Lue keskustelun säännöt.
Jos lasten isä erittäin hankala persoonallisuus, miten puhua asiasta lapsille?
29.10.2023 |
Kaikenlaista tässä ollut vuosien varrella ja on edelleen. Olemme eronneet.
Miten jutella teinien kanssa isän persoonallisuudesta, rehellisesti, avoimesti mutta kuitenkin niin, ettei mustamaalaa toista?
Kannattaako asiasta edes puhua? Teenkö ison virheen puhuessani asiasta ääneen?
Mutta, käytöksensä on ollut kaikkea muuta kun normaalia. Tämä olisi mielestäni tärkeä lastenkin ymmärtää.
Tosi hankala paikka.
Kommentit (63)
Lapset luonnostaan rakastavat molempia vanhempiaan, oli ne millaisia hyypiöitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhuisi mitään. Lapset saavat muodostaa itse oman kuvan isästään, se ei sinulle kuuluu. Kenties olet itse se hankala persoona?
Ap on painajaismainen. Tuhoaa jälkeläisensä.
Vierailija wrote:
En puhuisi mitään. Lapset saavat muodostaa itse oman kuvan isästään, se ei sinulle kuuluu. Kenties olet itse se hankala persoona?
Tämä. Siltä vaikuttaisi.
Eivätköhän ne lapset ihan itsekin huomaa, jos toinen vanhempi on sekaisin. Anna heidän muodostaa oma mielipiteensä. Ja toki jos he itse haluavat puhua asiasta kanssasi, ole valmis tukemaan.
T. narsistin lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä puhu. Kyllä lapset tietää.
Omien lasteni isä on täys surkimus isänä. Olen tässä kuusi vuotta seurannut hänen isänä olemistaan. Niin ala-arvoista kaikin puolin. Omat lapseni tosin nyt ovat kaikki jo aikuisia. Isästään ovat puhuneet todella vähän vuosien aikana. Vastaan, jos kysyvät, mutta muuten en halua puhua. Heidän isänsä kanssa en itse ole ollut missään tekemisissä eron jälkeen. En voi sietää sitä miten lapsiaan kohtelee.
Monet exät voivat tehdä tahallaan kiusaa entisille kumppaneilleen, mutta ei se tarkoita että hän on välttämättä hankala muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet hankkinut lapsia sellaisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei.
Entäpä sitten, kun olen jo mennyt puhumaan asiasta ääneen. Ja tietysti lapset rollottavat puheitani eteenpäin isälleen ja ne käännetään minua vastaan.
Että siitäpä sain, ja koitappa sitten saada luottamus uudelleen rakennettua...
En puhu enää asiasta lasten kanssa. Ovathan he itsekin jo asiaa huomanneet, mutta ovat silti täysin manipuloitavissa isän mielen oikkujen mukaisesti. Sekin lapsi joka aiemmin näki isänsä läpi täysin, on nyt aivan isän pauloissa. Sopivasti silitystä, lahjontaa, syyllistämistä ja äidin haukkumista niin siinä se on.
Ikävä kyllä ollessani pahimmassa erokriisissä puhuin ohi suuni ja kerroin lapsille totuuksia isästä. Totuuksia joita heidän ei olisi tarvinnut tietää. Tehty mikä tehty.
Nyt on sitten korjattava se mikä korjattavissa enää on.
Välit on huonontuneet yhteen lapsista radikaalisti sen jälkeen kun muutti isänsä luokse.
Ja muutenkin, lapset valitsevat mielummin isän joka on ollut erittäin ilkeä, autoritaarinen, käynyt fyysisestikkin käsiksi jne. Kuitenkin joissain asioissa minua rennompi. Isä ja uusi äitipuoli on heistä parempi vaihtoehto kun minä, oma äiti, joka olen aina tukenut harrastuksissa ja ollut läsnä arjessa. Minkäs teet, näillä mennään. Ilmeisesti olen ollut täysin väärässä aina, ja isä oikeassa. Ja minä todella olen tän tarinan pahis.
Olen pohtinut todella paljon sitä, että minä olenkin se hankala persoona. Se joka todella aiheutti kaiken sen mitä kotonamme tapahtui. Ajoin exän toimimaan kuten toimi. Hänen sanojen mukaan olin liian lepsu ja hän joutui rooliin mihin ei halunnut. En kyllä todellakaan ole liian lepsu vanhempi. Arvostimme vain täysin eri asioita.
Nämä itse syytökset on kamalia. Epäilen todella omaa muistiani, olemistani. Olenko niin sairas, että olen muodostanut täysin vääristyneen kuvan siitä mitä elämämme oli?
Ja nyt kaikki on todella paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee kuten naapurini. Ei puhu lasten isästä mitään. Vaikenee kuin muuri.
Otin tuon tekniikan itselleni. Lasteni isä, ei ole sanoja. Niin härskiä toimintaa omille lapsilleen.
Olen oma itseni ja seison lasteni vieressä. Autan kun jotain on tapahtunut, lakkasin miettimistä mitä voi tapahtua. Otan koppia asia kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Okei.
Entäpä sitten, kun olen jo mennyt puhumaan asiasta ääneen. Ja tietysti lapset rollottavat puheitani eteenpäin isälleen ja ne käännetään minua vastaan.
Että siitäpä sain, ja koitappa sitten saada luottamus uudelleen rakennettua...
En puhu enää asiasta lasten kanssa. Ovathan he itsekin jo asiaa huomanneet, mutta ovat silti täysin manipuloitavissa isän mielen oikkujen mukaisesti. Sekin lapsi joka aiemmin näki isänsä läpi täysin, on nyt aivan isän pauloissa. Sopivasti silitystä, lahjontaa, syyllistämistä ja äidin haukkumista niin siinä se on.
Ikävä kyllä ollessani pahimmassa erokriisissä puhuin ohi suuni ja kerroin lapsille totuuksia isästä. Totuuksia joita heidän ei olisi tarvinnut tietää. Tehty mikä tehty.
Nyt on sitten korjattava se mikä korjattavissa enää on.
Välit on huonontuneet yhteen lapsista radikaalisti sen jälkeen kun muutti isänsä luokse.
Ja muutenki
Lapset nähtävästi pitävät enemmän isästään ja äitipuolestaam, kuin susta. Ei sun auta muuta kuin oppia elämään sen kanssa. Mitään hyvää sä et ainakaan saa aikaiseksi sillä, että haukut isää lapsille.
Yrität erottaa lapset isästään? Olet hirviö.
"Äiti on niin pahoillaan, että erehtyi isäoletetun kanssa punkkaan. Ja te lapset olette nyt siinä kärsimässä äidin valinnoista."
Koitetaan kestää. Kestihän airakin, mutta lapset sairastuivat.
Ei näin: parhaani olen tehnyt. Sori siitä.
Tämä on kyllä hankala tilanne. Lapset kyllä osaavat itsekin muodostaa mielipiteensä. Minä olen vastaillut lasten esittämiin kysymyksiin ja käynyt läpi miltä lapsista tuntuu olla isänsä kanssa kaksin. Olen myös jutellut siitä mitä kokivat ja näkivät ennen eroa. Mitään hälyyttävää ei ole tullut esille ja sen takia asiasta ei ole enää juurikaan puhuttu. Ovat jo aikuisia. Olen koittanut aina olla todella neutraali, mutta tuskin siinä täysin onnistunut, koska joudun itse edelleen työstämään entistä parisuhdettani.
En myöskään ole sitä mieltä, että asioiden salailu tai vähättely on oikein. Lapsella on oltava olo, että kaikkea ei saa hyväksyä ja hänellä on oikeus tuntea olevansa aina turvassa ja raskastettu.
Äitini haukkui aina isää lapsilleen. Nyt kun aikaa on kulunut niin huomasin, että hän on itse ihan samanlainen narsisti. Ei omat lapset tai lastenlapset kiinnosta. On vain MINÄ ITSE.
Vierailija wrote:
Yrität erottaa lapset isästään? Olet hirviö.
Jos isä kusipää, hänellä ei ole oikeutta tavata lastaan ja manipuloida häntä
Anna lasten muodostaa oma kuva ihan itse. Mitä kuvittelet hyötyväsi kertovasi heille isänsä hankalasta persoonallisuudesta? Haluatko jotenkin selitellä miksi ero tuli?