Kertokaa hyvät ja huonot puolet koiran omistamisesta?
Ollaan vakavissamme hankkimassa koiraa. Kertokaa rehellisesti niitä hyviä ja huonoja puolia. Päätös on jo lähes sataprosenttinen, mutta silti vielä haluaisin varmistaa, että ollaan osattu ottaa kaikki mahdollinen huomioon (vai voiko kaikkea edes ennakoida?). Kyseessä on labradorinnoutaja ja perheessämme kaksi alakouluikäistä lasta.
Kommentit (57)
Hyvää on:
uskollinen ystävä, puolustaja, on seuraa ja joku joka odottaa sinua aina innokkaasti kotiin, tapaa uusia ystäviä ulkoillessa ja koirista turistessa, TULEE ulkoiltua säällä kuin säällä (en näe tätä missään nimessä huonona puolena!)
Jos ihan pakko on sanoa jotain huonoa niin koti roskastuu helpommin ja eläinlääkäärikulut on huikeita, ihan vaan rokotuksetkin vaikkei koira sairasteliskaan.
koti haisee kamalalle. Hyvä puoli on siinä, että koiranomistaja itse ei sitä rekisteröi, vain vieraat ja jos tämän ei haittaa niin silloin vain koiraa hankkimaan.
Kodin lisäksi vaatteet haisee.
koiralla :)
Hyviä puolia:
- tuo koko perheelle yhteistä toimintaa, lenkkeilyä (vaikka sitä oli jo muutenkin)
- tapaa uusia ihmisiä, ei lenkkeilyä ilman tapaamisia
- tuo lapselle iloa ja myös tietysti aikuisille
- opettaa lapselle eläinten kanssa oloa, vastuuta (vaikka meillä siis aikuiset otti koiran ja kokonaisvastuu on meidän)
- mukava seurata touhuja
Huonoja puolia
- karvat (tosin ei meillä, kun koira on nypittävää rotua), lumipallot sisälle (koirien karvoissa), hiekka kesällä
- oli sää mikä tahansa, ulos on vietävä (tosin aivan pahimmilla keleillä meillä hyödynnetään oma, aidattu piha)
- mahdolliset matkat, joille ei koira voi tulla mukaan, järjestelyt (meillä onneksi on lähipiirissä monta hoitopaikkaa - joita tosin ei usein tule tarvittua)
- lääkärikulut (vakuutus ehdottomasti)
koti haisee kamalalle. Hyvä puoli on siinä, että koiranomistaja itse ei sitä rekisteröi, vain vieraat ja jos tämän ei haittaa niin silloin vain koiraa hankkimaan.
Kodin lisäksi vaatteet haisee.
Varmasti haisee, jos ei koiran turkista huolehdita. Minä olen käynyt paljon useammin haisevassa kodissa, jossa ei koiria ole kuin haisevassa kodissa, jossa on koira.
Enpä usko, että se koira sitä hajua tuo sen enempää kuin haisevat ihmisetkään - eiköhän se kodin haju tule siitä, siivoaako vaiko eikö.
Itsellekin tulee melkein ainoastaan positiivisia asioita mieleen. Koiran ja ihmisen välinen suhde on yksi elämän hienoimpia kokemuksia: se pyyteetön rakkaus ja luottamus, jonka koiralta saa, on jotakin aivan uskomatonta. Suorastaan säälin niitä ihmisiä, joilta se jää elämänsä aikana kokematta.
Jos jotakin negatiivista pitää keksimällä keksiä, voisi yksi asia olla se, että koiran kanssa on pakko päästää perfektionismista ja pakonomaisesta täydellisyyden tavoittelusta irti. Koti ei voi aina olla täydellisen puunattu, parketti kiiltävä & naarmuton ja jokainen matonreuna viivotinsuorassa, koirakoti on elämistä ja elämän jälkiä varten! Onko tämäkään sitten välttämättä huono ja negatiivinen asia...?
ole allergioita. Allerginen koira tulee kalliiksi, erikoisruoat, mahdolliset siedätyhoidot jne.
Hyviksi puoliksi lasken juuri sen, että koiran kanssa on lähdettävä lenkille säällä kuin säällä. Tulee ulkoiltua väkisinkin joka päivä.
Lapsille koiran olo perheenjäsenenä opettaa luontokappaleen huomioimista ja vastuun kantamista siitä sekä eläinten kohtelua oikealla tavalla.
Huonona puolena se, että reissaaminen hankaloituu. Ja tuohan koira toki lisää työtä ja huolta.
koti haisee kamalalle. Hyvä puoli on siinä, että koiranomistaja itse ei sitä rekisteröi, vain vieraat ja jos tämän ei haittaa niin silloin vain koiraa hankkimaan. Kodin lisäksi vaatteet haisee.
Varmasti haisee, jos ei koiran turkista huolehdita. Minä olen käynyt paljon useammin haisevassa kodissa, jossa ei koiria ole kuin haisevassa kodissa, jossa on koira. Enpä usko, että se koira sitä hajua tuo sen enempää kuin haisevat ihmisetkään - eiköhän se kodin haju tule siitä, siivoaako vaiko eikö.
Mutta ei minua haittaa vaikka syytät jotain muuta asiaa, niin koiran omistaja tekee ja se on aivan ymmärrettävää. Niinkuin kirjoitin, koiranomistaja itse ei sitä huomaa ja se on se hyvä puoli.
Hyviä puolia koirista on tullut jo rutkasti ja niitä huonoja myös. Meillä on kolme lasta ja iso paimenkoira. Koira on aivan ihana perheenjäsen, sillä olen KOULUTTANUT sen todella hyvin. Koulutus alkoi päivästä nro 1 ja jatkuu joka päivä... tämä on mielestäni ehdoton edellytys, jotta koiran pitäminen on miellyttävää.
Esim. koira pysyy pihassa, voin pitää sitä vapaana vierellä, se tulee luokse heti kutsusta jne.
Tuota hieman ihmettelen, että miksi otatte labbiksen. Aika haastava jyrä ja sählä. Lapsiperheeseen suosittelen mielummin seura- tai paimenkoiraa, jolla ei ole suurta metsästysviettiä.
Samansuuntaisia juttuja ollaan mietitty noista positiivisista ja "negatiivisista" asioista.
Ollaan kovasti perehdytty jo kaikkeen koirakirjallisuuteen, mietitty sääntöjä, koulutusta, ulkoilutusta ja ennen kaikkea pennun kotiin tuloon.
Antaisitteko vielä käytännön vinkkejä mitä erityisesti pitää huomioida kun pentu tulee kotiin. Kirjoista näitä juttuja ollaan toki luettu, mutta käytäntö ei kai aina mene ihan niin kuin kirjoitettu?
koti haisee kamalalle. Hyvä puoli on siinä, että koiranomistaja itse ei sitä rekisteröi, vain vieraat ja jos tämän ei haittaa niin silloin vain koiraa hankkimaan. Kodin lisäksi vaatteet haisee.
Varmasti haisee, jos ei koiran turkista huolehdita. Minä olen käynyt paljon useammin haisevassa kodissa, jossa ei koiria ole kuin haisevassa kodissa, jossa on koira. Enpä usko, että se koira sitä hajua tuo sen enempää kuin haisevat ihmisetkään - eiköhän se kodin haju tule siitä, siivoaako vaiko eikö.
mutta tässä ketjussa puhutaan koiran hyvistä ja huonoista puolista.
koiran kanssa et enää ikinä pääse minnekään tuosta vain. Esim. viikon matka ulkomaille ei enää onnistu, jos et saa koiraa jonnekin. Hoitajaa on vaikeampi löytää kuin lapselle.
Aamuiset lenkit räntäsateessa...
Mä en itse asiassa keksi mitään hyvää koiranomistamisessa ;)
Labbis ei ehkä tosiaankaan ole kovin helppo koira pikkulapsiperheeseen.
koiran kanssa et enää ikinä pääse minnekään tuosta vain. Esim. viikon matka ulkomaille ei enää onnistu, jos et saa koiraa jonnekin. Hoitajaa on vaikeampi löytää kuin lapselle. Aamuiset lenkit räntäsateessa... Mä en itse asiassa keksi mitään hyvää koiranomistamisessa ;)
Me löydetään koiralle helposti hoitaja, 3 lapselle sensijaan ei tahdo hoitajaa löytyä.
niin se ulkoili itekseen, ei ikinä karannu vaan tuli ovelle kun oli asiansa hoitanut ja juoksennellut vähän. (tiedetään ettei saa irti koiria pitää)
Valintaan vaikutti myös turkin helppohoitoisuus, josko sillä sitten on loppupeleissä paljon merkitystä. Halutaan myös "reipas" koira, joka viihtyy lasten kanssa sekä lenkkeilemässä, ei siis mitään sylikoiraa.
Olen myös ymmärtänyt, että labbis vaatii yhtä lailla koulutusta kuin muutkin koirarodut.
ap
Oma koirani kuoli tällä viikolla, ja se ottaa kyl tosi koville.
Mut todellisuudessa kyllä ne hyvät hetket varmasti voittavat tänkin tuskan. Kunhan aika kuluu....
Luulen että vaatii jopa enemmän koulutusta kuin moni muu koira.
Kun ne teidä alakouluikäiset lapset lupaavat, että ulkoiluttavat ja hoitavat sitä, niin kontrolloikaa sitä jotenkin.
meidän talossa on yleistynyt tapa, että nämä pienet käyttävät koiran pissillä siinä rapun pielessä. Todella kivaa kerrostalossa kun metrin päästä ovesta alkaa ne kusivanat. Koiran ulkoilutus on muutakin kuin minuutin käynti pissillä siinä toisten pulkkien vieressä.
kiitos
Entisenä koiranomistajana sanoisin
hyviä puolia:
- ihana ystävä, hellittävä, leikki- ja lenkkikaveri, lasten (ja omienkin) huolien kuuntelija, rapsuteltava, perheenjäsen
- on joku, joka aina innostuu tekemään kanssasi jotakin
huonoja puolia:
- vastuu hoidosta, aina on hoidettava ja ulkoilutettava oli sää mikä tahansa tai vaikka olisit miten sairas tai kiireinen tms.
- väistämättä koira tuo huusholliin sotkua, karvoja, hiekkaa tassuissa, kuolaa jne.
- koulutettava on!