Ikävä vanhaa ystävää

Miksi haikailemme vanhojen asioiden perään? Todennäköisesti ystävän kanssa ei enää olisi samanlaista, kuin ns hyvinä aikoina... Muistele lämmöllä. 

Mennyt on mennyttä. On vain tämä hetki.

Ystäviä on tullut ja mennyt. Itsekin olin naiivi ja uskoin, ettei eräät olisi koskaan hävinneet elämästä. Toisin kävi kun oma lapsi syntyi... Hyvin äkkiä katosi ne tärkeät henkilöt, joita ei vielä lapset kiinnostanut. Surettaahan se, mutta en voi asialle itse mitään. 

Tunteita tulee ja menee. Niitä saa tulla. Loppujen lopuksi ikävä on kuitenkin vain tunne. 

Saa olla ikävä. Ihmiset muuttuu, joskus kaikki menee uusiksi

Ystäviä tulee ja menee elämässä, se on ihan normaalia. Jos haluaa elvyttää hailahtuneen ystävyyssuhteen, ei auta muuta kuin ottaa yhteyttä. Mikäli ystävä ei vastaa takaisin, kertoo se jo paljon, ja kannattaa antaa olla. Ketään ei voi ystäväksi pakottaa.

 

Onhan se todella luonnollista, että lapsuuden tai teini-iän ystävät jää taakse, kun ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Itse en voisi ikimaailmassa kuvitella, että hengailisin täysin samojen ihmisten kanssa kuin 20-vuotiaana (nyt 35v). Toki ne ystävät siltä ajalta jäi, keiden kanssa elämä lähti samaan suuntaan ja jaamme edelleen samat arvot. Uusia on myös tullut tilalle.

Muistoja voi aina vaalia, mutta eihän mitään elämänvaihetta ole tarkoitus elää myöhemmin uudelleen. Ei menneisyyteen kannata jäädä vellomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä tulee ja menee elämässä, se on ihan normaalia. Jos haluaa elvyttää hailahtuneen ystävyyssuhteen, ei auta muuta kuin ottaa yhteyttä. Mikäli ystävä ei vastaa takaisin, kertoo se jo paljon, ja kannattaa antaa olla. Ketään ei voi ystäväksi pakottaa.

 

Onhan se todella luonnollista, että lapsuuden tai teini-iän ystävät jää taakse, kun ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Itse en voisi ikimaailmassa kuvitella, että hengailisin täysin samojen ihmisten kanssa kuin 20-vuotiaana (nyt 35v). Toki ne ystävät siltä ajalta jäi, keiden kanssa elämä lähti samaan suuntaan ja jaamme edelleen samat arvot. Uusia on myös tullut tilalle.

Muistoja voi aina vaalia, mutta eihän mitään elämänvaihetta ole tarkoitus elää myöhemmin uudelleen. Ei menneisyyteen kannata jäädä vellomaan. 

Tämän oivalsin joskus itsekin. Pidin itseäni huonona,koska minulla ei ollut lapsuudesta ystävää jäljellä. Oivalsin, että lähdimme niin eri teille, ettei asialle mitään voi. Olen kiitollinen siitä, mitä minulla on. Elämä kuljettaa... Ihmisiä tulee ja menee ..

Oletko varma että hän näkee nuoruuden ystävyytenne samanlaisena kuin sinä?

Eräs teiniaikojen ystäväni on yrittänyt lämmitellä välejä mutta nyt yli 30-vuotiaana ja parempi-itsetuntoisena ymmärrän kuinka kurjasti hän minua usein kohteli. Naljaili jatkuvasti, pilkkasi ominaisuuksiani muiden kuullen. Kerran jätti minut yksin baariin sanomatta mitään. Poikaystävänsä oli pyytänyt että lähtevät kotiin, kaveri ei viitsinyt ilmoittaa minulle. Olin vieläpä heidän kyytiinsä varassa! Teki muitakin ohareita, ei pahoitellut. Kerran antoi minun puhelinnumeroni jollekin tuntemattomalle ahdistelevalle miehelle kun ei halunnut että tämä soittaa hänelle itselleen 🙄

Kannattaa joskus tosiaan miettiä että oletko itse ollut säilyttämisen arvoinen ystävä. Kaikki eivät ole, vaikka olisi pitkäkin ystävyys takana. Joskus sen vasta huomaa uusien ystävien myötä että jokin vanha ystävyys ei ollutkaan ihan terveellä pohjalla. 

Ihmiset muuttuu. Kaikki muutumme... Joskus joku jää kelkasta. Toisinaan myös joku saattaa hypätä mukaan uudelleen.