Luetellaan miten aikuiset kiusaavat toisiaan työpaikoilla hienovaraisesti

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaamista ei tunnista kiusaamiseksi, niin eihän se silloin ole kiusaamista.

Jos kiusaaja ei tunnista omaa käytöstään kiusaamiseksi? Kyllä se siinäkin tapauksessa kiusaamista on. 

Voi olla niitäkin tapauksia, joissa kiusattu ei itse ymmärrä tulevansa kiusatuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kiusaamista ei tunnista kiusaamiseksi, niin eihän se silloin ole kiusaamista.

Jos kiusaaja ei tunnista omaa käytöstään kiusaamiseksi? Kyllä se siinäkin tapauksessa kiusaamista on. 

Voi olla niitäkin tapauksia, joissa kiusattu ei itse ymmärrä tulevansa kiusatuksi. 

Minä tarkoitin kiusattua, joka ei tunnista tulleensa kiusatuksi.

Eihän se  ole kiusaamista, jos se ei aiheuta kiusaantunutta oloa. Itse esim. en piittaa ilkkumisesta mitään, mutta joku toinen saattaa kokea sen kiusaamisena.

Puhkottiin pyörästä kumit ja viilleltiin satulaan viillot. 

Vierailija kirjoitti:

Tuhahtelu, aina vihainen ilme, huokailu, epäasiallinen käytös yleensäkin. Tällaisiin on hirveän hankala puuttua ja tuntuu että paikassa kuin paikassa tällainen käytös hyväksytään aina tietyille tyypeille. Esihenkilöt on ihan lapasia. Sitten ihmetellään kun vaihtuvuus on suurta ja työhyvinvointitulokset huonoja.

Varsinkin se että teet pienen virheen ja menet korjaamaan sitä niin ilkeillään ja v#ttuillaan. Sitten kun kiusaajan kaveri tekee saman virheen ja paljon pahempana niin naureskellaan ja otetaan huumorilla.Mulle taitaa työkaverit olla kateellisia kun teen useaa työtä ja vähemmän tunteja niin musta alettu jauhaa paskaa selän takana ja mustamaalataan tekemisiä ja keksitään virheitä.  Nämä ääliöt on niin tyhmiä ettei tajua sitä että ihmiset voi opiskella jne työn ohella eikä se tarkota että olis vaan vapaalla.  Myös se että puhuvat seläntakana ja kun kuulen juoruista ja kysyn päin näköä että mikä työssäni vaivaa niin lähdetään karkuun 

 Muiden kehuminen ja yhden eli sen yhden jättäminen huomiotta. Ohittaminen kokouksissa mukavahingossa? Jne. Yleensä ovat kateellisia ja persoonallisuushäiriöisiä, pahoinvoivia kuspäitä. Parhaiten näistä selviää kun ei vaan välitä ja keskittyy työnsä tekemiseen. 

Mitä sairaampi kiusaaja on, sen hienovaraisemmin hän osaa kiusata. Yleensä ovat persoonallisuushäiriö, oman henkilökohtainen elämänsä sotkeentua narsisteja, jotka ovelasti osaavat levittää pahoinvointia töissäkin. Esihenkilöt eivät yleensä edes puutu näiden käytökseen, osaavat nuolla näiden perseitä sen verran hyvin. 

Huomiotta jättäminen, määräily, vaikka ei siihen olisi valtuuksia. Hyvin sairas käyttäytyminen, joka kertoo kiusaajan sairaasta mielestä. Osa näistä kiusaajista ovat esihenkilöitä tai johtajia. 

Ne tavalliset: Valehtelu, selän takana huhuilu ja valehtelu, infon pimittäminen., jopa lavastukset ja väärennykset.  Manipulointi sabotointi. Pelkästään tuollaisilla saa jo paljon aikaan.

Lievempänä versiona sitten juttujen jonkinlainen vääristely ja muuntaminen niin että olisi epäeduksi jollekin. Nämä saatravavupota helpoiten koska josxadua a on totta niinnhihan siihennliittyvä b on myös vaikka einolisikasn. 

Sitten on 2 ihmistyyppiä. Ne jotka tietoisesti levittelevät valheita ja keksivät niitä ja ne jotka ovat vaan vähän liian tyhmiä tajutakseen tai epäillääkseen valheita,  mutta vievät niitä eteenpäin.

Jotkut tekee tuota ilman syytä ja joillekin tyhmemmille  saadaan uskoteltua joitain syitä, minkä takia lähtevät mukaan. 

Vuosikausia pyöriessään ei uskota totuuttakaan, vaikka kerrottaisiin. 

Vähättely, huomiotta jättäminen, dissaaminen, silmien pyörittely, katseiden vaihtaminen jne. Tätä harrastavat huonoitsetuntoiset, oman elämänsä mokanneet persoonallisuushäiriöiset sekopäät, jotka kuuluisivat hoitoon eikä työpaikalle pilaamaan muiden työtään tekevien ihmisten elämää. 

Mä olen joskus joutunut oikeasti kiusatuksi. En enempää avaa. 

Tällä hetkellä taas outo tilanne ja mulla on hyvin usein omituisen epämääräinen olo. Aivan kuin jokin olisi pielessä, mutta en keksi mikä.Onko tämä ollut tätä jo alusta asti (puolisen vuotta) ja en ole ymmärtänyt ajatella asiaa niin vai onko tapahtumien ketju vain sattumalta mennyt niin, että asiat näyttäytyy hieman väärin. Väärinkäsityksiä ja väärinymmärryksiä on kyllä käynyt todistetusti, mutta välillä toiminta mua kohtaan on kuin tarkoituksella tällaista. 

Olen mä saanut kehujakin, mut sit mulle lyötiin melko alkuvaiheessa hiukan liian iso vastuu enkä mielestäni ihan täysin sisäistänyt sen suuruutta silloin. Se ei mennyt odotetusti ja sen jälkeen alkoi helvetti. Työnlaatu oli kuitenkin hyvä ja tein parhaani enkä jäänyt paineen alla edes saikuttelemaan. Ehkä olisi voinut toki olla hyväksikin olla viikko pois, koska elämä heitteli. 

Mut eristettiin tän episodin poistamalla esim. Yhteisestä wa ryhmästä ja sit mulle ei tarjottu enää riittävän hyvin töitä että pärjäisin. Olen joutunut sen jälkeen muutamiksi viikoiksi ilman työtä ja tuntuu, että muhun ei liiemmin luoteta ja se halutaan oikein näyttää. Mulla meni jopa laskuja perintään tän takia. Olen vähän kuin ei mikään. Nobody.

Mun olemusta, työtapoja ja tyyliä tehdä työtä kytätään nykyään jatkuvasti eli olen silmätikku. Sitä on oikein ruodittu, mut niin etten ole kuulemassa ja vsrmaan ymmärrätte, et sen jälkeen kaikki mitä teet on vähintäänkin alitajuisesti ruodinnan alla. Kuka tahansa tietää, että jos ruodit toisen olemista ja tekemistä, lähes kaikkea piikittelevään sävyyn, toinen kyllä hämmentyy ja kokee että miten tässä nyt pitäs olla.. Eli tahallista ärsyttämistä. Näin se mulle näyttäytyy ja epämääräinen paha olo ei jotenkin poistu.

Tähän liittyy myös muutakin epämääräistä ja myös inhimillistä mahdollista syytä ja en halua niitä ruotia, mut olen miettinyt et onko tämä kommunikaatio-ongelma, voiko joku ihminen toimia tiedostamatta noin törkeästi tarkoittamatta pahaa? Eikö ole helpompi antaa potkut perseelle kuin pitää jonain rättinä mitä heitellä..onko jotkut ihmiset vain niin kostonhimoisia tai vaan niin kömpelöitä sosiaalisesti, että toisten ihmisten kanssa vaan eivät osaa toimia. Minusta tuntuu, että olen ainoa joka saa tällaista kohtelua.

Minua myös sivuutetaan usein, ignorataan usein jne. Ja tulee vain hiton hermostunut olo ja menee lukkoon tietyssä seurassa. /:

Mitä tällä koitetaan saavuttaa ja varsinkin, kun on tiedossa mun kipukohdat ja olen mennyt avautumaan niistä. Olen aika haavoittuvassa asemassa mielestäni.

Voiko joskus vain käsittää kaiken väärin? Nyt ollaan 50/50, että kannattako tässä itseään kiduttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen joskus joutunut oikeasti kiusatuksi. En enempää avaa. 

Tällä hetkellä taas outo tilanne ja mulla on hyvin usein omituisen epämääräinen olo. Aivan kuin jokin olisi pielessä, mutta en keksi mikä.Onko tämä ollut tätä jo alusta asti (puolisen vuotta) ja en ole ymmärtänyt ajatella asiaa niin vai onko tapahtumien ketju vain sattumalta mennyt niin, että asiat näyttäytyy hieman väärin. Väärinkäsityksiä ja väärinymmärryksiä on kyllä käynyt todistetusti, mutta välillä toiminta mua kohtaan on kuin tarkoituksella tällaista. 

Olen mä saanut kehujakin, mut sit mulle lyötiin melko alkuvaiheessa hiukan liian iso vastuu enkä mielestäni ihan täysin sisäistänyt sen suuruutta silloin. Se ei mennyt odotetusti ja sen jälkeen alkoi helvetti. Työnlaatu oli kuitenkin hyvä ja tein parhaani enkä jäänyt paineen alla edes saikuttelemaan. Ehkä olisi voinut toki olla hyväksikin olla viikko pois, koska elämä heitteli. <

Epämääräinen fiilis kertoo yleensä kyllä jostain. Joku ei olekaan kohdallaan. Jos kysyt ja yrität keskustella niin ehkä et saa edes rehellistä vastausta. Kaikkea muuta kyllä... On kyllä selkärangaton tyyli yrittää päästä jostain eroon siten, että kyllästyy itse totaalisesti huonoon kohteluun. Jos kyse on siitä. Paha sanoa, kun ei tiedä. Joskus vaan asiat voi mennä ihan solmuun, vaikka tarkoitus ei olisi paha. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä sairaampi kiusaaja on, sen hienovaraisemmin hän osaa kiusata. Yleensä ovat persoonallisuushäiriö, oman henkilökohtainen elämänsä sotkeentua narsisteja, jotka ovelasti osaavat levittää pahoinvointia töissäkin. Esihenkilöt eivät yleensä edes puutu näiden käytökseen, osaavat nuolla näiden perseitä sen verran hyvin. 

ja tekevät työnsä paremmin kuin muut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sairaampi kiusaaja on, sen hienovaraisemmin hän osaa kiusata. Yleensä ovat persoonallisuushäiriö, oman henkilökohtainen elämänsä sotkeentua narsisteja, jotka ovelasti osaavat levittää pahoinvointia töissäkin. Esihenkilöt eivät yleensä edes puutu näiden käytökseen, osaavat nuolla näiden perseitä sen verran hyvin. 

ja tekevät työnsä paremmin kuin muut

Yhdyn edellämainittuihin, mutta oikeasti osa ovat juuri niitä kunnianhimoisia jotka tekevät oikeasti työnsä hyvin ja pahin tilanne, jos se itse esimies tai vastaavassa asemassa oleva on se paha missä mainitaan. Saattavat olla erittäin karismaattisia, flirttejä, todella asiallisia päällepäin ja ne ikävät sutkautukset ovat niin taitavia, että tajuat monen kuukauden päästä. Ja kun alat laskemaan asioita yhteen sekä otat etäisyyttä niin todellakin alat tajuamaan. Osalla näillä vielä hirveä tarve ihailulle ja tietävät miten sitä saa. Tykkäävät koukuttaa ja saavat tietyt ihmistyypit ihastumaan itseensä. Sillähän sitä saa vedeltyy naruista ja nautittua vielä lisää tilanteesta. Mitä enemmän toiselle saa aiheutettua tuskaa sen parempi. 

Outo ja ristiriitainen fiilis on yleensä tälläsen uhrilla. Eihän tuollaisen kans voi tulla toimeen ja ihmettelen syvästi miten joku jaksaa elämänkumppanina tuollaista.. 

Osa silti vaikuttaa tosi empaattiselta ja ymmärtävältäkin joskus, että sekin sekoittaa pakkaa. Mitä uskoa? Onko se kaikki teatteria vai voiko tällä ihmisellä olla pelkästään vain paha olla sisimmässään?? Kaikki eivät ole ihan psykopaatteja tai narsisteja, mutta ovat silti vakavasti häiriintyneitä ja se pimeä puoli on ihan tosi synkkä. 

Keskustelevat ystävällisesti hymyillen joidenkin työkavereiden kanssa ja sitten tiuskivat naama n-v:nä toisten kanssa (esimerkiksi uusien työntekijöiden tai alemmassa asemassa olevien joilla ei ole sukulaisuussuhteita firman johtoon).

Patistavat puhumaan teamssissa, vaikka tietävät ettei ole asiaan mitään lisättävää tai muutenkaan parempaa asiantuntemusta tai asia ei edes kuulu työtehtäviin. Kunhan saadaan kiusallinen tilanne aikaiseksi ja "osallistumaan". 🙂🙂🙂🙂🙂 Mulkut.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen joskus joutunut oikeasti kiusatuksi. En enempää avaa. 

Tällä hetkellä taas outo tilanne ja mulla on hyvin usein omituisen epämääräinen olo. Aivan kuin jokin olisi pielessä, mutta en keksi mikä.Onko tämä ollut tätä jo alusta asti (puolisen vuotta) ja en ole ymmärtänyt ajatella asiaa niin vai onko tapahtumien ketju vain sattumalta mennyt niin, että asiat näyttäytyy hieman väärin. Väärinkäsityksiä ja väärinymmärryksiä on kyllä käynyt todistetusti, mutta välillä toiminta mua kohtaan on kuin tarkoituksella tällaista. 

Olen mä saanut kehujakin, mut sit mulle lyötiin melko alkuvaiheessa hiukan liian iso vastuu enkä mielestäni ihan täysin sisäistänyt sen suuruutta silloin. Se ei mennyt odotetusti ja sen jälkeen alkoi helvetti. Työnlaatu oli kuitenkin hyvä ja tein parhaani enkä jäänyt paineen alla edes saikuttelemaan. Ehkä olisi voinut toki olla hyväksikin olla viikko pois, koska elämä heitteli. <

Muakin alettiin jossain vaiheessa haukkumaan autistiksi tms kun ei keksitty enää muuta. Tällaiset ovelat ku*ipäät saa juuri sut avautumaan heille ja näkevät tasan kaiken sekä osaavat käyttää aseena sua vastaan.

Yhden kerran selvisi myöhemmin, että tän oletetun kiusaajan (eräässä yhteisössä) puoliso oli kaiken takana... Eli se narsisti oli siellä kotona ja halusi kontrolloida puolisonsa työtä. Oli mustasukkainen työkaverista niin alkoi keksiä miten saada mahdollisimman paljon pahaa aikaan. Näiden ei pitäs saada lukea psykologiaa ollenkaan. Öhöm. Eli miettikää miten laajalle sairas ihminen pääsee verkkoaan kutomaan. Ihan hirveetä. 

Oma kokemus: Olin uudessa työpaikassa ja vanhempi kollega puhui aina päälleni palavereissa. Meillä on tietty aika kapea osaamisalue ja meidän kahden vastuulla on tietty osa organisaatiosta tämän alueen osalta. Kollega antoi julkisesti ymmärtää, että minä en osaa mitään. Nauroi isoissa palavereissa minulle julkisesti ääneen ja kumosi aina kaiken sanomani. Onneksi esihenkilötasolla oltiin hereillä ja tähän puututtiin. Oli lopulta tälle kollegalle nolompaa yrittää nolata minua, kun esihenkilö ja yksi tiimikaveri alkoi puolustamaan minua noissa tilanteissa.

Itse en oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, joten olen kyllä onnekas, kun muut puuttui melko pian tähän.

Voi olla vaikka selän takana puhumista ja pomolle asioiden kertomista. Sen kyllä tunnistaa kun pomo alkaa kysellä jostain aiheesta, joka liittyi siihen kaksinaamaiseen työkaveriin. Esimerkiksi että mitä ajattelet siitä, tai että et taida tykätä tästä työn osasta. 

Usein nämä kaikista suurimmat kakkasuut pärjäävät hyvin työpaikoilla? Esihenkilöinä on paljon sellaisia, jotka uskovat näitä kaksinaamaisia ihmisiä tai eivät ole kiinnostuneita siitä, miten ne vaikuttavat kiusattuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sairaampi kiusaaja on, sen hienovaraisemmin hän osaa kiusata. Yleensä ovat persoonallisuushäiriö, oman henkilökohtainen elämänsä sotkeentua narsisteja, jotka ovelasti osaavat levittää pahoinvointia töissäkin. Esihenkilöt eivät yleensä edes puutu näiden käytökseen, osaavat nuolla näiden perseitä sen verran hyvin. 

ja tekevät työnsä paremmin kuin muut

Yhdyn edellämainittuihin, mutta oikeasti osa ovat juuri niitä kunnianhimoisia jotka tekevät oikeasti työnsä hyvin ja pahin tilanne, jos se itse esimies tai vastaavassa asemassa oleva on se paha missä mainitaan. Saattavat olla erittäin karismaattisia, flirttejä, todella asiallisia päällepäin ja ne ikävät sutkautukset ovat niin taitavia, että tajuat monen kuukauden päästä. Ja kun alat laskemaan asioita yhteen sekä otat etäisyyttä niin

Joillain voi olla syvästi häiriintynyt käsitys, että on kuin puolijumala joka voi tehdä mitä tahansa ja oikeuttaa itselleen ties mitä tässä suuruudessan. Se on tuhoisaa. 

Selkeästi naisten ketju, hankkikaa elämä.