Lue keskustelun säännöt.
Yksin lääkekuurin aloittaminen ja sivuoireiden kestäminen
26.02.2024 |
Kokemuksia?
Mun pitäisi aloittaa yksi lääke ja siitä voi alkuun tulla pariksi viikoksi huonovointisuutta. Tää nyt pelottaa, miten pärjään. Jos olo on koko ajan oksennuttavaa, miten pystyy syömään ja olen jo alipainon mailla. Pelkään että menetän tajuni, ja sitten olen yksin kämpillä.
Miten olette tsempanneet itsenne kestämään jopa pari viikkoa huonoa oloa, jotta pääsette parin viikon jälkeen siihen hyvään vaikutukseen? Miten käytännössä söitte tai ette syöneet ja kestitte yksin, jos saitte aloittaa lääkkeen kotona eikä esim. töissä?
Olen lääkärille kertonut pelosta ja tietää tilanteen, minulla on aloittamisen tueksi Diapamia. Haluaisin että lääke onnistuu kohdillani, koska oloni on tukala ja tästä lääkkeestä voisi olla onnistuessaan kunnon apua.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Jos jossakin vaiheessa huomaa että olo ennustaa pyörtymistä niin sitten kannattaa itse asettua valmiiksi kylkiasentoon lattialle jonkun pehmeän alustan päälle. Siis sillä tavalla kuin ensiapuohjeissa käsketään laittamaan tajuton. Näin mahdollinen oksentelu ei aiheuttaisi pyörtyneenä olemisen aikana vaaratilannetta.
Lattialta ei voi pudota ja siten satuttaa itseään.
Minä olen usein pyörtynyt, ihan suorilta jaloilta, sama on käynyt sadoille miljoonille ihmisille, eikä ole ollut ongelmia. Jos pyörtyy se kestää muutaman sekunnin, eikä silloin oksenna, kyseessä on pyörtyminen ei hukkunut tai tajuton ihminen. Ja jos joku ehtii ennen pyörtymistä etsimään pehmeää paikkaa ja kylkiasentoa miettimään ei ole edes pyörtymässä, sen verran nopea tapahtuma se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olehan armollinen itsellesi. Elämä tulee kyllä kantamaan.
Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Olehan armollinen itsellesi. Elämä tulee kyllä kantamaan.
Tsemppiä.
Kiitos. Yritän ottaa just "elämisenä", niin että ottaa mitä on - eikä niin että mietin viikkoja ja apua miten meneekään. Päivä kerrallaan.
Hyvää myös sinulle ja kaikille hyvää haluaville tai tekeville. Eteenpäin hyvän kanssa.
Onko kyse sitalopraamista tai sen johdannaisesta? Tuli mieleen se, kun itse aloitin kyseisen lääkkeen. Vaikea oli sanoa, mikä oli sivuvaikutusta ja mikä sairauden oire. Mä pyrin elämään mahdollisimman "nollat taulussa". Toistin samoja, arkisia rutiineja ja pyrin olemaan keskittymättä omaan olooni sen parin viikon ajan. Se oli suht helppoa, kun oli 2 pientä lasta. Päätin myös vakaasti uskoa lääkkeen tehoon. Ja niin se tepsikin. Reilun parin viikon kuluttua tajusin yhtäkkiä, että oloni oli ns. normaali. Ahdistuksen kamala, musta varjo oli poissa. Se oli valtava helpotus! Käytin lääkettä pari vuotta. Lopetin sen kymmenisen vuotta sitten.
Harvoin pahoinvointi (fyysinen oire) on avohoidossa käytettävässä lääkkeessä sivuvaikutuksena niin invalidisoiva, ettei kotona pärjäisi.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse sitalopraamista tai sen johdannaisesta? Tuli mieleen se, kun itse aloitin kyseisen lääkkeen. Vaikea oli sanoa, mikä oli sivuvaikutusta ja mikä sairauden oire. Mä pyrin elämään mahdollisimman "nollat taulussa". Toistin samoja, arkisia rutiineja ja pyrin olemaan keskittymättä omaan olooni sen parin viikon ajan. Se oli suht helppoa, kun oli 2 pientä lasta. Päätin myös vakaasti uskoa lääkkeen tehoon. Ja niin se tepsikin. Reilun parin viikon kuluttua tajusin yhtäkkiä, että oloni oli ns. normaali. Ahdistuksen kamala, musta varjo oli poissa. Se oli valtava helpotus! Käytin lääkettä pari vuotta. Lopetin sen kymmenisen vuotta sitten.
Harvoin pahoinvointi (fyysinen oire) on avohoidossa käytettävässä lääkkeessä sivuvaikutuksena niin invalidisoiva, ettei kotona pärjäisi.
Sertralinista. Tää aloitettiin mahdollisimman matala-annoksisena, alkuun 12.5 mg, mikä on neljäsosa siitä 50mg normitabletista. Ettei tulisi rajuja sivuoireita. Jos menisi aika ok, niin sitten kohti 1/2 ja siitä 1 tablettiin.
Sitalopraameissa määrät menevät erilailla, vuosia sitten mulla oli muistaakseni sitalopraami vuoden ajan, silloin sen aloittamisessa mulle tuli vaan parina ekana päivänä huonovointisuuden ja kuumuuden puuskia, sitten elimistö tottui. Mutta nyt kun yritettiin tänä vuonna aloittaa sitalopraamilla, niin elimistö saikin rajummat oireet (oksentelu, pyörtymisen partaalla) siitä, kuin silloin vuosia sitten ja lopetin sen heti.
Toi oli hauska ilmaus toi "nollat taulussa". :D Kun pystyisi just noin mennä. Hyvä myös on pitää mielentila positiivisena, että uskoo tehoon eikä hätäänny liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla, että se lääke vaikuttaa niin, että sinua ei ahdista enää mikään ja lakkaat pelkäämästä mahdollisia sivuoireitakin.
Nyt tosiaan aloitin sen, otin alkuannoksen n. 2h sitten ruuan yhteydessä.
Olen asunnolla yksin ja olen koettanut järkätä olosuhteet ok. Laitoin radion päälle rentouttamaan, Novan kanava on aika perusmenevä ja silleen saa ajatukset semmoiseen, "tää on vaan tällasta mättöö, ei sen kummempaa". :D
Myös tänne nettiin näpyttäminen pitää keskittyminen jossakin, yhtäkkiä aikaa kuluu eikä jää jännäämään ajan kestämisiä ja kaikkea siihen liittyvää hermoilua ja kipuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla, että se lääke vaikuttaa niin, että sinua ei ahdista enää mikään ja lakkaat pelkäämästä mahdollisia sivuoireitakin.
Toivotaan! Ja että lähtisi samalla kaikki kipuilu myös pois.
No, olen katsonut You Tubesta joitain pelko-mielentila-jne videoita. Sieltä tullut vinkkiä, että katastrofoinnin tilalle yrittää ottaa positiivisen visioinnin. Ja että jos oireilua on, niin ottaa rauhassa, ei yritä estää esim ahdistusta pelkoa vaan hyväksyy ne ja muistuttaa itseään, että ei kuitenkaan ole hädässä. Oikein rauhallisesti ottaa vaan hetken kerrallaan. Jos tulee kipuilua, niin siihenkään ei paniikkia. Ohimenevää, se on kanssa yksi mietintä.
Hei jos on muita ahdistuneita (tai muuten vaan raportoimis- tai vertaistuki- ja tsemppihaluisia) lääkekuurin aloittajia, niin tähän ketjuun voi tulla kertomaan tuntemuksia ja raportoimaan, miten menee.
Tsemppaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jossakin vaiheessa huomaa että olo ennustaa pyörtymistä niin sitten kannattaa itse asettua valmiiksi kylkiasentoon lattialle jonkun pehmeän alustan päälle. Siis sillä tavalla kuin ensiapuohjeissa käsketään laittamaan tajuton. Näin mahdollinen oksentelu ei aiheuttaisi pyörtyneenä olemisen aikana vaaratilannetta.
Lattialta ei voi pudota ja siten satuttaa itseään.
Minä olen usein pyörtynyt, ihan suorilta jaloilta, sama on käynyt sadoille miljoonille ihmisille, eikä ole ollut ongelmia. Jos pyörtyy se kestää muutaman sekunnin, eikä silloin oksenna, kyseessä on pyörtyminen ei hukkunut tai tajuton ihminen. Ja jos joku ehtii ennen pyörtymistä etsimään pehmeää paikkaa ja kylkiasentoa miettimään ei ole edes pyörtymässä, sen verran nopea tapahtuma se on.
Silloin kun kaikki alkaa mennä valkoiseksi, asetun nopeasti makaamaan. Kyllä se taju on silti usein mennyt.
Niin että pyörtymistä ei sinänsä tarvitse pelätä lääkekuurin aloittamisessa, jos liikkuu varoen ja menee lattiatasoon, silloin kun alkaa huimata?
Täällä Ap, olen kotonani ja järkkäsin lähelleni/käden ulottuville tarvitsemani jutut tietokoneen oheen. En ole ottanut diapamia. Ajattelin niin, että jos alkaa tuntua huonolta, niin sitten on hätävara.
Tässä ei ole pelkästään henkisen olon kanssa tekemistä, vaan mulla on fyysisen terveyden kanssa kipua (sairautta ei selvillä) ja se kaikki tekee hommasta enemmän kuin ns normaalikunnossa aloittaisi lääkekuurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän mennessä kohtuullisen ok:ta. Vähän semmosta kytemistä.
Mutta tiedän aiemmasta että ärjympiä sivuoireita voi tulla vasta useamman tunnin päästä, se on yllättävää. Kerran heräsin hirveään oloon ja siitä tuli pahin oksennus/huonovointisuuskohtaus ikinä, vaikka yö oli mennyt aika ok - kohtaus oli semmonen että olin lopulta yltä päältä hiessä ja taju lähtemässä, sitten tulikin horkkaolo ja seuraavat 4 päivää meni huonovointisena toipuessa.
Huonovointisuus oksettavan olon kanssa ja vieläpä monen päivän ajan vuodekunnossa on se, mitä panikoin ja inhoan, koska mulla on kokemusta siitä ja sitä ei meinaa kestää, olo on hirveää.
Voipi siis olla että otan vähän diapamia yön varalle. En ole mitenkään innokas diapaminkaan suhteen, koska sitä ei mielellään saisi käyttää jatkuvasti ja en ole jatkuvasti sitä ottanutkaan, ja siitä tulee rajut vieroitusoireet jos käyttää enemmän tai säännölisesti.
Näläntunne ei ainakaan valvotuta, söin tässä illemmalla ysin aikaan vielä 2 keitettyä kananmunaa. Himmensin valoja, näkymä asunnolla on rauhallinen, jääkaappi hymisee tasaiseen tahtiin.
Yritän olla ajattelematta liian pitkälle.
Jos vointi ei olisi tällaista, niin tekisin jotain, vaikka lukisin kirjaa tai kutoisin (jos osaisin), mutta vointi on lievää huonovointisuutta ja ei tee mieli kuin istua tai levätä, ehkä kuunnella podcastia tai you tubea.
Älä nyt psyykkaa itseäsi liikaa, alat vaan saada paniikkioireita jos tarkkailen itseäsi koko ajan. Syöt lääkkeet ja elät normaalisti. Haluatko kertoa mistä lääkkeestä ja mihin vaivaan on kysymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoon oloon auttaa syöminen. Smoothiet, juotavat jugurtit, hedelmät, mehujää, ateriakorvikepirtelö... Mikä nyt parhaiten alas menee ja vaikka kello hälyttämään kolmen tunnin välein että muistaa syödä. Ja se syöminen voi olla ihan desi jotakin nestemäistäkin, vaikka kylmää kaakaota jos ei muu mee alas mutta jotakin edes tasaisin väliajoin. Pyörtyminen kuulostaa aika äärimmäiseltä sivuoireelta ja jos huimaa niin keskityt lepäilemään. Voithan vaikka kontata niin et ainakaan kaadu ja lyö päätä. Pyörtyneenä ollaan yleensä sekunteja eli tuskin ihan tajuttomaksi menet. Jos nyt noin äärimmäistä sivuoireita edes tulee.
Mutta pystyykö silloin syömään, jos on oksettava olo päällä, on kuin olisi oksennustaudissa. Todella toivon ettei mene niin. Jääkaappiin olen laittanut viilejä ja jugurtteja muun ruuan oheen, ja sitten elektrolyyttejä sisältäviä u
En tarkoita tätä millään pahalla, mutta et ole maailman ainut ihminen, joka asuu yksin ja kärsii oksettavasta olosta ja huimauksesta. Usko pois, parempi syödä jotain ja oksentaa se ulos kuin olla syömättä ja yökkäillä pelkkiä vatsahappoja. Sinun pitää vain kokeilla sitä lääkettä. Ensin syöt jotain ja vähän ajan päästä otat lääkkeen. Lääke imeytyy tasaisemmin eikä ärsytä vatsaakaan niin paljon. Eli et voi niin huonosti kuin jos otat tyhjään vatsaan.
Ei hyvänen aika sertraliinista tule mitään. Tosiaan siinä tapauksessa voi tulla, jos olet et syö yhtään mitään. Kärsit vaikka anoreksiasta tms.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tosiaan aloitin sen, otin alkuannoksen n. 2h sitten ruuan yhteydessä.
Olen asunnolla yksin ja olen koettanut järkätä olosuhteet ok. Laitoin radion päälle rentouttamaan, Novan kanava on aika perusmenevä ja silleen saa ajatukset semmoiseen, "tää on vaan tällasta mättöö, ei sen kummempaa". :D
Myös tänne nettiin näpyttäminen pitää keskittyminen jossakin, yhtäkkiä aikaa kuluu eikä jää jännäämään ajan kestämisiä ja kaikkea siihen liittyvää hermoilua ja kipuilua.
Hieno juttu. Minulla ei tullut sertraliinista alkuun muuta kuin leukojen lukkiutumista. Outo oire, mutta ei vaarallinen. Nyt ei ole mitään sivuoireita.
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvänen aika sertraliinista tule mitään. Tosiaan siinä tapauksessa voi tulla, jos olet et syö yhtään mitään. Kärsit vaikka anoreksiasta tms.
No ihan tältä sivulta voi hakea "kokemuksia setralinista" tai muualta netistä, ja joillekin siitä on tullut vaikeita sivuoireita, toisille sitten lieviä sivuoireita ja joillekin onnekkaille ei mitään.
Ihan lääkäri/hoitaja ja farmaseutti kertoivat lääkkeen määräämisen yhteydessä, että siitä voi tulla sivuoireita ja ne voivat kestää parisenkin viikkoa, kunnes sitten helpottaa. Ei voi etukäteen tietää.
Tämäntyyppiset lääkkeet ovat siitä kimurantteja verrattuna esim antibiootteihin tms, että ne tosiaan alun siedätysvaiheessa voivat aiheuttaa aikalaisia sivuoireita mutta sitten alkavat tepsimään. Jos oireet eivät mene aivan infernaalisiksi, niin kärsivällisyys on siis asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoon oloon auttaa syöminen. Smoothiet, juotavat jugurtit, hedelmät, mehujää, ateriakorvikepirtelö... Mikä nyt parhaiten alas menee ja vaikka kello hälyttämään kolmen tunnin välein että muistaa syödä. Ja se syöminen voi olla ihan desi jotakin nestemäistäkin, vaikka kylmää kaakaota jos ei muu mee alas mutta jotakin edes tasaisin väliajoin. Pyörtyminen kuulostaa aika äärimmäiseltä sivuoireelta ja jos huimaa niin keskityt lepäilemään. Voithan vaikka kontata niin et ainakaan kaadu ja lyö päätä. Pyörtyneenä ollaan yleensä sekunteja eli tuskin ihan tajuttomaksi menet. Jos nyt noin äärimmäistä sivuoireita edes tulee.
Mutta pystyykö silloin syömään, jos on oksettava olo päällä, on kuin olisi oksennustaudissa. Todella toivon ettei mene niin. Jääkaappiin olen laittanut viilejä ja jugurtteja muun ruu
Miten tämä lainaus toimii. No, siis tilanteeni ei ole aivan sama kuin monella muullla, olen kertonut siitä ketjussa aiemmin (fyysinen kipeys vaikuttaa tilanteeseen jne). Mutta ymmärrän, mitä ajat takaa, eli yrität autat huojentamalla ajattelua niin, että ei tässä kummempaa ja on muitakin samassa veneessä - kiitos siitä, sillä tavalla kyllä huojentavaa.
Olen myös kutsunut ketjuun muita samassa veneessä olijoita, tsempataan ja huomataan, ei olla yksin. :)
Lääke on aloitettu, eilen aloitin ja tänään 2 tabletti, otin ruokien yhteydessä. Ei ole helppoa ollut olon kanssa, mutta siitä eri viestiin raporttia, kuitenkin olen jatkanut ja pidän katseen horisontissa. :)
Miksi et mene juttelemaan apteekkiin asiasta?
Saat varmasti vinkkejä ja tukea.
Mutta pystyykö silloin syömään, jos on oksettava olo päällä, on kuin olisi oksennustaudissa. Todella toivon ettei mene niin. Jääkaappiin olen laittanut viilejä ja jugurtteja muun ruuan oheen, ja sitten elektrolyyttejä sisältäviä urheilujuomia Gatorideja.
Teen noin, että lepäilen jos huimaa ja konttaus on ok, jos tuntuu siltä, ettei pysy tolpillaan.
Ihanaa olisi, jos kaikki menisi paremmin kuin uskoisikaan. Olen lukenut netistä kokemuksia.., ja joillakin on mennyt hyvin alun vaihekin.