Olenko haukannut liian ison palan: pienet lapset, ura, puoliso, kuinka tästä selviää?

Olin rikkaassa perheessä lastenhoitajana, kunnes aika tehdä omat muksut, joita hoidin kotona kouluikään asti. 

Koska olen hoivatyötä tehnyt niin oli luonnollista hoitaa omatkin kotosalla, tietenkin pari kertaa viikossa srk kerhoja ikätasojen mukaan. Ja esikoulu tietenkin.

Nyt he ovat jo isoja ja enpä tiedä upeampia lapsia. Kuten jokaiselle ne omat

Jos voit jää kotiin lapset kasvaa silmissä.

Konsteja:

Lyhennetty työaika (kannattaa todella, suosittelen, varsinkin kun palkka noin hyvä)

Ostettua lastenhoitoapua (au pair, ml, ihan mitä vaan. Mutta säännöllisesti ja sama tai pari vuorottelevaa hoitajaa jotta tulee rutiiniksi ja kaikille helpompaa)

Ruokahuolto helpoksi (tilataan kotiin, ruokaboksi, wolttausta, palkkaa kokki, jotain, että ruokaa ei tarvii useimpina päivinä juuri ajatella. Teidän palkoilla varmaan onnistuu?)

Siiitä miettimään, onko muita, millä arkea saa kevennettyä. 

Niin tosiaan, sekin on mahdollista, että sitä eronnutta kaiken niin helposti ihan itse hoitavaa miestä auttelee näkymättömien sukulaisnaisten joukko. Lapsiviikolla tai -viikonloppuna lasten isoäiti nyt ainakin, ja tosiaan voi joku (nais)sukulainen tuoda ruokaa ja samalla siinä joutessansa vähän siivoilla. Mutta näitä ei lasketa, koska naiset nyt on sellaisia häärääjiä. Ihan yksin ja itse mies on aina tehnyt kaikki kotityöt, nih! 

Jos pystyt saamaan 80 % työajan, teet vain sen verran. Mieti milloin olet poissa, niin että olet paikalla kun muutkin ovat.

Antaako pe klo 17 työskentely kuvaa tehokkuudesta? Vai ke klo 8?

Vierailija kirjoitti:

Konsteja:

Lyhennetty työaika (kannattaa todella, suosittelen, varsinkin kun palkka noin hyvä)

Ostettua lastenhoitoapua (au pair, ml, ihan mitä vaan. Mutta säännöllisesti ja sama tai pari vuorottelevaa hoitajaa jotta tulee rutiiniksi ja kaikille helpompaa)

Ruokahuolto helpoksi (tilataan kotiin, ruokaboksi, wolttausta, palkkaa kokki, jotain, että ruokaa ei tarvii useimpina päivinä juuri ajatella. Teidän palkoilla varmaan onnistuu?)

Siiitä miettimään, onko muita, millä arkea saa kevennettyä. 

Huh kun on helpottavaa, jos voi oikein tilata ostokset kotiin. Kuule meillä tuota kokeiltiin puoli vuotta. Meni 2 tuntia tehdessä tilausta nettikaupassa ja miten vaikeaa on olla kotona silloin kun ne ostokset tulee. Isot marketit antaa aikahaarukan, esim. klo 16-18 toimitus. Se kuski voi olla ovella klo 16.05 tai sitten 17.55. Meidän alueella on toisen ison ryhmän kautta vain päivätoimituksia ja toisen kautta kerran viikossa iltamahdollisuus. Pikkukauppa sentään olisi toimittanut jopa lauantaisin, mutta aina jäi jotain puuttumaan. On se kumma jos myydään oltermannia ja kun tilaus on kotona, listassa lukee loppu. Mitähän leivonnaista tilasin kun oli vieraita tulossa, eikä mitään osattu laittaa tilalle, kun valitsemaani tuotetta ei kaupasta riippumattomista syistä tullut.

Oma kokki joo. Nyt kun on kokkipula koko Suomessa, se on varmaan tosi helppo palkata kokki muutamaksi tunniksi kolmesti viikossa. Saanko nauraa. Kun ei riitä kokkeja edes ravintoloihin, niin varmaan ne jonkin pikkukeikan takia lähtee yksityiselle töihin.

Wolttaus taas on niin typerää, jos haluaa syödä kunnolla eikä mitään hamppareita, pitsaa tai kebabia joka toinen päivä. Onhan noita kiinalaisia ja susheja siellä listalla myös ja toimitus kestää ja kestää ja laatu on mitä sattuu suhteessa hintaan. Viimeksi kun tilattiin, tuli ilmoitus, että tilauksesi on noudettu ravintolasta. Se oli meidän ovella 2 km päässä tunnin kuluttua jäähtyneenä. Ne kuljettaa viisi tilausta samalla ja kiertää puoli kaupunkia. Pitsoja ei edes syödä ikinä eikä se mitään hyvää ruokaa kasvaville lapsille ole: mielettömästi rasvaa ja vehnähöttöä vaan.

Siinä  missä  ennenkin, vaattet  pestiin  joessa. Kannettiin  vedet , tehtiin  puut. Lämmitettiin  mökkiä. Tehtiin  ruokaa  alusta  loppuun.  Lapsia  oli  8    ja  heidät  pitää  hengissä, miettiä  ruokaa  pöytään. Aamusta  iltaan   täysillä työtä riitti. Ei  ollut  aikaa  miettiä  turhia  asijoita. Tänä  päivänä  on  vaihtoehtoa jos  mitäkin, siinähän valitset. Käyt  vaikka   jutteleen  esimerkiksi perhetyöntekijän  kanssa  jos  hankala  päättää. Ongelmat  kelläkin.

Minä vain ihmettelen, miksi erityisasiantuntijatöitä tekevä henkilö kyselee yhtään mitään neuvoja tällaisellla palstalla. 

Olen muutenkin aina ihmetellyt, miten asiantuntijatehtävissä olevilla ihmisillä on aikaa kirjoitella vauvapalstoilla, heitä näkyy täällä olevan pilvin pimein. Luulisi, että teidän kaltaisillanne huippukoulutetuilla ihmisillä olisivat prioriteetit kunnossa ajankäytön suhteen, samoin yhteyksiä samankaltaisiin ihmisiin, joiden kanssa voi sparrata. Mitä ihmeen neuvoja kuvittelette saavanne palstalta, jonne ihmiset enimmäkseen oksentavat omaa pahaa oloaan. 

t. Normaali palkkaorja

Vierailija kirjoitti:

Jos pystyt saamaan 80 % työajan, teet vain sen verran. Mieti milloin olet poissa, niin että olet paikalla kun muutkin ovat.

Antaako pe klo 17 työskentely kuvaa tehokkuudesta? Vai ke klo 8?

Ei siitä 80% työajasta ole yhtään mitään apua, jos työssä pitää tai edes yrittää kuitenkin olla paikalla sen mukaan, mikä antaa parhaiten kuvaa tehokkuudesta. Se auttaa vain silloin, jos se 20%:n poissaolo ajoittuu juuri siihen kohtaan, missä perhe sitä eniten tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pystyt saamaan 80 % työajan, teet vain sen verran. Mieti milloin olet poissa, niin että olet paikalla kun muutkin ovat.

Antaako pe klo 17 työskentely kuvaa tehokkuudesta? Vai ke klo 8?

Ei siitä 80% työajasta ole yhtään mitään apua, jos työssä pitää tai edes yrittää kuitenkin olla paikalla sen mukaan, mikä antaa parhaiten kuvaa tehokkuudesta. Se auttaa vain silloin, jos se 20%:n poissaolo ajoittuu juuri siihen kohtaan, missä perhe sitä eniten tarvitsee. 

 

Mitä oikein puhut? 80 prosenttinen työaika tarkoittaa, että on esim. kuusituntinen päivä tai nelipäiväinen työviikko. Ihmisen ei tartte olla "paikalla" sen enempää. 

Eroa  ukosta  niin  joka  toinen  viikko  on  vapaata !! ! 

Raha  tuskin  on  ongelma.  Pääset  lenkille ja  rientoon. Harvoin  ton  ikäisten  lasten  kanssa  omaa  aikaa!  Sitten  hups   mietitään  miten  tässä  näin  kävi.  Teinit  kapinoi  ja  tekee  mitä  huvittaa. Hetki  kun  lapsia  ja  vanhempien  tehtävä  heitä  ohjata ja  kasvattaa. Tärkeämpää  ei  ole, ees  sun  bonukset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeat tulot mahdollistavat monet arkea mahdollistavat palvelut, joista moni voi vain haaveilla. Moni vastaavassa tilanteessa oleva joutuu tekemään kaiken itse pienien tulojen takia. Ap. ei nyt taida ihan ymmärtääkään sitä, miten harva pääsee tuollaisille tuloille elämää helpottamaan. Moni on varmasti ap.:lle kateellinen, vaikka elämä olisikin kiireistä. Olen itse sinkku vela ja pitkäaikaistyötön, jonka tulona on pelkkä työmarkkinatuki 595 euroa ja olen käytännössä sukulaiseni kotiorjana. Vaihtaisin oman elämäni heti tuohon ap.:n elämään.

Sinä et nyt taida ymmärtääkään kuinka ison siivun progressiivinen verotus tuosta vie. Tuosta ei kuitenkaan jää käteen paljoakaan... Kivahan se on jos taskurahaa jää, mutta ei tu

Mä kysyin siivouspalvelua niin alkusiivous olisi kuulemma ollut 500€ ja sen jälkeen ylläpitosiivousta 300€/kk joka taisi sisältää kaksi kertaa. Ei mulla sellaiseen ole varaa, olen tosin yh eikä mies maksa mitään.

"Mä kysyin siivouspalvelua niin alkusiivous olisi kuulemma ollut 500€ ja sen jälkeen ylläpitosiivousta 300€/kk joka taisi sisältää kaksi kertaa. Ei mulla sellaiseen ole varaa, olen tosin yh eikä mies maksa mitään."

Se 300 €/kk kotisiivousta on kotitalousvähennyksen jälkeen 120 €/kk. Ei siihen tietenkään kaikilla ole varaa, mutta ap:llä varmasti on.

Suosittelen lukemaan Anu Kuistialan Johtajanaiset. Siinä kokeneet ja vaativissa tehtävissä toimivat naiset kertovat, miten onnistuivat yhdistämään uran ja perheen (spoiler: turvaverkon avulla, joko maksettua apua ja/tai sukulaisia). Moni heistä oli myös eronnut, tästä oma tutkimuksensa johon kirjassakin viitataan.

Kannattaa panostaa lapsiin, eli antaa aikaa heille. Ei juoksuttaa joka ilta harrastuksissa tmv. Palkitsee murkkuiässä ja kun heistä aijanaan näkee tulleen onnellisia aikuisia.

Mieti mitä uraputki sinulle oikeasti antaa. Rahaa ja elintasoa. Kyllä. Mutta oletko tyytyväinen ja onnellinen? 

Kohtuullisesti rahaa, riittävästi aikaa rauhalliseen elämään, ilman muiden asettamia olettuja suorituspaineita, riittävästi muille annettua rakkautta tuo hyvän olon. 

Vierailija kirjoitti:

"Mä kysyin siivouspalvelua niin alkusiivous olisi kuulemma ollut 500€ ja sen jälkeen ylläpitosiivousta 300€/kk joka taisi sisältää kaksi kertaa. Ei mulla sellaiseen ole varaa, olen tosin yh eikä mies maksa mitään."

Se 300 €/kk kotisiivousta on kotitalousvähennyksen jälkeen 120 €/kk. Ei siihen tietenkään kaikilla ole varaa, mutta ap:llä varmasti on.

Just näin. Meillä kävi siivooja 4 viikon välein, kun mursin jalkani. Toipuminen kesti 10 viikkoa, ensin leikattiin ja laitettiin luut kohdilleen ja sitten alkoi luutumisvaihe ja 10 viikkoa tapaturmasta sai varata jalalle. Siivouksen lisäksi mies tai poika imuroivat epäsäännöllisesti. Siivouksesta jäi maksettavaa 80€ per kerta, eli todella halpaa, kun kotitalousvähennystä hyödyntää.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen lukemaan Anu Kuistialan Johtajanaiset. Siinä kokeneet ja vaativissa tehtävissä toimivat naiset kertovat, miten onnistuivat yhdistämään uran ja perheen (spoiler: turvaverkon avulla, joko maksettua apua ja/tai sukulaisia). Moni heistä oli myös eronnut, tästä oma tutkimuksensa johon kirjassakin viitataan.

 

Johtajanaiset eivät yleensä ole kummoisia äitejä. Lapsi on statuskysymys, muttei niiden lasten kanssa arkea ehditä viettää. Lapsuudenystäväni on ollut johtotehtävissä noin 15 vuotta. Kun pojat olivat esiteinejä, asuivat isänsä kanssa ja ystäväni reissasi ympäriinsä ja hänellä oli kakkosasunto ihan eri kaupungissa. Tai itse asiassa on edelleen. Hän kävi kotona viettämässä laatuaikaa poikiensa kanssa yhden tai kaksi viikonloppua kuussa. Minä kysyin, eikö hänellä ole ikävä. Hän sanoi, että joka päivä melkein pojat laittaa viestin tai kuvan. Jotenkin niin itsekästä, että hän saa tarpeeksi, kun pojat laittaa kuvia. Saako pojat tarpeeksi äidin aikaa ja huomiota? Toinen näistä pojista on aikuinen ja asuu omillaan ja toisella taitaa olla yo-kirjoitukset nyt keväällä. 

Jos on  etätöissä  sitä  pasu  aikaa  voi  viettää  keskellä  päivää.  Montakin  kertaa..  8 tuntia  et  istu  koneella. Moni  käy  lenkillä, kaupassa, syömässä  ja  muissa  menossa!    Jos  atu  ei  osaa priorisoida  hommiaan  niin  on  pallo  hukassa. Yölläkin  voi  lempiä   :)    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työt lopettaa ajoissa niin kyllä lapsen kanssa ehtii tehdä koko illan kaikkea. Työt tehdään työaikana kun lapsi päiväkodissa.  Ei kai sen erityisasiantuntijan työn pidä olla mitään erityisen kuormittavaa? Vai mikä siitä tekee kuormittavan?

Tuo on ongelma, jos ei ymmärrä asiantuntijatyön luonnetta. Se on epäsäännöllistä. Ei joka päivä työt ole tehty neljään mennessä. Jos on tärkeä asia kesken, voi mennä kuuteen asti. Tai tulee kotiin neljältä ja jatkaa töitä klo 20-22. Yleensä asiantuntijatyöhön sisältyy ongelman ratkaisemista alasta riippumatta. On niin sanotusti tilanne päällä ja siihen pitää reagoida. Ei se mitään valtion virkamiehen hommaa ole, mutta toisaalta maksetaan kunnon korvaus. Oma työurani otti harppauksen, kun ylenin hr-päälliköksi keskisuuressa yrityksessä (naisena!). Kestin 2,5 vuotta. Aina jotain kriisiä. Rekrytointia ja sen haast

Voi voi, itsepä läksit. Mikä tuossakin urapolussa ihmistä viehättää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö tuo ole siinäkin mielessä helpohko tilanne, että etätöiden myötä ei kummankaan  tarvitse käyttää aikaa työmatkoihin. Kuulostaa ihan perusarjelta. Mikä tuossa siis on erityisen raskasta tai mahdotonta? Lisää siihen vielä muistisairaat vanhemmat toisella paikkakunnalla tai miehen matkatyöt, niin vaikeusasteet kasvaa.

Kyllä uskon, että ap:lla on raskasta, mutta ihmettelen tätä, että kaiken raskaudesta puhuvat ovat tyypillisesti vaativassa asiantuntijatyössä olevia. Lue: ihmisiä, jotka tekevät päivätyötä, jota voi usein tehdä etänäkin, voi ehkä järjestellä työaikojaan niin, että ehtii lapsen johonkin vanhempainvarttiin tms. Miettikää nyt joskus millaista työn ja perheen yhdistäminen on vaikka ammattikuskeille, joiden työpäivä on usein vaikka 15 tuntia, eikä sen pituutta edes etukäteen tiedä. Tai vu

Ap kirjoittaa olevansa suorittajaluonne. Luultavasti siis sellainen vähän liian kiltti, joka ei osaa sanoa ei liioille työtehtäville, sanella omaa työnkuvaansa ja poissaolojaan tai mennä siitä mistä aita on matalin. Ja kotona toki haluaisi myös hoitaa sen äitiyden mahdollisimman hyvin. Se on aika tavallinen tarina kuormittuvien ja uupuvien naisten taustalla. Ja onhan tuo elämäntilanne vaan raskas, ei sille mitään voi. Kaikki avut nyt vaan käyttöön ja se työajan lyhennys jos se mitenkään on mahdollista niin, että työmääräkin vähenee. Ja mies lyhentää työaikaansa myös, niin ei kaadu kaikki äidin kontolle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pystyt saamaan 80 % työajan, teet vain sen verran. Mieti milloin olet poissa, niin että olet paikalla kun muutkin ovat.

Antaako pe klo 17 työskentely kuvaa tehokkuudesta? Vai ke klo 8?

Ei siitä 80% työajasta ole yhtään mitään apua, jos työssä pitää tai edes yrittää kuitenkin olla paikalla sen mukaan, mikä antaa parhaiten kuvaa tehokkuudesta. Se auttaa vain silloin, jos se 20%:n poissaolo ajoittuu juuri siihen kohtaan, missä perhe sitä eniten tarvitsee. 

 

Mitä oikein puhut? 80 prosenttinen työaika tarkoittaa, että on esim. kuusituntinen päivä tai nelipäiväinen työviikko. Ihmisen ei tartte olla "paikalla" sen enempää. 

Mutta työnantaja saa päättää, miten se 80% käytetään. Se ei aina ole se tapa, mikä olisi perheen kannalta paras.