Lastensuojelu on pahasti ylikuormittunut, kun koulu tehtailee turhia lasu-ilmoituksia poissaolojen takia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opettaja ihan varmasti huomaa luokan psyykkisesti oirehtivat ja myös nepsyt... Heidän poissaoloihin todellakin täytyy puuttua. Lapsen/nuoren täytyy saada apua, jos hän ei kykene tulemaan kouluun. Kotiin jääminen ei ratkaise asiaa.

Ehkä huomaa, mutta ei osaa suhtautua oikein. Kyseessä on tapaus, jossa lapsi saa jo apua usealta eri taholta, mutta oireilee silti. Kotiin jääminen voi olla ratkaisu silloin. Kotoa käsinkin pystyy opiskelemaan. Tai jos on liian kuormittunut siihen, niin sitten huilitauko on paikallaan. Uupunut työntekijäkin saa sairauslomaa. Miksi ihmeessä sairaat lapset pitää uuvuttaa jo ennen peruskoulun loppua kouluun pakottamalla?

Meidän koulussa on ehdoton 30 tunnin raja käytössä. Hiukan oli raskasta kun lapsi oli viikon poissa kouusta, isä joutui sairaalaan ja itsekin oli tosi kipeänä, paikat aika rempallaan kun sairaana ei jaksanut pitää kotia järjestyksessä ja sitten pukkaa pari sosiaalityöntekijää nuuskimaan. Eivät meinanneet millään uskoa että isä tosiaan on siellä sairaalassa, kirjasivat papereihin että olen yksinhuoltaja ja että sinnikkäästi väitän miehen olevan sairaalassa hoidettavana, kun ei tietenkään ollut paperilla mitään todistusta asiasta.

Hohhoi Koskas aikuisista aletaan tehdä huoli ilmoja koska eivät käy töissä! Ai niin lasunhan voi tehdä ainakin jos lapsia. Huoli ilmoituksia ei niin vain tehdä aikuisten poissaoloista. Toisaalta lasuihinkin pitää olla oikeat aiheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulut tekevät lasuja, kun poissaoloja on satoja tunteja per lukukausi. Selvää on, että sellainen lapsi ei oikeastaan käy koulua lainkaan. Lapsen koulunkäynnin varmistaminen on huoltajan vastuulla.

Raja on nykyään 30 tuntia.

Se on siis noin 1 vko. Raja nollaantunee kuukausittain.

Raja ei nollaudu vaan täyttyy saman tien uudelleen jokaisesta uudesda poissaolosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulut tekevät lasuja, kun poissaoloja on satoja tunteja per lukukausi. Selvää on, että sellainen lapsi ei oikeastaan käy koulua lainkaan. Lapsen koulunkäynnin varmistaminen on huoltajan vastuulla.

Sairas lapsi ei pysty käymään normaalisti koulua. Kotona pystyy yhtä hyvin tekemään tehtäviä, mikäli terveys sen sallii.

 

 

Mikä tämä sairaus on? Pleikkarin himo?

Ei se kotona mitään tehtäviä tee, pelaa, makaa ja haisee. 

Nepsyillä on paljon liitännäissairauksia, esim. ahdistus, masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko. Nämä pamahtavat ajan myötä päälle, mikäli ei ole saanut apua ajoissa ja valitettavasti sitä harvoin saa. Oireita ei tunnisteta, tutkimuksiin ei pääse ja hoitoa ei saa.

Rajat on 30, 50 ja 100h. Tuo 100h on se lasuraja, mutta sitä pohditaan aina tapauskohtaisesti ja yhteistyössä huoltajan kanssa. Jos ovat selvitettyjä sairaspoissaoloja ja koulu hoitunut poissaolon aikana ok, ei tule lasua, jos esim. lintsauksia ja muuta huolta niin tulee. 

 

ykäkoulun ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opettaja ihan varmasti huomaa luokan psyykkisesti oirehtivat ja myös nepsyt... Heidän poissaoloihin todellakin täytyy puuttua. Lapsen/nuoren täytyy saada apua, jos hän ei kykene tulemaan kouluun. Kotiin jääminen ei ratkaise asiaa.

Ehkä huomaa, mutta ei osaa suhtautua oikein. Kyseessä on tapaus, jossa lapsi saa jo apua usealta eri taholta, mutta oireilee silti. Kotiin jääminen voi olla ratkaisu silloin. Kotoa käsinkin pystyy opiskelemaan. Tai jos on liian kuormittunut siihen, niin sitten huilitauko on paikallaan. Uupunut työntekijäkin saa sairauslomaa. Miksi ihmeessä sairaat lapset pitää uuvuttaa jo ennen peruskoulun loppua kouluun pakottamalla?

 

No eikös lääkärin silloin pitäisi kirjoittaa lappu, jossa tämä otetaan huomioon ja se sitten kouluun tiedoksi? Mistä se opettaja voi tietää, että tää lapsi on pois ihan syystä ja se seuraava sen takia, että kotiolot jotenkin kierot.

Vierailija kirjoitti:

Tämä Joensuun äiti ja isoäiti olivat sitä mieltä, että lasut oli turhia. 

Tätä juuri aloituksessa sanottiin. Nämä oikeasti apua tarvitsevat lapset eivät apua saa, kun koulu kuormittaa turhaan lasua jo hoidon ja avun piirissä olevien, diagnoosin saaneiden lasten asioilla.

Jos lapsi ei ole sairastunut tartuntatautiin, hänen on tultava kouluun. Huoltaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että lapsi käy koulussa.

Jos lapsi on psyykkisesti niin huonossa kunnossa, että hän ei voi mennä kouluun, huoltaja on velvollinen viemään lapsensa lääkäriin. Lääkäri kirjoittaa lapselle sairauslomaa, jos katsoo loman tarpeelliseksi. Huoltaja ei ole lääkäri, joka kirjoittelee lapselleen lomaa, kun lapsi ei viitsi/jaksa/pysty menemään kouluun. Lapselle täytyy hakea ammattiapua. Ratkaisu ei ole se, että lapsi jää omaan huoneeseensa pelaamaan/somettamaan.

Näissä tapauksissa, joissa huoltaja päättää antaa lapsensa jäämään kotiin, vaikka lapsi ei ole sairastunut, opettajalla onkin syytä ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Se on opettajan velvollisuus.

Kouluikäisten lapsen paikka on koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sä voit sanoa noin! Mitähän syrjäytynyt, kouluttamaton lapsesi sanoo sinulle myöhemmin? Että kiitos äiskä ja iskä kun ette pakottaneet minua kouluun? Tai tarjonneet minulle menestystä ja kunnon koulupolkua? Vanhempi kun päättää tehdä lapsia, sen pitää hoitaa se 18-vuotiaaksi. Tärkein tehtävä on Ruokkia se, Vaatettaa se ja Laittaa kouluun. 

Kerro, miten vanhempi saa esimerkiksi alavartalostaan halvaantuneen lapsen kävelemään? Terveydenhuollon tehtävä on hoitaa sairasta lasta, vanhempien kyvyt eikä oikeudet riitä siihen. 

 

Eihän tuo nyt ole mikään syy olla menemättä kouluun! Meidän luokalla oli aikoinaan pyörätuolia käyttävä oppilas. 

Et tainnut ymmärtää asian pointtia. Ei kyseisen pyörätuolipotilaan vanhemmat olleet saaneet lastaan käveleväksi, vaikka varmasti ovat sitä toivoneet ja kaikkensa tehneet sen eteen. Vastaava asia yrittää nepsy/mielenterveyden häiriöistä kärsivä lapsi koulukuntoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä Joensuun äiti ja isoäiti olivat sitä mieltä, että lasut oli turhia. 

Tätä juuri aloituksessa sanottiin. Nämä oikeasti apua tarvitsevat lapset eivät apua saa, kun koulu kuormittaa turhaan lasua jo hoidon ja avun piirissä olevien, diagnoosin saaneiden lasten asioilla.

Tämä lapsi ei saanut apua koska äiti ja isoäiti valehtelivat. Tämä lapsi ei saanut apua koska äidin miesystävä on väkivaltainen huumeidenkäyttäjä. Totta, nopeampi reagointi olisi voinut saada lapsen pois väkivaltaisesta kodista. Syyllisiä lapsen kohtaloon ovat kuitenkin eniten hänen lähellään olleet kylmät ja julmat aikuiset. Isoäitikin itkee lehtien palstoilla kun ei voi edes kauppaan mennä. Lapsi vaan ei päässyt edes kouluun :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lasu tule 30 poissaolotunnista. Se tulee vasta myöhemmin.

30 tuntia on ensimmäinen porras, jolloin kotiin pitäisi olla yhteydessä - onko asiat ok?

Poissaolomalli toimii asteittain. Ja kyllä, osat lasut on ns turhia. Tosiasia on toisaalta se, että vanhemmuus tuntuu olevan yhä useammalla hukassa ja lapset voivat liiaksi ns valita menenkö kouluun vai en. 

Vanhemmissa on havaittavissa jaksamisvajetta, kaikki vanhemmat eivät itsekään ole päässeet kiinni yhteiskuntaan, ja lisäksi huono-osaisuus periytyy joissain tapauksissa ylisukupolvisesti. 

Ei näitä lakeja mistään hihasta ravistella. 

Aloituksessa ei ole kyse jaksamisvajeisista vanhemmista, vaan täysin toimintakykyisistä vanhemmista, jotka ovat yrittäneet ehkä jo vuosikausia hakea lapselleen apua saamatta sitä. Kyse on sairaista lapsista ja systeemin toimimattomuudesta sekä 'ammattilaisten' ammattitaidottomuudesta.

Mielenterveyshäiriöinen lapsi täytyy viedä lääkäriin. Hyvää kuntouttavaa toimintaa monelle on jo se, että elämässä on ennakoitava ja säännöllinen rytmi. Aamulla herätään jne. Illalla mennään nukkumaan ja yöllä nukutaan jne. Koulussa on usein toistuva ja ennakoitava rytmi, joka voi helpottaa myös oirehtivaa lasta .

Lastensuojelu voisi myös vähän tehostaa tomintaansa. Työntekijät velttoilevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus poissaolojen tarkempaan seuraamiseen on varmasti ollut hyvä, mutta nyt on taas virkaihmiset omissa kammioissaan vetäneet vähän mutkia suoriksi.

Tässä uudessa poissaoloihin puuttumisen mallissa on unohdettu se, että on ihan tavallista, että lapselle voi tulla esim. kaksi ärhäkkää flunssaa peräkkäin. Jos on yhteensä puolitoista viikkoa - kaksi viikkoa poissa koulusta vaikka kahden eri sairauden vuoksi, koulu on periaatteessa velvollinen tekemään lastensuojeluilmoituksen. Eihän siinä mitään järkeä tietenkään ole, mutta opettaja joutuu toimimaan sääntöjen mukaan.

Missään koulussa/kunnassa ei tehdä 2 viikon sairastamisen takia tulevista poissaoloista lasua eikä koulu tai opettaja ole sellaista velvollinen tekemään tällaisesta syystä. Ei sellaisia sääntöjä ole. Ottakaa selvää asioista ennen kuin höpöjä puhutte. Nykyohjeistuksen mukaan ensin selvitel

Ei pidä paikkaansa. Lasuja tehdään, vaikka tiedetään, että oppilas on sairas ja hoidon piirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenkoti ei ole mikään psykiatrisen sairaalan hoito-osasto eikä toistuvasti rikoksia tehtailevien väkivaltalasten "nuorisovankila". Tämän jo Elina Pekkarinenkin sanoo nykyään ääneen.

-ohjaaja lastenkodista

Tavallinen koulu tai koululuokka ei voi myöskään olla psykiatrinen hoito-osasto. Näin valitettavasti tuntuu nykyään monin paikoin olevan, kun nuoret eivät muualtakaan saa oireilulleen apua. Ajatellaan, että kyllä koulu ja opet hoitavat ja huolehtivat. 

Näinpä. Silti koulu yrittää pakottaa psykiatrisen hoidon tarpeessa ja piirissä olevat oppilaan väkipakolla käymään koulussa, vaikka nämä eivät siihen kykene. Erikoissairaanhoidon pitäisi ensin tehdä tutkimukset oikeiden diagnoosien saamiseksi ja sen jälkeen antaa tarvittavaa hoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä Joensuun äiti ja isoäiti olivat sitä mieltä, että lasut oli turhia. 

Tätä juuri aloituksessa sanottiin. Nämä oikeasti apua tarvitsevat lapset eivät apua saa, kun koulu kuormittaa turhaan lasua jo hoidon ja avun piirissä olevien, diagnoosin saaneiden lasten asioilla.

Tässä maassa kun se oppivelvollisuus on ihan kaikilla. Kehitysvammaisetkin käyvät koulua. 

Ei jaksa tätä korruptio sossujen itkua. Koko järjestelmä on luotu Kataisen aikana etsimään vaan asiakkaita lasu bisnekselle. Tampereella vuodessa lähes 300 miljoonaa menee firmojen taskuihin. Ei siinä lapsia suojella vaan etsitään rahastettavia asiakkaita. Sairas mätä systeemi ja kortuptoidut sossut asiakashankkioita 

Entäs sitten nämä kostajavanhemmat, jotka riitaisan eron jälkeen tehtailevat toisistaan lasuja ihan vaan kiusatakseen. Jostain sekin aika on pois.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä niin, mihinkään ei saa puuttua mutta silti kaikkeen pitäisi puuttua. Lapsia otetaan huostaan liikaa mutta sitten ei kuitenkaan riittävästi. Lasut on turhia mutta sitten ne ei olekaan. Koittaisitte nyt päättää.

Ja juuri siitä mun lapsesta tehty lasu - koska on pois koulusta - on tietty ihan turha. Vai onkohan? Ne on vaan ne muiden lapsista tehdyt lasut jotka on tarpeellisia ja niitä ei tehdä riittävästi, vai?

 

Nyt ei puhuta vanhemman omasta mielipiteestä, vaan tilanteesta, jossa lastensuojelu on tehnyt jo kattavat selvitykset, että koti on turvallinen, lapsen etu ei ole sijoitus ja lapsi tarvitsee ensisijaisesti sairaanhoitoa.