Vanhemmuuden inhokkialue, kuskaamiset
Inhoan autoilua ja kuskaamista. 3 harrastavaa lasta tarkoittaa, että kuskaamista on joka päivä.
Joka päivä ei ehtisi ja jaksaisi. Sitä ei tietenkään olisi saanut myöntää lapsille. Silti oon joskus sen ääneen sanonut. Tietävät mun silti tekevän parhaani ja viimeksi eilen kerroin olevani ylpeä harrastamisestaan.
Jos ehdotan bussilla menoa, kuulen että KAIKKI muut AINA vie. Ilmeisesti kaikki muut istuvat ilokseen kaikki illat läpeensä autossa. Kukaan muu ei tarvitse töistä palautumista tai kotitöiden hoitamista tai mitään muuta työpäivän jälkeen.
Mulla on toimintakykyä vähentävä sairaus. Se aiheuttaa vaihtelua jaksamisessa. Nyt se on vähissä. En tiedä tympisikö kuskaamiset vähemmän ilman sitä.
Ja ei, toinen vanhempi ei ole kuvioissa. Kimppakyytejä välillä saa järkyttyä. Ne ei vaan auta jos muut kuskaukset joka tapauksessa on hoidettava.
Tietenkin kuskaan. Mutta tämä on vaan niin tympeää! Nytkin istun odottamassa jumpan päättymistä parkissa. Joku tykkää autoilla, minä en.
Tunnen itseni huonoksi tämän takia tietenkin.
Kommentit (82)
Omassa lapsuudessani sain harrastaa mitä halusin sillä ehdolla, että kuljen harrastukseen itse. Omien lasteni kanssa on sama periaate. Toistaiseksi eivät ole juurikaan valittaneet. Heidät on tosin opetettu pienestä pitäen kulkemaan omilla voimillaan niin kuin minutkin aikoinaan. Osan lasten kavereiden kohdalla mietin välillä, miten aikovat selvitä elämästä, kun eivät tahdo jaksaa kulkea alle kilometrin matkoja omin voimin vaan pitäisi kuskata. Pahimmillaan on pyydetty kuskaamaan ikkunastamme näkyvälle kaupalle.
Mä kuskasin mielelläni, se oli mun harrastus. Tykkäsin myös jutella muiden vanhempien kanssa ja tutustua ihmisiin.