Mitä jos suuret ikäluokat (1945-1950) olisi tehneet hekin viiden vuoden ajan uusia suuria ikäluokkia kun olivat lisääntymisiässä?

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että tuo sotasukupolvi hoiti hommansa. Ensi kasvoivat köyhissä oloissa lapsuutensa, sitten joutuivat sotaan, hoitivat torjuntavoitot, sitten rauhantöihin ja naiset paksuksi useaan otteeseen, että saatiin korvattua kaatuneet, sitten sotavelkojen poismaksu ja hyvinvointiyhteiskunnan perustukset valmiiksi.

He tekivät kyllä kaiken mitä vaadittiin ja enemmänkin. 

Minun isäni, 1923 syntynyt, eli köyhyydessä lapsuutensa, hänellä oli kymmenen sisarusta joista seitsemän eli aikuiseksi saakka. Siksi hän ei ikinä halunnut isoa perhettä, sai tarpeekseen köyhyydestä. Äiti ja isä vihittiin 1946, isoveli syntyi 40-luvun puolella ja minä sitten 60-luvun puolivälissä. Muuten isä teki kyllä ihan tarpeeksi elämänsä aikana ja keuhkosyöpään kuoli yli kahdeksankymppisenä. 

Eli ihan kaikki sodan käyneet eivät täyttäneet maata. Toisaalta se oli ihan hyväkin, isän lapsena kokema köyhyys ei niin tavoiteltavaa ole. 

Kansan elävää voimaa on lisättävä, muuten emme kestä tulevia koettelemuksia. Kolmesta lapsesta voi antaa kunniamaininnan ja viidestä stipendin. Jos miettii progressiota, niin meidän aikanamme voimme päästä toiselle kymmenelle miljoonalle.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että tuo sotasukupolvi hoiti hommansa. Ensi kasvoivat köyhissä oloissa lapsuutensa, sitten joutuivat sotaan, hoitivat torjuntavoitot, sitten rauhantöihin ja naiset paksuksi useaan otteeseen, että saatiin korvattua kaatuneet, sitten sotavelkojen poismaksu ja hyvinvointiyhteiskunnan perustukset valmiiksi.

He tekivät kyllä kaiken mitä vaadittiin ja enemmänkin. 

Minun isäni, 1923 syntynyt, eli köyhyydessä lapsuutensa, hänellä oli kymmenen sisarusta joista seitsemän eli aikuiseksi saakka. Siksi hän ei ikinä halunnut isoa perhettä, sai tarpeekseen köyhyydestä. Äiti ja isä vihittiin 1946, isoveli syntyi 40-luvun puolella ja minä sitten 60-luvun puolivälissä. Muuten isä teki kyllä ihan tarpeeksi elämänsä aikana ja keuhkosyöpään kuoli yli kahdeksankymppisenä. 

Eli ihan kaikki sodan käyneet eivät täyttäneet maata. Toisaalta se oli ihan

Oma isoisäni teki mummin kanssa 4 lasta ja sitä pidettiin jopa kohtuullisen pienenä määränä, vaikka tänä päivänä se olisi jo suurperhe. Näistä neljästä kaksi teki kaksi, ja kaksi yhden, eli progressio lähti heti alaspäin.

No ainakin nuo toisen kulttuurin edustajat lisääntyvät kovasti, eli jos saavat kansalaisuuden, suomalaisten määrä lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha miettiä tuollaisia. Elämä on liian kallista lasten hankkimiseksi. Suomalaiset kuolee sukupuuttoon, eikä sille enää mitään voi.

Olisi se kiva ajatella jos meitä olisi vaikka 7 miljoonaa kantasuomalaista pellavapäätä. Tämä viisi miljoonaa on surkea määrä ja pienenee koko ajan.

Kannattaa mieluummin kääntää katseet tulevaan kuin menneeseen.

Nykyisistä nuorista on kovaa vauhtia tulossa uusi suuri ikäluokka. Kannattaa mieluummin pohtia sitä kuin syytellä nykyisiä suuria ikäluokkia tämän päivän tilanteesta. Syntyvyys on nykyään paljon alhaisemmalla tasolla kuin suurten ikäluokkien nuoruudessa.

Nyt olisi vielä mahdollista tehdä korjausliike ja estää nykytilanteen toistuminen. Mutta onko tulevaisuus niin kaukana ettei siitä tarvitse välittää? 

Suuret ikäluokat mokasi tämänkin. Oli niin kova kiire haalia mammonaa, että vastuut unohtui. 

Vierailija kirjoitti:

Kansan elävää voimaa on lisättävä, muuten emme kestä tulevia koettelemuksia. Kolmesta lapsesta voi antaa kunniamaininnan ja viidestä stipendin. Jos miettii progressiota, niin meidän aikanamme voimme päästä toiselle kymmenelle miljoonalle.. 

Mä mietin myös miksi aloitus ja kommentit vaikuttivat niin tutuilta. Näinhän Suomessa ajateltiin 1930-luvulla kun puuhattiin suur-Suomea. Lainaamani teksti on Täällä Pohjantähden Alla-romaanista. Pentinkulman nuori opettaja haaveilee tulevaisuudesta suur-Suomessa ja vaimonsa on nääntymäisillään toistuviin raskauksiin.

Nämä 7 miljoona pellavapäistä kantasuomalaista-haikailut ovat myös hieman vastenmielisiä. Minun juureni ovat saksanjuutalaiset, 1900-luvun alkupuolen kuohut minunkin sukuni on tänne heittänyt. Suomi ei ole lainkaan niin homogeeninen maa kuin halutaan uskoa.

Voihan meitä olla pian 7 miljoonaa. Kaikki me vain emme ole pellavapäitä ja hyvä niin. Voisimme silti olla kaikki suomalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansan elävää voimaa on lisättävä, muuten emme kestä tulevia koettelemuksia. Kolmesta lapsesta voi antaa kunniamaininnan ja viidestä stipendin. Jos miettii progressiota, niin meidän aikanamme voimme päästä toiselle kymmenelle miljoonalle.. 

Mä mietin myös miksi aloitus ja kommentit vaikuttivat niin tutuilta. Näinhän Suomessa ajateltiin 1930-luvulla kun puuhattiin suur-Suomea. Lainaamani teksti on Täällä Pohjantähden Alla-romaanista. Pentinkulman nuori opettaja haaveilee tulevaisuudesta suur-Suomessa ja vaimonsa on nääntymäisillään toistuviin raskauksiin.

Nämä 7 miljoona pellavapäistä kantasuomalaista-haikailut ovat myös hieman vastenmielisiä. Minun juureni ovat saksanjuutalaiset, 1900-luvun alkupuolen kuohut minunkin sukuni on tänne heittänyt. Suomi ei ole lainkaan niin homogeeninen maa kuin halutaan uskoa.

Voihan meitä olla pian 7 miljoonaa. Kaikki

Hyvin huomattu :)

Vierailija kirjoitti:

Onneksi eivät. Kaikki meni kuten piti.

Jep. Suomalaiset ovat aina vihanneet lapsiaan, boomerit vielä ihan erityisesti. 

Minä kuulun tuohon haukuttuun ikäryhmään, olen syntynyt 1945. Ja tehnyt vain yhden lapsen.

Silloin ei ollut pitkiä perhevapaita, äitiyslomaa oli 8 viikkoa, 2 ennen synnytystä ja 6 jälkeen. Ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, hoidon järjestäminen oli hyvin vaikeaa. Molempien vanhempien oli pakko käydä töissä, että pystyttiin maksamaan opintolainat (ei ollut valtion takaamia opintolainoja, opintorahasta puhumattakaan, korot olivat korkeat ja takaisinmaksu alkoi heti kun oli saanut paperit yliopistosta). 

 

En nyt tämän enempää avaa, millaisia taloudellisia vaikeuksia silloin saattoi olla koulutetuillakin, työssä käyvillä ihmisillä, kun ei ollut asumistukea ym. juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha miettiä tuollaisia. Elämä on liian kallista lasten hankkimiseksi. Suomalaiset kuolee sukupuuttoon, eikä sille enää mitään voi.

Olisi se kiva ajatella jos meitä olisi vaikka 7 miljoonaa kantasuomalaista pellavapäätä. Tämä viisi miljoonaa on surkea määrä ja pienenee koko ajan.

Ja tästä olet katkera 45-50 syntyneille?

Det är deras eget val men då de inte skötte om att de har efterkomma och även sket i att betala för sina pensioner så skulle det ha varit helt helvetes rätt att de själva och bara de skulle bära konsekvenserna av allt slappande. Som det är nu betalar andras barn, sedan är pengarna slut och sedan får andras barn vara utan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että tuo sotasukupolvi hoiti hommansa. Ensi kasvoivat köyhissä oloissa lapsuutensa, sitten joutuivat sotaan, hoitivat torjuntavoitot, sitten rauhantöihin ja naiset paksuksi useaan otteeseen, että saatiin korvattua kaatuneet, sitten sotavelkojen poismaksu ja hyvinvointiyhteiskunnan perustukset valmiiksi.

He tekivät kyllä kaiken mitä vaadittiin ja enemmänkin. 

Minun isäni, 1923 syntynyt, eli köyhyydessä lapsuutensa, hänellä oli kymmenen sisarusta joista seitsemän eli aikuiseksi saakka. Siksi hän ei ikinä halunnut isoa perhettä, sai tarpeekseen köyhyydestä. Äiti ja isä vihittiin 1946, isoveli syntyi 40-luvun puolella ja minä sitten 60-luvun puolivälissä. Muuten isä teki kyllä ihan tarpeeksi elämänsä aikana ja keuhkosyöpään kuoli yli kahdeksankymppisenä. 

Eli ihan kaikki sodan käyne

"eli progressio lähti heti alaspäin."

Det är nog inte det enda som pekar nedåt. 

Vierailija kirjoitti:

Turha miettiä tuollaisia. Elämä on liian kallista lasten hankkimiseksi. Suomalaiset kuolee sukupuuttoon, eikä sille enää mitään voi.

Kenties voit hankkia lapsillesi kipon maitoa ja palan mustaa ruisleipää. Muuta ei ole suomalaisella ennenkään ollut. Minulla ei ole tarjota heille kuin tyhjät nyrkit ja isänmaa, mutta se riittäköön.

Isovanhempani, syntyneet noin 1920 (+- 5 vuotta)

I tekivät 2 lasta

II tekivät 1 lapsen

Pappa joskus heittäytyi muistelemaan, että kyllä niitä kahtakin tekemällä tehtiin. Viisi vuotta tuli sisaruksille ikäeroa. Ei se silloinkaan ollut helppoa eikä lapsia niin vain tullut. Takana oli sotatraumoja, kotiseutu piti jättää uuden rajan taakse. Tilalle tuli työtä ja köyhyyttä. Ravinto oli heikkoa. Ehkä joillakin oli sitten parempi tuuri.

1973 ikäluokka on todella pieni. Silloin oli valtavasti abortteja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha miettiä tuollaisia. Elämä on liian kallista lasten hankkimiseksi. Suomalaiset kuolee sukupuuttoon, eikä sille enää mitään voi.

Olisi se kiva ajatella jos meitä olisi vaikka 7 miljoonaa kantasuomalaista pellavapäätä. Tämä viisi miljoonaa on surkea määrä ja pienenee koko ajan.

Ja tästä olet katkera 45-50 syntyneille?

Det är deras eget val men då de inte skötte om att de har efterkomma och även sket i att betala för sina pensioner så skulle det ha varit helt helvetes rätt att de själva och bara de skulle bära konsekvenserna av allt slappande. Som det är nu betalar andras barn, sedan är pengarna slut och sedan får andras barn vara utan.

Hur gammal är du? Av pur nyfikenhet måste jag fråga, om du frivilligt skulle betala mer skatt eller pensionsförsäkring än vad som krävs, bara för de efterkommandes väl? Jag vågar tvivla!

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että tuo sotasukupolvi hoiti hommansa. Ensi kasvoivat köyhissä oloissa lapsuutensa, sitten joutuivat sotaan, hoitivat torjuntavoitot, sitten rauhantöihin ja naiset paksuksi useaan otteeseen, että saatiin korvattua kaatuneet, sitten sotavelkojen poismaksu ja hyvinvointiyhteiskunnan perustukset valmiiksi.

He tekivät kyllä kaiken mitä vaadittiin ja enemmänkin.

Miksi on muka hienoa tehdä paljon lapsia kärsimään?

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat mokasi tämänkin. Oli niin kova kiire haalia mammonaa, että vastuut unohtui. 

Sinun mielestäsi pitäisi siis tehdä lapsia ja kärsiä huonosta elintasosta. Miksi?

Kuinka moni tämän ketjun lukija tietää, että ehkäisy tuli yleisesti kaiken kansan käyttöön vasta aborttilain jälkeen 1970-luvulla? Ei ennen sitä saanut nuori kolmen lapsen äiti ehkäisypillereitä, vaikka niitä jo oli. Muut keinot olivat yhtä epävarmoja kuin nykyisin, ja kondomeja myytiin vain apteekissa, jossa niitä piti pyytää erikseen.

Moni suuriin ikäluokkiin kuulunut sai lapsensa jossakin muualla kuin Suomessa. Tiettävästi suurin sallalaiskylä oli Göteborg.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni tämän ketjun lukija tietää, että ehkäisy tuli yleisesti kaiken kansan käyttöön vasta aborttilain jälkeen 1970-luvulla? Ei ennen sitä saanut nuori kolmen lapsen äiti ehkäisypillereitä, vaikka niitä jo oli. Muut keinot olivat yhtä epävarmoja kuin nykyisin, ja kondomeja myytiin vain apteekissa, jossa niitä piti pyytää erikseen.

Moni suuriin ikäluokkiin kuulunut sai lapsensa jossakin muualla kuin Suomessa. Tiettävästi suurin sallalaiskylä oli Göteborg.

Eräs tuttu farmaseutti puhui naapurin mukaan aikanaan sivu suunsa, kun kertoi toisen naapurin miehen ostaneen kondomeita.