Valitettavasti on todella törkeää ajatella automaattisesti että Suomessa lapset ovat kodeissaan vaarassa. Miettikäähän hieman mitä te nyt ajattelette. Onko suomalaiset jo näin tyhmiä nykyisin? 

Selvästikin persulinja on se, että lastensuojelusta on hyvä leikata. Jos joku lapsi on vaarassa kotonaan, siinäpähän on. Törkeää edes epäillä, että joku lapsi ei olisi turvassa kotonaan. Varmaankaan tuota Joensuun tapausta ei sitten tapahtunut, koska lapset on

En kirjoittanut niin, älä uhriudu. Miten sinä oikein ajattelet asioita? Otat itseesi kaikesta ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossun työ on paljon muutakin kuin tapaamisia. Useimmat tekevät hybridityötä eli tekevät etää kirjallisen työn osalta ja tapaavat asiakkaita silloin kuin tapaavat. 

Käsitykseni on ollut hieman käytännönläheisempi näistäkin töistä. 

No se on nykyaikaa että jokainen asia pitää kirjata ylös. Mikä on tietysti sikäli hyvä, ettei ne jää vain muistin varaan, mutta meneehän siihen aikaa. 

Aikaisemmin ne saneltiin ja tekstinkäsittelijät hoitivat paperihommat. Kumma, jos ei ole vielä keksitty laitetta. joka kirjoittaisi sanelusta. Eikö vammaisilla ole jo jotain tällaisia käytössä. Lähes joka kerta, kun olen terveydenhoitopalveluja tarvinnut, lääkäri, hoitaja, farmaseutti tuskailee, kun ei ohjelma toimi, tai tulos

On olemassa laitteita jotka kirjoittaa sanelusta. Niissä vaan on omat ongelmansa, joten tekstiä joutuu korjaamaan ettei sinne jää virheitä. Ne virheet osaa kyllä olla välillä hupaisia. Esim ortopedin tekstissä luki "penis ei nouse" tms., vaikka tarkoitus oli puhua käsivarresta. Ja eihän se ohjelma tosiaan aina toimi, tai ei osata käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossun työ on paljon muutakin kuin tapaamisia. Useimmat tekevät hybridityötä eli tekevät etää kirjallisen työn osalta ja tapaavat asiakkaita silloin kuin tapaavat. 

Sihteerit ja tekstinkäsittelijät potkittiin työttömyyskortistoon ja nyt korkeakoulutetut tekevät näitä vähemmän koulutettujen töitä, joten se koulutus menee harakoille. Siistiä sisätyötä, kun ei tarvitse olla asiakkaitten kanssa naamatusten.

Ei asiakassuunnitelman laatiminen tai vaikka huostaanottopäätöksen kirjoittaminen koskaan ole olleet sihteerin hommia. 

Eikö se asiakassuunnitelman laatiminen ja päätökset tehdä siellä pääkopassa ja kirjaamishommat koneella? Niihinhän te valitatte ajan kuluvan asiakastapaamisten sijaan. Siinä voisi täti yksi sanella puhelimel

Ei tehdä. Esimerkiksi asiakassuunnitelma luodaan siten, että kaikki asianosaiset tavataan asiakassuunnitelmaneuvottelussa ja sitten sen keskustelun perusteella laaditaan kirjallinen suunnitelma ja haetaan tarvittavat palvelut. Sitä ei todellakaan tehdä autossa. Huostaanottopäätökset taas ovat vahvasti juridisia tekstejä. Ajatteletko, että lääkärikin voisi vaikka työkyvyttömyyseläkettä varten tarvittavaa B -lausuntoa kepeästi vain jutella autossa matkalla töihin?

Eikö juuri teidän, jotka kritisoivat sosiaalityötä kannattaisi hakea alalle? Vauvapalstalla ei maailmaa muuteta. Pääsisitte kehittämään alaa, keskittymään olennaiseen jne. Vai odotatteko, että "joku muu" hoitaa? Ällistäkään ei pitäisi olla kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juurihan persuministeri kehuu, että säästöt lastensuojelusta on "oikea suunta".

Uskon tämän, varmasti säästetään vielä henkiäkin samalla.

Persulogiikka toimii. vähemmän alemman sosiaaliluokan koulutusta, vähemmän ongelmia. Vähemmän sosiaalityöntekijöitä, vähemmän rumia tilastoja muualla kuin ylikuolleisuustilastoissa. Ne voi selittää koronapiikeillä.

Olen sosiaalityöntekijä ja ihmetellyt kovasti, miten kollegat tekee yli puolet ajasta etätöitä. Itse en tee niitä ollenkaan, koska voi tulla kiireellisiä tehtäviä, jolloin tilannetta tulee selvittää heti, täytyy konsultoidaan muita ja haluan tavata ihmiset livenä.  Ehkä olen huono organisoimaan työtäni, mutta en käsitä, miten esim. päihteiden alaisena olemisen voi arvioida etänä. Seuloja on aika turha ottaa, koska nämä venkulat osaa kyllä niiden manipuloinnin. Tästä syystä aistivarainen arviointi on keskeistä ja havainnoista sitten suoraan asiakkaan kanssa asian puheeksi puheeksi ottaminen; tyyliin " oletko käyttänyt päihteitä, koska pupillit erikoiset/puhe sammaltaa/kävely horjuvaa". Se miten asiakas reagoi puheeksi ottoon kertoo aika paljon tilanteesta.

Totta, mutta ei tässä ole kyse yhden sosiaalityöntekijän lapsen tapaamisesta. Kyseistä lasta on tavannut useampi lastensuojelun ammattilainen useita kertoja. Silti ei ole noussut esille mitään miksi olisi voinut arvata lapselle käyvän näin.

Päiväkodin työntekijä oli soittanut lasuun ja kertonut lapsen puhuneen isän kiusaamisesta ja, että lapsella on jälkiä. Äiti oli sanonut päiväkodin työntekijälle lapsen kompuroineen. Päiväkodin työntekijä oli sanonut lastensuojeluun uskovansa äidin puheen ( Näin tämä on julkisuudessa kerrottu). Eli ei akuutti keissi näillä tiedoilla.

Luuletteko te oikeasti, että totuus tulee esille, kun lasta tavataan? Että lapsi luottaa heti vieraaseen aikuiseen ja alkaa puhua perheen salaisuuksista? Että hylkää tuosta vaan lojaliteettinsa vanhempaansa kohtaan? Tai, että vanhemmat eivät ikinä käske ja pelottele lapsiaan pitämään suunsa kiinni mitä kotona tapahtuu? 

 

Voisin kirjoittaa vähintään novellin tästä asiasta ja siitä miten lain vaatimukset avohuollon tukitoimista jopa hidastaa/estää lapsien suojelemisen.

Lastensuojelutyön äärimmäisen rankkuuden ja lastensuojelutyöstä mitään ymmärtämättömien jatkuva lasu-työntekijöiden haukkuminen on syy miksi minä ja moni muu ei tule ikinä menemään lasuun töihin. Ei, vaikka palkka olisi noin 600 euroa enemmän kuukaudessa ja ensimmäisen vuoden aikana saisi useamman tonnin rekrybonusta.

T:Been there, done that. Never again.

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalityöntekijä ja ihmetellyt kovasti, miten kollegat tekee yli puolet ajasta etätöitä. Itse en tee niitä ollenkaan, koska voi tulla kiireellisiä tehtäviä, jolloin tilannetta tulee selvittää heti, täytyy konsultoidaan muita ja haluan tavata ihmiset livenä.  Ehkä olen huono organisoimaan työtäni, mutta en käsitä, miten esim. päihteiden alaisena olemisen voi arvioida etänä. Seuloja on aika turha ottaa, koska nämä venkulat osaa kyllä niiden manipuloinnin. Tästä syystä aistivarainen arviointi on keskeistä ja havainnoista sitten suoraan asiakkaan kanssa asian puheeksi puheeksi ottaminen; tyyliin " oletko käyttänyt päihteitä, koska pupillit erikoiset/puhe sammaltaa/kävely horjuvaa". Se miten asiakas reagoi puheeksi ottoon kertoo aika paljon tilanteesta.

Missä tilanteessa sinä sitä päihtymystä arvioit? Tapaamisella, että kun isä vaikka tulee tapaamiselle sosiaalitoimistoon päihtyneenä? Päivystystä varten on päivystys, ei sossu koskaan ole niin vapaa, että voi suoraan lähteä juoksujalkaa tsekkaamaan onko siellä isä humalassa kotona vai ei. 

Joensuun lastensuojelun esimies ei vastannut kysymykseen, miksi tuo vastaava lastensuojelun työntekijä ei ollut tavannut lasta lainkaan kasvokkain. Villi veikkaus on se, että tuo työntekijä asuu pääkaupunkiseudulla eikä käy Joensuussa ikinä. 

Kaikkia töitä ei vain voi hoitaa etänä.

Kasvokkain lapsen käytöstä olisi helpompaa arvioida, myös pieni koko, aliravitsemus ym. tulisi siinä yhteydessä huomatuksi. Jos lapsen kohtaa vain etänä, niin eihän tuo työntekijä tiedä, onko esim. tuo isäpuoli samassa tilassa ja vaikuttaa siihen, mitä lapsi sanoo.

Tämähän on ihan pelletouhua. Pienellä lapsiparalla oli mitä huonoin tuuri, surkeat vanhemmat, hullu narkki isäpuolena ja ammattitaidoton lastensuojelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sossun työ on paljon muutakin kuin tapaamisia. Useimmat tekevät hybridityötä eli tekevät etää kirjallisen työn osalta ja tapaavat asiakkaita silloin kuin tapaavat. 

Käsitykseni on ollut hieman käytännönläheisempi näistäkin töistä. 

No se on nykyaikaa että jokainen asia pitää kirjata ylös. Mikä on tietysti sikäli hyvä, ettei ne jää vain muistin varaan, mutta meneehän siihen aikaa. 

Aikaisemmin ne saneltiin ja tekstinkäsittelijät hoitivat paperihommat. Kumma, jos ei ole vielä keksitty laitetta. joka kirjoittaisi sanelusta. Eikö vammaisilla ole jo jotain tällaisia käytössä. Lähes joka kerta, kun olen terveydenhoitopalveluja tarvinnut, lääkäri, hoitaja, fa

"On olemassa laitteita, jotka kirjoittaa sanelusta... ja eihän se ohjelma aina toimi, tai ei osata käyttää"  (Lainaus ei toimi palstalla);)

Niinpä. Ennenkuin nuo laitteet toimivat virheettömästi, (jos koskaan) korkeasti ja kalliisti koulutetut joutuvat käyttämään aikansa kirjaamiseen ja tietotekniikan virheiden korjaamiseen. Ja taas meni aika parilta potilaalta/asiakkaalta. Pääseepähän parempi väki moittimaan työttömiä ja opastamaan: Liittykää HYLLYTTÄJIEN  -sinne vaan töihin - iloiseen joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalityöntekijä ja ihmetellyt kovasti, miten kollegat tekee yli puolet ajasta etätöitä. Itse en tee niitä ollenkaan, koska voi tulla kiireellisiä tehtäviä, jolloin tilannetta tulee selvittää heti, täytyy konsultoidaan muita ja haluan tavata ihmiset livenä.  Ehkä olen huono organisoimaan työtäni, mutta en käsitä, miten esim. päihteiden alaisena olemisen voi arvioida etänä. Seuloja on aika turha ottaa, koska nämä venkulat osaa kyllä niiden manipuloinnin. Tästä syystä aistivarainen arviointi on keskeistä ja havainnoista sitten suoraan asiakkaan kanssa asian puheeksi puheeksi ottaminen; tyyliin " oletko käyttänyt päihteitä, koska pupillit erikoiset/puhe sammaltaa/kävely horjuvaa". Se miten asiakas reagoi puheeksi ottoon kertoo aika paljon tilanteesta.

Missä tilanteessa sinä sitä päihtymystä arvioit? Tapaamisella, että kun isä vaikka tulee tapaamiselle sosiaal

Kyllä minä ainakin priorisoin työtehtäviä tarpeen vaatiessa myös kesken työpäivän omien asiakkaiden osalta. Jos minulle tulee päiväkodista soitto kaltoinkohteluepäilystä (akuutista), niin menen tapaamaan lapsen, käytän päivystyksestä vammojen dokumentoimista varten, tapaan vanhemmat ja konsultoin poliisia/teen tutkintapyynnön. Työparin otan päivystyksestä, koska kiireellisen sijoituksen arvioon tarvitaan aina kaksi työntekijää kaikkien oikeusturvan vuoksi. Haluan kantaa vastuun omista asiakkaista, koska se on  reiluinta asiakkaille. Päivystyksen resurssi on myös rajallinen hoitamaan kaikkia akuutteja työtehtäviä isoilla hva:lla. Olen työskennellyt myös päivystyksessä ja siellä sitä vasta joutukin priorisoimaan.

Toki jos minua ei saa kiinni, niin sitten päiväkodin tmv. tulee soittaa sosiaalipäivystykseen esim. akuutista kaltoinkohteluepäilystä, jotta päivystyksessä voivat arvioida kiireellisten toimenpiteiden tarpeellisuuden.

Huumeiden käyttäjät harvoin pystyvät olemaan tapaamisilla "selvänä", koska vieroitusoireet ovat pahat. Ihan siis kaikilla tapaamisilla arvioin myös vanhemman mahdollista päihtymistä ja otan sen rohkeasti puheeksi myös heidän kanssaan. Tämäkin on mielestäni ihan kaikkien osapuolten kannalta reilua. Kirjaukset ovat myös tärkeitä, koska tieto lisääntyy usein hiljalleen ja siten malantuu kynnys puuttua tilanteeseen, koska muutosta parempaan ei ole tapahtunut.

Silti tiedän, etten voi tietää. Mitä kodeissa tapahtuu ja myös minulle sattuu/voi sattua virheitä, joissa pahimmillaan seurauksena voi olla lapsen kuolema.

Tosiasia on, että usein ne sosiaaliohjaajat ovat parempia havainnoimaan ja luomaan turvallisen ja luottamuksellisen suhteen lapseen ja vanhempiin. Käytännön työn kautta heillä on parempi ymmärrys ja vaisto lapsen ja perheen tilanteesta. Osa sossuista kuuntelee heitä, osa ei. Tämä on yksi alan ongelma ja tästä ei oikein saa ääneen puhua. Olen ollut ohjaajana vajaat 20 vuotta lasussa ja nyt sosiaalityöntekijänä useita vuosia. Tiedän mistä puhun. 

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on, että usein ne sosiaaliohjaajat ovat parempia havainnoimaan ja luomaan turvallisen ja luottamuksellisen suhteen lapseen ja vanhempiin. Käytännön työn kautta heillä on parempi ymmärrys ja vaisto lapsen ja perheen tilanteesta. Osa sossuista kuuntelee heitä, osa ei. Tämä on yksi alan ongelma ja tästä ei oikein saa ääneen puhua. Olen ollut ohjaajana vajaat 20 vuotta lasussa ja nyt sosiaalityöntekijänä useita vuosia. Tiedän mistä puhun. 

Kuten Joensuussakin nähtiin. Hyvin meni.

Vierailija kirjoitti:

Totta, mutta ei tässä ole kyse yhden sosiaalityöntekijän lapsen tapaamisesta. Kyseistä lasta on tavannut useampi lastensuojelun ammattilainen useita kertoja. Silti ei ole noussut esille mitään miksi olisi voinut arvata lapselle käyvän näin.

Päiväkodin työntekijä oli soittanut lasuun ja kertonut lapsen puhuneen isän kiusaamisesta ja, että lapsella on jälkiä. Äiti oli sanonut päiväkodin työntekijälle lapsen kompuroineen. Päiväkodin työntekijä oli sanonut lastensuojeluun uskovansa äidin puheen ( Näin tämä on julkisuudessa kerrottu). Eli ei akuutti keissi näillä tiedoilla.

 

Luuletteko te oikeasti, että totuus tulee esille, kun lasta tavataan? Että lapsi luottaa heti vieraaseen aikuiseen ja alkaa puhua perheen salaisuuksista? Että hylkää tuosta vaan lojaliteettinsa vanhempaansa kohtaan? Tai, että vanhemmat eivät ikinä käske ja pelottele lapsiaan pitämään suunsa kiinni mitä kotona tapahtuu? 

&nbs

Olet ymmärtänyt väärin. Päiväkodin työntekijä ei todellakaan sanonut sossulle uskovansa äidin puheeseen eikä kertonut edes mistä on kyse. Päiväkodista ei saatu sosiaalityöntekijää lainkaan kiinni puhelimella ja he jättivät soittopyynnön, johon ei vastattu. Mitään keskustelua lapsen mustelmista ei siis päiväkodin ja sosiaalityöntekijän välillä koskaan ollut.

Miksi siis väität tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalityöntekijä ja ihmetellyt kovasti, miten kollegat tekee yli puolet ajasta etätöitä. Itse en tee niitä ollenkaan, koska voi tulla kiireellisiä tehtäviä, jolloin tilannetta tulee selvittää heti, täytyy konsultoidaan muita ja haluan tavata ihmiset livenä.  Ehkä olen huono organisoimaan työtäni, mutta en käsitä, miten esim. päihteiden alaisena olemisen voi arvioida etänä. Seuloja on aika turha ottaa, koska nämä venkulat osaa kyllä niiden manipuloinnin. Tästä syystä aistivarainen arviointi on keskeistä ja havainnoista sitten suoraan asiakkaan kanssa asian puheeksi puheeksi ottaminen; tyyliin " oletko käyttänyt päihteitä, koska pupillit erikoiset/puhe sammaltaa/kävely horjuvaa". Se miten asiakas reagoi puheeksi ottoon kertoo aika paljon tilanteesta.

Missä tilanteessa sinä sitä päihtymystä arvioit? Tapaamisel

Minulla on asiakkaita ympäri Suomea. En todellakaan ole välttämättä edes paikkakunnalla kun päiväkodista soitetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuoltokin on kohta vain etätyötä, deal with it! 

   Vaikka lääkärillä kävisikin arvuuttelemassa niin ei mitään. Se on pillerit, olipa pää tai perche tai jalat sökönä. Ja koululaisille huumetta adhd, n varjolla. Syntymättömät vahingot ei edes päivänvaloa nää. Pilleri on tehokas yht, kunnan ongelmiin.