Onko normaalia, että miesystävän perheelle meno on mielestäni aina kun ventovieraille meno

Ja olen itse se outolintu. Mieheni perhe on varmasti oikein mukava ja heillä on paljon sosiaalista elämää ja touhua, mutta olen käynyt heillä jokusia kertoja ja edelleen en meinaa saada heihin mitään tunnesidettä. 

Minulla on iso perhe (7 sisarusta ja heidän puolisot ja lapset) eli toistakymmentä yhteensä. Ollaan melko läheisiä ja he ovat itselleni todella rakkaita. Olen ollut aina ihminen, jolla ei ole ollut paljon ystäviä, muutamia, mutta perhe on ollut aina tosi tärkeä ja heihin olen halunnut vaalia suhteita ja esim isommat juhlat vietetään porukalla usean päivän voimin.

Kun menen mieheni vanhemmille kylään, en tosiaan tiedä, mistä siellä pitäisi keskustella. He ovat varmasti miehelleni maailman rakkaimpia tietenkin, mutten esim siellä uskalla olla oma itseni. Tuntuu, että anoppi tiirailee minua aina todella tarkkaan, vaikkei varmaan tiirailekkaan ja appiukon kanssa meillä ei ole mitään ihmeempää juteltavaa. En osaa olla rento, enkä heittää mitään vitsiä tai jutella kovin fiksuja. Hänen yksi veljensäkin on varsin mukava, mutten tiedä, mitä hänenkään kanssaan keskustelisin. Sen sijaan hänen tyttöystävä on mukavan oloinen ja hänen kanssaan jotain yleispätevää voidaan jutella edes vähän. Kuitenkin perhesuhteet vaikuttavat keskenäänkin melko etäisiltä. 

Tuntuu silti pahalta, kun tunnen näin. Tunnen huonoa omaatuntoa, kun koen, että esim suunnitelmani menevät pilalle, jos pitää esim mennä appiukon syntymäpäiville, jos olisi jotain muita suunnitelmia (vaikkapa oman perheen kesken) ja tavallaan pitää mennä itselle vieläkin vähän "ventovieraan" ihmisen juhliin.

En tietenkään ole jutellut ajatuksistani miehelle, ja en muutenkaan marissut mitään. Halusin vaan kysyä, olenko totaalisen yksin ajatusteni kanssa vai saako näin edes tuntea?