Onko kateuden kohde muka aina oikeasti parempi kuin se kadehtija?
Tämän päivän Hesarissa oli taas kateusartikkeli, jossa sanottiin, että ei pidä kadehtia jos joku on parempi. Minun korvaani tuo särähti, koska tuskin monikaan on kateellinen sellaisille jotka ovat itseä selvästi parempia: huippuja ja neroja lähinnä ihaillaan.
Oman kokemuksen mukaan kateuden tunteet herää vain, jos joku itseä vähän hidasälyisempi saa esimerkiksi suhteilla paremman aseman tai joku ihan taviskaveri väittelee tohtoriksi. Se tunne herää siis siitä, että toisen status nousee ikään kuin valheellisen ylös taitoihin tai lahjakkuuteen nähden. Eihän silloin ole kyse "paremman" kadehtimisesta, kun toinen ei oikeasti ole parempi, vaan esimerkiksi onnekkaampi.
Kommentit (67)
Tosiasia on se, nero sana ei edes lähtökohtaisesti tarkoita suomen kielessä mitään hyvää. Se tulee Keisari Neron nimestä, ja jokainen voi perehtyä tarkemmin millaisena ihmisenä Neroa pidettiin. Hyvin harvat ihmiset todellisuudessa ihailevat neroja Suomessa, vaan Suomen tapa on kehua kaiken maailman keskinkertaisuuksia ja ylistää näitä. Et ole varmaan huomannut, mutta Länsimaissa on ollut aikamoinen nerojen mitätöintiprosessi menossa. On jopa väitetty, että neroja ei ole edes olemassa. Ei, nerot herättävät kateellisissa ihmisissä enemmän kateutta kuin mikään muu ihmisryhmä.
Tuossahan mainitset kaksi erilaista kateuden lajia.
Monet kadehtivat itseään kauniimpia, älykkäämpiä, taitavampia jne. Siis ihmisiä, jotka ovat jossakin tietyssä asiassa parempia. Minä esim. kadehdin tenniskaverini hirmuista syöttöä. Se on paljon parempi kuin minulla.
Ja sitten on se epäoikeudenmukaisuuden tunne, joka saa toisenlaisen kateuden heräämään. Tuo ihminen ei ansaitse kaikkea tuota hyvää, jota on saanut. Minä olisin ansainnut vähintään saman.
Varmasti on muitakin kateuden alalajeja.
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan mainitset kaksi erilaista kateuden lajia.
Monet kadehtivat itseään kauniimpia, älykkäämpiä, taitavampia jne. Siis ihmisiä, jotka ovat jossakin tietyssä asiassa parempia. Minä esim. kadehdin tenniskaverini hirmuista syöttöä. Se on paljon parempi kuin minulla.
Ja sitten on se epäoikeudenmukaisuuden tunne, joka saa toisenlaisen kateuden heräämään. Tuo ihminen ei ansaitse kaikkea tuota hyvää, jota on saanut. Minä olisin ansainnut vähintään saman.
Varmasti on muitakin kateuden alalajeja.
Samaa mieltä. Pointtini olikin se, että miksi tuossa Hesarin artikkelissa annettiin ymmärtää, että kateus johtuu aina toisen paremmuudesta, vaikka näin ei aina ole? Jopa apinat tuntevat kateutta jos toinen saa ilmaiseksi banaanin ja toinen ei saa mitään, mutta eihän tuo banaanin saanut ole silloin parempi, vaan onnekkaampi.
Tuossa artikkelissa mielestäni siis torpattiin mahdollisuus edes kyseenalaistaa mitään vallitsevia epäoikeudenmukaisuuksia, koska se olisi aina muka huonomman kateudesta johtuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on se, nero sana ei edes lähtökohtaisesti tarkoita suomen kielessä mitään hyvää. Se tulee Keisari Neron nimestä, ja jokainen voi perehtyä tarkemmin millaisena ihmisenä Neroa pidettiin. Hyvin harvat ihmiset todellisuudessa ihailevat neroja Suomessa, vaan Suomen tapa on kehua kaiken maailman keskinkertaisuuksia ja ylistää näitä. Et ole varmaan huomannut, mutta Länsimaissa on ollut aikamoinen nerojen mitätöintiprosessi menossa. On jopa väitetty, että neroja ei ole edes olemassa. Ei, nerot herättävät kateellisissa ihmisissä enemmän kateutta kuin mikään muu ihmisryhmä.
Ei tule Keisari Neron nimestä.
Kateus nousee pohjimmiltaan huonosta itsetunnosta. Itsensä kanssa tasapainossa olevan ihmisen ei tarvitse kadehtia muita, vaikka toisilla olisikin asiat "paremmin".
Vierailija kirjoitti:
Toisen ihmisen kuvaileminen "itseä hidasälysemmäksi" kertoo jo jostakin (siltikin vaikka toteamus olisi validi).
Okei, myönnän että huono sanavalinta.. mikä olisi muuten parempi sana kuvaamaan sitä mitä yritin kuvata?
Moni kokoomuslainen on kateellinen työttömälle jonka pitää elää jollain 16 euron päiväbudjetilla viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Sanoisin että jonkin asteen mielenvika tai vähintään skitsous on taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Kateus nousee pohjimmiltaan huonosta itsetunnosta. Itsensä kanssa tasapainossa olevan ihmisen ei tarvitse kadehtia muita, vaikka toisilla olisikin asiat "paremmin".
No entäs ro tuso rto usassa? Mustilla oli vain huono itsetunto kun kadehtivat valkoisten oikeuksia ja kokivat ansaitsevansa yhtäläiset oikeudet?
Yksi kateus on rahakateus joka on suomalaisella hyvin yleistä.
Itse kokenut, naapurit ovat nykyään naama nurinpäin kun sain sievoisen summan perintönä.
Ei välttämättä "parempi", mutta kaikki asiat ja elämänhallinta paremmalla tolalla. Lopeta vertailu ja keskity vain itseesi.
Artikkelissa myös annettiin ymmärtää, että oikea tapa suhtautua kateuteen on pyrkiä itse samaan kuin kateuden kohde. Minun mielestä kateus kuitenkin kumpuaa usein juurikin siitä, että itsellä ei ole tosiasiallisia tai ainakaan läheskään yhtäläisiä mahdollisuuksia pyrkiä samaan. Mikdi tämä puoli ohitettiin artikkelissa täysin?
Jos jonkun vanhemmat esimerkiksi maksavat tämän ulkomaille opiskelemaan hakupainealaa (kun ei pääse haussa sisään) ja yhtä lahjakas köyhien vanhempien lapsi joutuu hakeutumaan "huonommalle" alalle, eihän hän silloin ole paremmalleen kateellinen (koska rikkaat vanhemmat ei ole kenenkään omaa ansiota) vaan syystäkin tuntee epäoikeudenmukaisuutta. Yritetäänkö tässä nyt valmentaa suomalaisia hyväksymään se, että jatkossa kukin tyytyköön paikkaansa ja muu on vain kateutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on se, nero sana ei edes lähtökohtaisesti tarkoita suomen kielessä mitään hyvää. Se tulee Keisari Neron nimestä, ja jokainen voi perehtyä tarkemmin millaisena ihmisenä Neroa pidettiin. Hyvin harvat ihmiset todellisuudessa ihailevat neroja Suomessa, vaan Suomen tapa on kehua kaiken maailman keskinkertaisuuksia ja ylistää näitä. Et ole varmaan huomannut, mutta Länsimaissa on ollut aikamoinen nerojen mitätöintiprosessi menossa. On jopa väitetty, että neroja ei ole edes olemassa. Ei, nerot herättävät kateellisissa ihmisissä enemmän kateutta kuin mikään muu ihmisryhmä.
Ei tule Keisari Neron nimestä.
No, mistä sana nero tulee?
Vierailija kirjoitti:
Kateus nousee pohjimmiltaan huonosta itsetunnosta. Itsensä kanssa tasapainossa olevan ihmisen ei tarvitse kadehtia muita, vaikka toisilla olisikin asiat "paremmin".
Kateus tarkoittaa alemmuuskompleksia, joka on seurausta terveen itsetunnon puutteesta, ts. Ihmiseltä puuttuu tarvittava itserakkaus, joka estää kateuden tunteen muodostumisen.
Kateushan alkaa tunnetusti vertailusta. Kannattaa siis olla tarkkana mihin viiteryhmään itseään vertaa niin pysyy kateuskin aisoissa.
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa myös annettiin ymmärtää, että oikea tapa suhtautua kateuteen on pyrkiä itse samaan kuin kateuden kohde. Minun mielestä kateus kuitenkin kumpuaa usein juurikin siitä, että itsellä ei ole tosiasiallisia tai ainakaan läheskään yhtäläisiä mahdollisuuksia pyrkiä samaan. Mikdi tämä puoli ohitettiin artikkelissa täysin?
Jos jonkun vanhemmat esimerkiksi maksavat tämän ulkomaille opiskelemaan hakupainealaa (kun ei pääse haussa sisään) ja yhtä lahjakas köyhien vanhempien lapsi joutuu hakeutumaan "huonommalle" alalle, eihän hän silloin ole paremmalleen kateellinen (koska rikkaat vanhemmat ei ole kenenkään omaa ansiota) vaan syystäkin tuntee epäoikeudenmukaisuutta. Yritetäänkö tässä nyt valmentaa suomalaisia hyväksymään se, että jatkossa kukin tyytyköön paikkaansa ja muu on vain kateutta?
Kävin lukemassa tuon jutun uudelleen, enkä huomannut että siinä olisi annettu tuollaista ymmärtää. Minusta siinä sanottiin, että kannattaa keskittyä omaan elämään ja siihen, mikä siinä on hyvää. Noin ylipäätään, paras tapa kadottaa ilo elämästään on vertailla sitä muihin.
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa myös annettiin ymmärtää, että oikea tapa suhtautua kateuteen on pyrkiä itse samaan kuin kateuden kohde. Minun mielestä kateus kuitenkin kumpuaa usein juurikin siitä, että itsellä ei ole tosiasiallisia tai ainakaan läheskään yhtäläisiä mahdollisuuksia pyrkiä samaan. Mikdi tämä puoli ohitettiin artikkelissa täysin?
Jos jonkun vanhemmat esimerkiksi maksavat tämän ulkomaille opiskelemaan hakupainealaa (kun ei pääse haussa sisään) ja yhtä lahjakas köyhien vanhempien lapsi joutuu hakeutumaan "huonommalle" alalle, eihän hän silloin ole paremmalleen kateellinen (koska rikkaat vanhemmat ei ole kenenkään omaa ansiota) vaan syystäkin tuntee epäoikeudenmukaisuutta. Yritetäänkö tässä nyt valmentaa suomalaisia hyväksymään se, että jatkossa kukin tyytyköön paikkaansa ja muu on vain kateutta?
Mieluummin köyhien vanhempien lapsen pitäisi yrittää miettiä, miten saa saman tuloksen omista lähtökohdistaan. Esimerkiksi panostaa enemmän opiskeluun ja seuraavan vuoden pääsykokeisiin. Kadehtiminenhan on ihan hyödytöntä.
En ole lukenut artikkelia, mutta minulla ainakin on ollut kovin erilaisia kateudentunteita: epäoikeudenmukaisuudesta johtuvaa esim. koulussa, materiaalisuudesta esim. koulukavereiden isommat viikkorahat jne.
Suurta kateutta koen isääni ja hänen sisaruksiaan kohtaan, koska he ovat saaneet pitää sisaruksensa melkein 80-vuotiaiksi asti. Minun sisarukseni kuoli, kun olin 30. ( Toki isää kohtaan koen pääasiassa sääliä, tuskaa yms, koska hän on menettänyt lapsen.)
En nyt oikein ymmärrä, että miten voisin yrittää päästä samaan kuin nämä kateuden kohteeni? Miten saan sisarukseni eloon?
Juu, olenhan minä yhä esim jonkun työpaikasta joskus harvoin kade, mutta tuo kateellisuus nyt on vain pieni häivähdys. Ei kannata tuon tunteen perässä juosta.
Koen siis oman kokemukseni perusteella, että kateus on tunne siinä kuin muutkin. Se kertoo omalla tavallaan mitä haluaa tai mitä olisi halunnut. Se kertoo joskus surusta, vaille jäämisestä, epäoikeudenmukaisuutta tai esim. menetyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan mainitset kaksi erilaista kateuden lajia.
Monet kadehtivat itseään kauniimpia, älykkäämpiä, taitavampia jne. Siis ihmisiä, jotka ovat jossakin tietyssä asiassa parempia. Minä esim. kadehdin tenniskaverini hirmuista syöttöä. Se on paljon parempi kuin minulla.
Ja sitten on se epäoikeudenmukaisuuden tunne, joka saa toisenlaisen kateuden heräämään. Tuo ihminen ei ansaitse kaikkea tuota hyvää, jota on saanut. Minä olisin ansainnut vähintään saman.
Varmasti on muitakin kateuden alalajeja.
Samaa mieltä. Pointtini olikin se, että miksi tuossa Hesarin artikkelissa annettiin ymmärtää, että kateus johtuu aina toisen paremmuudesta, vaikka näin ei aina ole? Jopa apinat tuntevat kateutta jos toinen saa ilmaiseksi banaanin ja toinen ei saa mitään, mutta eihän tuo banaanin saanut ole silloin parempi, vaan onnekkaampi.
Tuossa artikkelissa mie
Ei annettu ymmärtää. Hesarin artikkelissa puhuttiin vain hyvin suppeasti tilanteesta missä joku on kateellinen ystävälleen, jolla kaikki tuntuu olevan paremmin. Tuo kaikki muu on ihan sinun omaa kehittelyä aiheen ympärille.
Up