Kaverin hyvä mielikuvitus tarkoittikin, että osaa valehdella hyvin mielikuvituksellisesti.

Ihmettelin aina miksi kaveri puhui usein, että hänellä on hyvä mielikuvitus. Se kun ei näkynyt päällepäin oikein mitenkään. Hän ei kertoillut hienoja tarinoita. Jos vaikkapa mietimme mitä tekisimme, niin hän ei keksinyt mitään ehdotusta. Hän ei osannut kuvitella asioita, jos ei nähnyt niitä konkreettisesti edessään. Ja vaikka olisimme pelanneet jotain roolipeliä, niin se mielikuvitus ei näkynyt siinäkään.

Ajattelin sitten vain, että hän ei oikein tunne itseään eikä ehkä ymmärrä miten rikas mielikuvitusmaailma muilla on.

Kunnes kupla puhkesi, ja paljastui, että likimain kaikki mitä hänen suustaan tulee ulos, on valetta. Hän oli kertoillut itsestään sitä ja tätä, mutta lopulta ne eivät pitäneet paikkansa. Ehkä ainoa, mikä piti paikkansa oli tuo mielikuvitus. Mutta sekään ei sitten pitänyt paikkansa siinä perinteisessä mielessä mikä useimmille tulee mieleen.

Nyt totean vain, että olipa ovelaa nimittää patologista valehtelua rikkaaksi mielikuvitukseksi!