Mitä keräät vauvan muistolaatikkoon?
meillä mm. ultrakuvat, pieni kortti sairaalasta siitä vauvan sängynpäädystä, sairaalaranneke, ensimmäinen tutti, pienimmät ensimmäiset pikkusukat, kotiintulovaatteet, jotain syntymävuoden äitiyspakkauksesta (koko pakkaus otettu vain ekalle), syntymävuoden juhlaraha tai muita kolikoita, syntymävuoden postimerkkejä ja ensipäiväkuoria, kastekynttilä, vauvakirja ja raskausajan päiväkirja, vauvan oma valkokuva-albumi, syntymäpäivän sanomalehti, vauvaonnittelukortit sekä syntymäpäiväkortit olen laittanut silkkinauhalla nippuihin. on kai noissa laatikoissa paljon muutakin.
Mitä muuta olette keksineet?
Kommentit (33)
Käytännöllisyys ennen kaikkea. Ei turhia rojuja kaappeihin! Kaikki muistot roskiin!
Minusta on ihan arvostettavaa, että joku viitsii nähdä vähän vaivaa tuollaisenkin asian eteen. Kyllä lapsista voi olla ihan hauska nähdä aikuisina ne vauvanvaatteet ja esim. syntymäpäivän hesari. Ja jos ne eivät lapsille kelpaa, äiti voi sitten hipelöidä niitä... Niin minäkin välillä teen. Hyvä ap!
Neuvolakortti ja ekat kengät on siellä myös. Lisäksi säilytän muutamia ihania vaatteita - ei hänen ole niitä pakko aikuisena ottaa omaan kotiin, voin ihan hyvin itsekin niitä säilytellä. Minusta itsestäni niitä tavaroita on ihana katsella:) Aion laittaa laatikkoon vielä jotain kivoja piirustuksia myöhemmin, ekan irronneen hampaan ja joitakin suosikkileluja. Olen täyttänyt myös vauvakirjaa ja liimaillut sen väliin tärkeitä lippulappuja, kuten kastetodistuksen, esitiedot vastasyntyneestä - lomakkeen jne.
Miten te jotkut voitte tehdä ongelman yhden pienen laatikn säilytyksestä? Eipä sen roudaamisessa/säilyttämisessä paljon vaivaa ole. Tuli sama mieleen kuin jollekin muullekin, eli taidatte olla vaan kateellisia kun ette ole itse tajunneet mitään säilyttää!
Ei 18-vuotias osaa sitä arvostaa, ovat vielä niin teinejä. Joko reilusti aiemmin tai reilusti myöhemmin, sitten vasta kun omia lapsia harkitsevat.
Yhden ?? Eikö kaikille lapsille sitä tehdäkään ? 5 pientä laatikkoa vie jo aikamoisen tilan.
Ja muistojen kerääminen ei tosiaan sulje sitä pois että käydään eri paikoissa ja leikimme yhdessä. Myöskin vietän aikaa lapsteni kanssa, yllätys yllätys.
Vierailija:
laatikkoa täytetäkään rojuilla. Itse ainakin hankin lapselleni muistoja muulla tavalla kuin rojuja keräämällä. Olen lasteni kanssa, leikimme yhdessä, käymme eri paikoissa. Onko teidän rojujen kerääjien mielestä lasten muistot tavaroita ?
T. 29, jolla haaveena kuitenkin vain kaksi lasta
mm. kastekynttilää aiotaan polttaa rippikouluun asti joka synttäreillä, ultrakuva on vauvakirjassa ja valokuvakansiot säilytetään siellä missä muutkin valokuvakansiot. Pienimmät vaatteet säästän ja ne ensimmäiset tutit, mutta en tee niistä mitään varsinaista muistolaatikkoa koska lapset käyttää samoja vaatteita ja tosiaan tuo muu tavara on eri paikassa.
Siis mikä hemmetin ongelma joillain on tällä palstalla? Mitä se on teiltä pois, jos joku kerää muistoja? Eikä se tarkoita, että jos kerää "rojua", niin mukaan ei mahtuisi vaikkapa kirjallisiakin muistoja ja ihan vauvakirja!
Voi jestas, että olette lapsellisia. Itselläni ei vielä ole omaa lasta, mutta aion taatusti tällaista kerätä! Ihan vain siksi, että minua itseä harmittaa todella paljon, ettei oma äitini ole minulle tällaisia säästänyt.
Jos ei omia lapsiani tällaiset kiinnosta isona, niin ompahan minulla muisteltavaa. Ja pojalle en ehkä keräisi niin paljon kuin tytölle, kun poikia nyt tuskin isona kiinnostaa tällaiset.
meillä muistolaatikossa vauvakirja ja parit syntymäpäivän sanomalehdet ja onnittelukortit.
Täytyy kyllä sanoa, että yksistä napa-niska-kainalokakoista otettiin valokuva, mutta mihinkään valokuva-albumiin se kuva ei ole päätynyt. Vielä.
Vierailija kirjoitti:
ja kyllä ekat kakat ja pulautukset menee pikkusen eri sarjaan oikeiden muistoesineiden kanssa, hölmöt!
ihanaahan se on sitten isona lapsen hypistellä ja ihastella oman syntymäaikansa tavaroita, kauhistella sen ajan vauvanvaatetyylejä ja lukea syntymäpäivän uutisia!
-ap
Aijaa? Taitaa olla ihan lapsikohtaista kiinnostaako vai ei, minua ei kiinnostaisi jos äiti olisi tuollaisen säästellyt minulle. Miettisin pikemminkin, että mitä helvettiä.
mennyt noin 5 minuuttia, mikä ei ole mielestäni pois lapsiltani. Tottakai niitä muistoja on kertynyt muutenkin, ihan yhdessä elämällä, olemalla ja leikkimällä:).
Kaikki perheet on erilaisia ja tekee muutenkin erilaisia asioita. Mä vaan satun olemaan tälläinen tunteellinen hömppä! Tietysti lapset saavat aikanaan tehdä bokseillaan mitä huvittaa. Tosin uskoisin että ainakin tytöt tykkäävät niistä (ainakin jos äitiinsä yhtään tulevat:)).