Ujous senkun pahenee vuosi vuodelta
Olen ollut aina ujo ja säikky, en uskalla puhua uusille ihmisille ja tutuillekin puhuminen on hankalaa. Pelkäsin lapsena käytännössä kaikkia sukulaisia ja en uskaltanut vastata viesteihin tai puheluihin tutuiltakaan ihmisiltä.
Nyt olen ollut pari vuotta opiskelun ohella asiakaspalvelutyössä. Pelkään asiakkaille puhumista lähestulkoon yhtä paljon kuin aikaisemminkin, yllättävissä tilanteissa menen lukkoon enkä saa sanaa suustani. Päässä humisee.
Mitä vanhemmaksi tulen sitä nolompaa tämä on, varsinkin kun olen alkanut arastaa itseni ikäisiä ja jopa hieman nuorempia itseäni "vanhempina" ihmisinä. Siis koen että nuo ihmiset ovat minua paaaaljon vanhempia, vaikka noin ei ole. Dynamiikka samanikäisen kanssa saattaa olla sellainen ujo lapsi ja aikuinen, mikä on vähän hassua.
Miten tästä pääsee eroon? :(
Kommentit (25)
Opettele jotain toiminta tapoja yllättäviin tilanteisiin esim. hae työkaveri avuksi, laske kymmenen ennen kuin vastaat mitään, pyydä toistamaan kysymys...
Turha kiusata itseään ylenmäärin. Puhuu sen mitä täytyy ja loppuajan on puhumatta.
Jättäisin aspahommat sikseen, jos ei tuossakaan ajassa ole vielä tottunut.
Ei auta kuin siedätys. Puhut ihmisille puhumasta päästyäsi. Jos tulee moka, pyydät anteeksi ja jatkat.
Ujous häipyy viimeistään vanhana. Siihen asti maskaat, jos tarvitaan, mutta uskoisin että keski-ikäisenä olet jo paljon itsevarmempi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyytymätön ulkonäköösi, sekin voi vaikuttaa.
Erikoinen näkökulma
Vierailija kirjoitti:
Ei auta kuin siedätys. Puhut ihmisille puhumasta päästyäsi. Jos tulee moka, pyydät anteeksi ja jatkat.
Ujous häipyy viimeistään vanhana. Siihen asti maskaat, jos tarvitaan, mutta uskoisin että keski-ikäisenä olet jo paljon itsevarmempi.
Ujous on luonteenpiirre, eikä poistu.
Ei siitä pääsee eroon, koska se on sun temperamentti millainen ole t ollut jo lapsena.
Itse ollut lapsesta saakka herkkä ja ujo, vähän ihmisarka ja samanlainen olen päälle 30 vuotiaanakin. Mutta olen oppinut tämän kanssa elämään...
Vierailija kirjoitti:
Opettele jotain toiminta tapoja yllättäviin tilanteisiin esim. hae työkaveri avuksi, laske kymmenen ennen kuin vastaat mitään, pyydä toistamaan kysymys...
Itse en kyllä ymmärrä mitä tälläiset auttaa, koska ainahan jos tulee yllättävä nopea tilanne, niin siinä tilanteessa on ERI Ihminen. Vaikka se yllättävä tilanne menee hyvin sen yhden ihmisen kanssa, taas saa jännittää miten menee sitten toisennlaisen ihmisen kanssa. Sen takia ainakaan itsellä altistimiset ei ole mitenkään auttaneet, koska jännitän aina UUSIA tilanteita. Sitten jos taas joskus nolaan itseni, usein tälläinen jää kovasti kummittelemaan pääkoppaani koska olen tosi herkkä. Mutta olen jo ymmärtänyt tämän ja elän tämän kanssa ja elämäni on ihan mukavaa :-) On parisuhde ja Työpaikkakin. Ja siitä olen kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyytymätön ulkonäköösi, sekin voi vaikuttaa.
Erikoinen näkökulma
No minulla ihan samanlainen ongelma ja vihaan ulkonäköäni ja kaikkea minussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyytymätön ulkonäköösi, sekin voi vaikuttaa.
Erikoinen näkökulma
No minulla ihan samanlainen ongelma ja vihaan ulkonäköäni ja kaikkea minussa.
Minulla sama ja en vihaa itseäni.
Kokonaan ei tarvitse päästä eroon, vaan sille tasolle, että ei haittaisi elämää kovin paljoa. Kannattaa puhua jollekkin näistä, kun se oikeasti auttaa!
Tämä on tietysti se kaikein vaikein rasti, mutta itsensä hyväksyminen, ja hyvän/terveen itsetunnon saavuttaminen.
Onnistumiset voivat olla mitä vain, mutta tärkeintä olla itselleen armelias!
Tiedän mielle susta tuntuu, kun mulla on kans tätä "vikaa". Yritä olla miettimättä liikaa, kun tälläisissa tilanteissa ihmiset miettivät liikaa.
T: Toinen samanlainen
Ikäsi? Itse olin vähän samanlainen nuorena vielä kun ammattiin opiskelin, mutta työelämässä opin enemmän olemaan äänessä. Monille jotenkin helpompaa puhua työasioista, mistä tietää jotain.
Sun pitää päivittäin puhua ihmisille, vaikka se on epämukava asia, niin tuo paranee vain sillä että oppii kestämään sitä että tekee asioita joita pelkää, ja kun tätä tekee tarpeeksi kauan niin jossain vaiheessa huomaa että se vieraille puhuminen ei olekaan vaikeaa.