Ikävä vanhaa ystävää

Sitä se elämä joskus on. Osa jää ja tulee uusia ystäviä mukaan... Kaikella on tarkoitus?

Mistä se kertoo, kun ystävä ei vastaa viestiin. Näin, kuinka hän oli kuitenkin lukenut sen...

Vierailija kirjoitti:

Mistä se kertoo, kun ystävä ei vastaa viestiin. Näin, kuinka hän oli kuitenkin lukenut sen...

Ghostaaminen on muotia...

Minun Marita ystävä Helsingissä on myös kaivattu. En tiedä miksi ei pidä yhteyttä.Tiemme katkesi kun hän sanoi tulevansa Ruotsiin ja oin menossa matkoille.Hän sai yösijan siskoni luota.Sen pituinen se. 

Ois vaan tosi kiva tavata tai ainakin saada tietoon mistä meidän pitkä ystävyys meni poikki. 

Mä kaipaan ystävää joka oli mun paras ystävä yli 30 vuotta. Ajattelin aina että meidän ystävyys kestää elämän loppuun asti. Sitten hän erosi, otti 10 vuotta nuoremman miehen ja sai uusia huomattavasti itseään nuorempia ystäviä. En kelpaa enää, olen tylsä ja puhun kiusallisista asioita kuten vaihdevuodet, hiusten harmaantuminen, pitkän parisuhteen hyvät puolet tai työssäjaksaminen. Surullista.

Ei ystävät katoa, kavereita tulee ja menee.

Se elämän nuoruus jota sai elää tuon ystävän kanssa. Tulee ihan haikeus... Valvottu kesäyöt ja kaikki jännittävät asiat... 

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävät katoa, kavereita tulee ja menee.

Tuo ei lohduta 

Minulla on mennyt välit useamman kaverin kanssa, koska olen ollut masentunut ja burnoutissa enkä ole jaksanut pitää yhteyttä. Nyt kun vointi on parempi niin yritän saada yhteyttä takaisin, mutta ei ole helppoa. Kaipaan kovasti vanhoja kavereita ja harmittaa, että tässä kävi näin. Ilahtuisin kovasti jos joku tuttu vuosien takaa laittaisi viestiä.

Niin ne ystävyydet muuttuu ja päättyykin, vaikka ei ikinä olisi uskonut. Itse jo vanhempi, keski-ikäinen nainen ja olen lähivuosina menettänyt parhaan ystäväni, jonka kanssa ollaan oltu parhaita kavereita ala-asteelta asti. Ystävyytemme on kestänyt erilaiset luonteemme, opiskelut kaukana toisistaan, täysin erilaiset elämäntilanteet ja elämänpolut. Mutta nyt se näyttää olevan kompastumassa siihen, että hän viihtyy nykyään uusien ystävien seurassa paremmin. Lisäksi näiden myötä on tullut valehtelua ja muutakin epäluottamusta kuvioihin. Ollaan vielä väleissä, mutta koen, että hän ei viihdy enää seurassani enkä oikein osaa enää puhua hänen kanssaan. Olen tilanteesta todella surullinen. Ja vielä senkin vuoksi, että olen aika huonossa tilanteessa elämässäni ja ystävälle olisi kyllä tarvetta. Jonkinlaisia näennäisiä välejä tässä yritetään yllä pitää, mutta jotenkin epäaidolta välimme nykyään tuntuu.

Hänellä voi olla meneillään ihan mitä vain. Kai sä sen tajuat?

Ettehän te ole edes vanhoja vielä. Jos molemmat haluaa tavata, ehditte vielä. Onko hän edes elossa, Suomessa...?

Ihmiselle voi sattua myös jotain mitä hän häpeää niin ettei halua enää nähdä vanhoja tuttujaan. Kaikki on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävät katoa, kavereita tulee ja menee.

Tottakai katoavat. Ero ystävästä voi olla yhtä raaka ja kipeä kuin ero rakastetusta.

Kas kun et ole tätä hoksannut.

Vierailija kirjoitti:

Niin ne ystävyydet muuttuu ja päättyykin, vaikka ei ikinä olisi uskonut. Itse jo vanhempi, keski-ikäinen nainen ja olen lähivuosina menettänyt parhaan ystäväni, jonka kanssa ollaan oltu parhaita kavereita ala-asteelta asti. Ystävyytemme on kestänyt erilaiset luonteemme, opiskelut kaukana toisistaan, täysin erilaiset elämäntilanteet ja elämänpolut. Mutta nyt se näyttää olevan kompastumassa siihen, että hän viihtyy nykyään uusien ystävien seurassa paremmin. Lisäksi näiden myötä on tullut valehtelua ja muutakin epäluottamusta kuvioihin. Ollaan vielä väleissä, mutta koen, että hän ei viihdy enää seurassani enkä oikein osaa enää puhua hänen kanssaan. Olen tilanteesta todella surullinen. Ja vielä senkin vuoksi, että olen aika huonossa tilanteessa elämässäni ja ystävälle olisi kyllä tarvetta. Jonkinlaisia näennäisiä välejä tässä yritetään yllä pitää, mutta jotenkin epäaidolta välimme nykyään tuntuu.

Itselläni oli tällainen saman tyylinen keissi... Paras ystävä alkoi vältellä ja jopa valehdella... Lopulta välimme olivat niin myrkylliset, että tiet erkani... Yritin vielä korjata tilannetta, turhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hänellä voi olla meneillään ihan mitä vain. Kai sä sen tajuat?

Ettehän te ole edes vanhoja vielä. Jos molemmat haluaa tavata, ehditte vielä. Onko hän edes elossa, Suomessa...?

Ihmiselle voi sattua myös jotain mitä hän häpeää niin ettei halua enää nähdä vanhoja tuttujaan. Kaikki on mahdollista.

Hän on opiskellut hyvän tutkinnon itselleen ja ainakin päivittelee Sos.mediaan... Toivoin, että hän tietäisi, miten paljon hän merkitsee

Tämän ystävän kanssa tehtiin parhaat reissut etelän lämpöön, juhlittiin aamuun asti ja Juteltiin surut ja ilot... Miten tästä ikinä pääsee yli..

Syystä tai toisesta ystävä ei ole halunnut vastata. Ehkä hänkin kipuilee jotakin asiaa, eikä tiedä mistä aloittaisi. 

Itse kipuilen samojen ajatusten kanssa... Huomaan ikävöivän monia vanhoja ystäviä. Koen olevani epäonnistunut, koska minulle ei ole lapsuudesta ketään kaveria jäljellä. Minulla on ystäviä, mutta joitakin olen jäänyt kaipaamaan enemmän. Se sattuu, kun joskus ajatteli, ettei tiemme eroa koskaan... 

Laita uusi viesti? Että haluaisit kuulla hänestä ja toivotat tervetulleeksi juhliin 

Elämässä tulee pettymyksiä. Ystävyydet voi muuttaa muotoaan ... 

Tähän vähän iloisempi juttu. Kolme vuotta sitten lapsuudenystäväni otti yhteyttä, oli selvittänyt oletetun osoitteeni ja laittoi kortin. Siitä alkoi yhteydenpito, jonka väitän kestävän siihen saakka, kunnes jompi kumpi meistä poistuu täältä maankamaralta. Kesällä nähdään ja kahvitellaan torilla. Muut ajat viestit kulkevat tiuhaan sähköpostilla ja vähän facebook:ssa. Aikaa oli kulunut yhteydenottoon vain noin 40 vuotta! Ja juttu luisti kuin vuosikymmeniä ei olisi välissä ollut. Nyt jeesataan ja tsempataan toisiamme läpi myrskyjen ja surullisten asioiden. Sekä iloitaan vilpittömästi toisen onnistumisista. Olen niin kiitollinen.