Lue keskustelun säännöt.
Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?
Toimin erityisasiantuntijatyössä, jossa tienaan mielestäni kohtuullisen hyvin: 5500e/kk+bonarit. Mieheni ansaitsee n. 6000e/kk+bonarit. Molemmilla työ on vaativaa, tosin etätyö onnistuu kummallakin melko rajoituksetta.
Ongelmani on perhe-elämän ja työn yhdistäminen. Meillä 3- ja 5- vuotiaat lapset ja oman työn vaativuuden vuoksi alan olla todella kuormittunut tässä elämäntilanteessa. Vanhempi lapsista on aina ollut hyvin vaativa tapaus, eikä meillä ole tukiverkkoja nimeksikään. En edes ole mitenkään erityisen uraorientoitunut, mutta varmaan suorittajaluonteeni takia päätynyt vaativiin töihin.
Miten teillä muilla riittää paukut työn ja perhe-elämän yhdistämiseen? Puhumattakaan omasta ajasta tai parisuhdeajasta? Olisiko vinkkejä? Palkat laitoin tuohon siksi, että olen pohtinut 80% työaikaa, tosin siinä pelko, ettei työt vähene ollenkaan samassa suhteessa palkan kanssa.
Kommentit (635)
Etätyöt, rahaa kuin roskaa, kaksi vanhempaa, kaksi lasta. Mikäs tuossa nyt niin hiertää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Voi teitä hoitajia. Kai nyt ihminen saa työstään kuormittua vaikka ei olisi hoitaja? On myös meitä muita kuormittuneita, joiden palkka ei riitä ostamaan palveluja. Ei toisen kuormitus ole sulta mitään pois.
Vierailija kirjoitti:
No eikö tuo ole siinäkin mielessä helpohko tilanne, että etätöiden myötä ei kummankaan tarvitse käyttää aikaa työmatkoihin. Kuulostaa ihan perusarjelta. Mikä tuossa siis on erityisen raskasta tai mahdotonta? Lisää siihen vielä muistisairaat vanhemmat toisella paikkakunnalla tai miehen matkatyöt, niin vaikeusasteet kasvaa.
Aika kultaa muistot? Kyllähän tuo on kuormittava vaihe elämässä ihan kaikille. Ihan ilman niitä muistisairaita isovanhempia.
Jos on mahdollista ostaa palveluja, osta ap palveluja. Ja opettele siihen ettei kaiken tarvitse olla ihan tip top. Ihan parissa vuodessa helpottaa kun lapset alkaa olla itsenäisempiä. Sitten näitäkin kuormittavia vuosia kaipaa.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä totean kaksi asiaa:
- Raskain on juuri tuo vaihe, kun lapset ovat 3 ja 5. Silloin pitää vain mennä päivä kerrallaan. Kaikki ostettu apu käyttöön mitä ikinä keksit, ja puolison kanssa yhteinen sopimus, että nyt ei ryssitä tätä vaan hoidetaan homma tyylipisteistå välittämättä.
- Se, kuten kaikki muukin tässä elämässä, menee ohi ennen kuin huomaatkaan, halusit tai et. Pian sulla on koululaisia, sitten teinejä ja kohta ne ovat jo muualla opiskelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Voi teitä hoitajia. Kai nyt ihminen saa työstään kuormittua vaikka ei olisi hoitaja? On myös meitä muita kuormittuneita, joiden palkka ei riitä ostamaan palveluja. Ei toisen kuormitus ole sulta mitään pois.
Sulla on varmaan ongelma lukemisessa. Missään en sanonut olevani hoitaja. Kysyin ihan vilpittömän uteliaana, mikä tuossa on niin kuormittavaa verrattuna vaikka hoitajaan. Esimerkkiala voisi olla mikä tahansa muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne, lapset saman ikäiset. Ikävä tässä vielä se, että ollaan jo ajauduttu asumuseroon, enimmäkseen koska koen miehen panoksen olleen mitätön ja jatkuva mun roolin vähättely. Tuntuu, että sekoan tähän tahtiin, valitettavasti mulla ei ole varaa mihinkään assareihin aupaireihin tms., palkka sama kuin sulla mutta mies ei maksa edes elareita.
Tuo elariasia hoituu kyllä oikeuden kautta. Miehellä on elatusvelvollisuus eikä pidä olla niin kiltti, että antaa siitä lipsua.
Tulot tuota luokkaa ja kysyt neuvoja. Teillä on varaa molemmilla vaikka puolittaa työaikanne. Kukaan ei ole vanhana katunut sitä, että uhrasi elämän työnteolle, mutta sille on, että ei ollut läsnä lasten ollessa pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Voi teitä hoitajia. Kai nyt ihminen saa työstään kuormittua vaikka ei olisi hoitaja? On myös meitä muita kuormittuneita, joiden palkka ei riitä ostamaan palveluja. Ei toisen kuormitus ole sulta mitään pois.
Sulla on varmaan ongelma lukemisessa. Missään en sanonut olevani hoitaja. Kysyin ihan vilpittömän uteliaana, mikä tuossa on niin kuormittavaa verrattuna vaikka hoitajaan. Esimerkkiala voisi olla mikä tahansa muukin.
Ja itse kysyin miksi ei saisi kuormittua oli sitten kaupan kassa tai asiantuntija? Iso palkka tarkoittaa yleensä isoja vastuita ja paljon töitä ja etätyöt sitä että asuu työpaikallaan kirjaimellisesti. Lisäksi vielä tuo kaikkein raskain mahdollinen ikä lapsilla.
Se että koet tilanteen voivan olla vielä pahempi ei auta ap:ta. Sun logiikalla ap:lla ei ole ilonaihetta, koska joku muu pääsee aivan varmasti myös helpommalla kuin ap.
Ihan tavalliselta tilanteelta tuo kuulostaa muutoin, paitsi että mainitsit miehesi ihan kuin yhtenä huolehdittavana. Kai hän osuutensa tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jaksoin huonosti. Parisuhde lopulta kuivui kasaan ja tuli ero kun lapset oli teini-ikäisiä. Itsellä olo vahva suorittajaluonne ja olin erityisasiantuntija, työ oli ajatustyötä jota ei pysytynyt katkaisemaan ja ratkaisemattomat ongelmat olivat aivoissa jatkuvasti työstössä (tein 80% prosenttista mutta eihän se työkuormaan vaikuttanit, tein vain intensiivisemmin sen mitä tein). Myöskään mummut, kotitöiden jako ja aurauspalvelut eivät auttaneet koska ongelma ei ollut suorittavat työ vaan vastuu jota kannoin ja tarve suorittaa myös äitinä olemista. Eli ongelma oli minun suoritustarve, huolehtiminen ja vastuunkanto kaikesta. Helpotti kun lapset alkoivat olla lähellä täysikäisyyttä, omatoimisia ja selvästi pärjäsivät. Helpotti myös kun nousin töissä johtavaan asemaan (ei esimieheksi vaan johtajaksi johtoryhmään) mikä on työnkuvana paljon erityisasiantuntijaa helpompaa.
Mä en jaksa edes aina käydä suihkussa tai pestä hampaita niin en kyllä osaa neuvoa. Armollisuutta itseä kohtaan kuitenkin herättelisin. Hienostihan olet jo jaksanut etkä ole yhtään huonompi jos et aina jaksakaan samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tuon ajan. Ai että niitä riittämättömyyden tunteita. Itkin välillä ihan tosissaan etten jaksa ja miehen kanssa oltiin eron partaalla. Kämppä oli kuin kaatopaikka. Luovuin etätöistä ja menin toimistolle, jotta pääsin välillä pois kotoa. Halusin myös pesäeroa työn ja kodin välille.
Siitäkin ajasta selvittiin sitten lopulta. Edelleen naimisissa ja pyöräytettiin vielä kolmas kun ilmeisesti ei mennyt kerrasta jakeluun :D tosin kolmannen kanssa on superhelppoa kun isot leikittää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa edes aina käydä suihkussa tai pestä hampaita niin en kyllä osaa neuvoa. Armollisuutta itseä kohtaan kuitenkin herättelisin. Hienostihan olet jo jaksanut etkä ole yhtään huonompi jos et aina jaksakaan samalla tavalla.
Näin mäkin sanoisin. Tsempillä vain ap. Se loppuu aikanaan. Sen sanoisin neuvoksi, että älkää erotko ellette ole ehdottoman varmoja että syy ei ole tämä hetken kestävä kuormittavaa elämäntilanne. Ja kun alkaa helpottaa, muistakaa alkaa tosissaan hoitaa parisuhdetta. Yhdessä on moni asia helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Voi teitä hoitajia. Kai nyt ihminen saa työstään kuormittua vaikka ei olisi hoitaja? On myös meitä muita kuormittuneita, joiden palkka ei riitä ostamaan palveluja. Ei toisen kuormitus ole sulta mitään pois.
Sulla on varmaan ongelma lukemisessa. Missään en sanonut olevani hoitaja. Kysyin ihan vilpittömän uteliaana, mikä tuossa on niin kuormittavaa verrattuna vaikka hoitajaan. Esimerkkiala voisi olla mikä tahansa muukin.
Ja itse kysyin miksi ei saisi kuormittua oli sitten kaupan kassa tai asiantuntija? Iso palkka tarkoittaa yleensä isoja vastuita ja paljon töitä ja etätyöt sit
Jokainen kuormittuu juuri siinä omassa elämässä ja pienten lasten kanssa kuormitus on yleensä suurimmillaan. Siksikin kannattaa miettiä ratkaisua juuri siihen omaan elämään eikä liikaa miettiä muiden mielipiteitä.
Lyhennettyä työaikaa harrastetaan paljon muissa Pohjoismaissa. Ap on sitä miettinyt, mutta epäröi. Tiedän pienten lasten vanhempia, jotka on tosi tyytyväisiä lyhennettyyn työaikaan. Se toimii kyllä, kun pelisäännöt sopii työnantajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tulot tuota luokkaa ja kysyt neuvoja. Teillä on varaa molemmilla vaikka puolittaa työaikanne. Kukaan ei ole vanhana katunut sitä, että uhrasi elämän työnteolle, mutta sille on, että ei ollut läsnä lasten ollessa pieniä.
Siinä vaan on se, ettei työnantajalla välttämättä ole mitään kiinnostusta suostua työajan puolittamiseen.
Mä kysyin vastaavassa tilanteessa osa-aikaistusta, sain vastaukseksi kakkaiset naurut. Nyt työtön, mutta suurin osa haettavista töistä kokoaikaisia. Haen toki noita maininnalla että haluisin osa-aikaisen sekä muuten osa-aikaisia, mutta vielä ei ole tärpännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulot tuota luokkaa ja kysyt neuvoja. Teillä on varaa molemmilla vaikka puolittaa työaikanne. Kukaan ei ole vanhana katunut sitä, että uhrasi elämän työnteolle, mutta sille on, että ei ollut läsnä lasten ollessa pieniä.
Siinä vaan on se, ettei työnantajalla välttämättä ole mitään kiinnostusta suostua työajan puolittamiseen.
Mä kysyin vastaavassa tilanteessa osa-aikaistusta, sain vastaukseksi kakkaiset naurut. Nyt työtön, mutta suurin osa haettavista töistä kokoaikaisia. Haen toki noita maininnalla että haluisin osa-aikaisen sekä muuten osa-aikaisia, mutta vielä ei ole tärpännyt.
Molemmille vanhemmille kuuden tunnin työpäivät siihen asti, kunnes lapset isompia. Ratkaistu.
Meillä myös molemmilla vaativat erityisasiantuntijan työt. Koetetaan priorisoida niin kotona kuin töissä, kaikkea ei todellakaan tehdä täysillä. En kerro pomolle kaikkea: pystyisin parempaan, mutta en tällä hetkellä ole valmis panostamaan töihin yhtään enempää.
Ruoka pidetään simppelinä, ostokset tilataan kotiinkuljetuksella kerran viikossa. Meillä käy siivooja kahden viikon välein. Hyväksytään ajoittainen kaaos. Sunnuntaisin käydään kalenterit ja tuleva viikko läpi, ja sinne koetetaan saada molemmille myös liikuntaa ja omaa aikaa esim kavereiden näkemiseen.
Viikonloppuina ja loma-aikoina ainakin osa ajasta jakaudutaan niin että toinen aikuinen tekee jotain kivaa lasten kanssa ja toinen ehtii urheilla/ nähdä kavereita/ tehdä töitä. Kavereita tietysti nähdään koko perheelläkin.
Onhan tässä tekemistä. Mutta vaatimuksia matalammiksi, rutiinit kuntoon, arki yksinkertaisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo kuormittaa enemmän kuin vaikka hoitoalan työ? Sillä erotuksella, ettei hoitajalla ole mahdollisuutta etätyöhön ja työ on kuormittavaa vuorotyötä.
Voi teitä hoitajia. Kai nyt ihminen saa työstään kuormittua vaikka ei olisi hoitaja? On myös meitä muita kuormittuneita, joiden palkka ei riitä ostamaan palveluja. Ei toisen kuormitus ole sulta mitään pois.
Sulla on varmaan ongelma lukemisessa. Missään en sanonut olevani hoitaja. Kysyin ihan vilpittömän uteliaana, mikä tuossa on niin kuormittavaa verrattuna vaikka hoitajaan. Esimerkkiala voisi olla mikä tahansa muukin.
Kuormittavaa verrattuna hoitajaan on se, että työt ei koskaan lopu. Kyllä voi tehdä etätöitä, mutta töistä ei pääse koskaan myöskään pois. Jos tekee vähemmän tai on vaikka sairaana, työt kasautuu, niitä ei tee kukaan sillä aikaa. Sitten niitä painetaan joko vapaa-ajalla ja tehdään aivan järjettömän tiukalla tahdilla. Aivot kuormittuu, unet menee, sitten ei tule enää mistään mitään
Ja sinulla on aikaa kirjoitella tänne, odotatko tosissasi vastauksia ja sinulla olisi aikaa lukea niitä, provo.
Sama tilanne, lapset saman ikäiset. Ikävä tässä vielä se, että ollaan jo ajauduttu asumuseroon, enimmäkseen koska koen miehen panoksen olleen mitätön ja jatkuva mun roolin vähättely. Tuntuu, että sekoan tähän tahtiin, valitettavasti mulla ei ole varaa mihinkään assareihin aupaireihin tms., palkka sama kuin sulla mutta mies ei maksa edes elareita.