Millaista oli elämä vuonna 1979?

Vierailija kirjoitti:

Menin yläasteelle syksyllä 1979 ja silloin radiossa soi Cliff Richardin "We Don't Talk Anymore".

Saattoihan se vaikka nuorten säviksessä soidakin, vaikkei mikään megahitti ollutkaan, mutta hitti kuitenkin ja nousi listalle täällä Suomessakin. Sen sijaan kyseisenä syksynä kotimaisissa puolituntisissa ja kevyesti keskellä päivää lähetyksissä ja metsäradiossakin satavarmasti soi usemmin kuin yhden kerran Reijo Kallion Yksinäinen, joka oli koko syksyn listaykkösenä syrjäyttäen ykköspaikalta toisen vuoden 1979 suomalaisen megahitin eli Tuomari Nurmion Valo yössä kappaleen.

Minä sen sijaan pääsin yläasteelta samaisen vuoden keväällä ja meidän mankkelissa raikasi ainakin Eruptionin One way ticket ja Village Peoplen In the Navy ja varmasti Kontran Jerry Cottonikin.

Pääsin keskikoulusta vuonna 1979. Keväällä oltiin luokan kanssa luokkaretkellä Hämeenlinnassa. Bussilla mentiin ja aikaa sai viettää kaupungilla. Osa meni opettajan kanssa tutustumaan Hämeen linnaan.

Aloitin ammattikoulun syksyllä, mutta koska kaikki kaverit menivät suoraan töihin, lopetin minäkin koulun ja pääsin lastenhoitajaksi parempaan perheeseen.Meillä  kotona oli vaatimaton sisustus ja aika köyhiä olimme. Oli siis tarpeen saada omaa rahaa. Vaihdoin aika pian töihin vakuutusyhtiöön lähetiksi. Siihen aikaan sai helposti töitä. 

Baarissa käytiin ja rautatientorilla uskalsi odottaa bussia vaikka yöllä kello 1. On ne ajat sittemmin muuttunut. 

Olin lukiossa ekalla ja tokalla luokalla. Välissä oli kesäloma, jolloin en ollut vielä kesätöissä, joten sain levätä koko loman. Ylioppilaskirjoitukset vähän jännittivät: selviäisikö niistä ikinä. 

Lukiossa oli välillä hyppytunteja oppituntien välissä. Silloin pelattiin korttia muutaman luokkakaverin kanssa ja hassuteltiin koulun tyhjillä käytävillä tai jossain tyhjässä luokassa. Puhuttiin mm. Tv-ohjelmista, joita seurattiin.

Luokkani oppilaat olivat kaikki lyhyen matematiikan lukijoita. Opiskelimme lyhyttä ranskaa ja keskipitkää saksaa pitkän englannin ja normiruotsin lisäksi. Fysiikka ja kemia olivat vapaaehtoisia aineita. Rinnakkaisluokan oppilaat olivat pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian opiskelijoita.

Leffassa tuli käytyä 70-luvun lopulla paljonkin, olinhan tuolloin teini-iässä ja täytin 18 juuri 1979. Juuri 1979 vuodelta onkin pari leffamuistoa, eli Kauriinmetsästäjä ja Tyttö joka tiesi liikaa. Ensin mainittu aika surullinenkin draama sotakauheuksineen ja jälkimmäinen taas komediallinen jännäri, joka olikin mega suosittu ja saavutti Suomessakin peräti puolimiljoonaa katsojaa ja teki Goldie Hawnista megatähden. Kauaksi ei jäänyt toki Kauriinmetsästäjäkään liki 400 000 katsojalla. 

Tässä tuon Tyttö joka tiesi liikaa elokuvan legendaarinen intro eli Gloria Mundyn (Goldie Hawn) automatka Tyynenmeren rantamaisemissa San Franciscon kupeessa Barry Manilowin soidessa taustalla:

Olin 20v ja asunut omassa asunnossa (työsuhdeasunto) vuoden päivät.Asunto oli 34neliön yksiö jossa oli huone makuualkovilla ja pieni keittiö,jonka oven sai kiinni. Huonekaluja oli tosi vähän, olin tuonut lapsuudenkodista kaiken,laverisänky, pieni kirjahylly, olohuoneen pöytä ja pari nojatuolia, keittiössä pikkupöytä ja tuoli. Verhot sain kummitädiltäni.Iltaisin töitten jälkeen kuuntelin radiota tai musiikkikasetteja, tai katsoin telkkaria jos sieltä sattui tulemaan jotain katsottavaa.Poikakaveri oli intissä,mutta aina kun pääsi lomille tuli käymään luonani. Lankapuhelimessa puhuttiin eikä osattu edes haaveilla mistään kännyköistä.Muistan myös että käteisen rahan lisäksi minulla oli sekkivihko.

Diskoissa tuli joskus käytyä, silloin oli paljon hyviä diskobiisejä (Donna Summer,Boney M, Gloria Gaynor ym.) Ei ollut niin kovia ulkonäköpaineita kuin mitä ihmisillä on nykyään, toki minäkin meikkasin ja halusin näyttää hyvältä, mutta ei mitään yliampuvaa, nythän kaikki erikoinen on ihan tavallista.

Kesämökki oli ihan vaan mökki, vesi haettiin lähteestä ja pesuvesi järvestä.Hella ja jääkaappi toimi kaasulla,ennen kaasujääkaappia oli sellanen maakuoppa joka toimitti jääkaapin virkaa.Ei siellä kylläkään ihan kaikkea voinut säilyttää.Onneksi kauppa-auto kulki monta kertaa viikossa, järven yli soudettiin pysäkille odottamaan.

Nämä nyt päällimmäisenä tuli mieleen...

Toiveikasta. 

Vuonna 1979 ajettiin kavereiden kanssa mopoilla naapurikylään katsomaan Pelle Miljoona & 1980 -yhtyettä. Ajankohta jäi hyvin mieleeni, kun mutsi kyseli mitä bändiä kytiin katsomassa ja kun kerroin yhtyeen nimen, niin tokaisi siihen että; "Sehän on edistyksellinen yhtye, kun on muita vuoden edellä"

Vierailija kirjoitti:

Olin 20v ja asunut omassa asunnossa (työsuhdeasunto) vuoden päivät.Asunto oli 34neliön yksiö jossa oli huone makuualkovilla ja pieni keittiö,jonka oven sai kiinni. Huonekaluja oli tosi vähän, olin tuonut lapsuudenkodista kaiken,laverisänky, pieni kirjahylly, olohuoneen pöytä ja pari nojatuolia, keittiössä pikkupöytä ja tuoli. Verhot sain kummitädiltäni.Iltaisin töitten jälkeen kuuntelin radiota tai musiikkikasetteja, tai katsoin telkkaria jos sieltä sattui tulemaan jotain katsottavaa.Poikakaveri oli intissä,mutta aina kun pääsi lomille tuli käymään luonani. Lankapuhelimessa puhuttiin eikä osattu edes haaveilla mistään kännyköistä.Muistan myös että käteisen rahan lisäksi minulla oli sekkivihko.

Diskoissa tuli joskus käytyä, silloin oli paljon hyviä diskobiisejä (Donna Summer,Boney M, Gloria Gaynor ym.) Ei ollut niin kovia ulkonäköpaineita kuin mitä ihmisillä on nykyään, toki minäkin meikkasin ja halusin näyttää hyvältä, mu

Aivan ihana ja samaistuttava tarina sulla, kiitos.

Niihin aikoihin ei ollut työttömyyskorvauksia, asumistukia, sossua. Suuret ikäluokat joutui lähtemään Helsinkiin piiaksi tai ruotsiin nälkää pakoon. Sinne pääsi puolisen miljoonaa tehtaisiin jne. Monin paikoin metsästivät ja kalastivat hengenpitimiksi. Helsingin paljasjalkaiset olivat ylpeitä ja hienoja. Onneksi sekin aika meni, talot lahisivat, asukkaat hävisivät, vaan näyttää taas tulevan nälkävuodet monille. Hirvittää. 

Vierailija kirjoitti:

 Muutenhan radiossa soitettiin jotain humppaa ja virsiä, jos yleensä jotain soitettiin. Radiokanaviakin oli vain kaksi. Lankapuhelimet oli 

Radiokanavia kolme: Yleisohjelma, Rinnakkaisohjelma ja Ruotsinkielinen. Rockradio aloitti, juontajina mm. Holle Holopainen ja Jake Nyman.

Pakkaspäivänä oli mukava piipahtaa huuruisessa puhelinkopissa ottamassa "moukut" vähän lämpimiksi. 😁

Olin 25v ,töissä, auto "piti"olla. yritin saada puolison. Hain jatkokoulukseen ja pääsin seuraavana vuonna muutto typerään 26 neliön yksiöön. Sain tv:n.Pankista en saanut 10000mk:n lainaa ilman suhteita. Toivoa oli.

1979 tuli Blondien hitti ja lähdin Ruotsiin töihin muutamaksi vuodeksi:

Läheisteni vuosikymmenten takaiset sotatraumat joista ei puhuttu ottivat edelleen voimille. Minulla katkesivat lähes kaikki sosiaaliset kontaktit ja lopetin koulunkäynnin. Kahviloissa istuminen vähän rauhoitti. Tutustuin hurmaavaan mieheen, joka vaikutti koko loppuelämääni. Ponnistelin hitaasti pois ankeudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan samanlaista kuin nyttenkin. Mikään ei ole muuttunut. Ei yhtikäs mikään.

Juu. Silloinkin kuljettiin älypuhelimet mukana, katseltiin 65 tuuman taulutelevisiosta ohjelmia, laskut maksettiin kätevästi verkkopankissa kotisohvalta käsin jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhoja huonekaluja 60- ja -70-luvuilta (nyt olisivat himoittua retroa), luettiin Jerry Cottonia, harrastettiin jotakin, muttei hampaat irvessä eikä mitään kallista. Haaveiltiin asiallisesta toimeentulosta.

Nykyajassa muistellessa vaikutti kiireettömältä.

Jerry Cotton