Kertokaa hyvät ja huonot puolet koiran omistamisesta?

Kaikki nuo mitä täällä jo on mainittu, ja lisäksi vielä lasten kannalta koira on hyväksi myös koska lapset "siedättyvät". Eli koiraperheissä on tutkitusti lapsilla vähemmän allergioita. Veljelläni oli myös lapsena tosi paha astma, koiran tultua alkoi oireet pikkuhiljaa helpottaa ja lopulta hävisi kokonaan. Tietysti noin voi käydä lapsen kasvaessa muutenkin oli koiraa tai ei, mutta uskon että jotakin vaikutti kuitenkin.



Huonoina puolina on tosiaan nuo lenkittämiset säällä kuin säällä, mutta sekin on asennekysymys. Itse olen laiska liikkumaan mutta koiran ulkoilusta ei tingitä. Joka päivä käydään eikä riitä mikään happihyppely. Ihana olo tulee itsellekin. Mahtava olo tulee itselle myös siitä kun näkee miten koira nauttii ulkoilusta, esim talvella jäällä tai metsässä juoksemisesta sydämensä kyllyydestä :)



Vinkkinä pennun tuloon; kärsivällisyyttä! Labbis on alussa vaativa mutta oikein koulutettuna ihan mahtava seurakoira perheeseen kun liikunnasta ja aktiviteeteista huolehditaan. Kannattaa panostaa hihnassa käyttäytymiseen heti kunnolla. Labbis on kova vetämään ja aikuisena vahva, joten lasten vaikea käsitellä. Esim kultainennoutaja on tässä asiassa helpompi.



Onnea teille matkaan :)

Meille tuli aikanaan labbis kun nuorin siskoni oli 12v. Koiran "murkkuiän" aikana hän ei pystynyt hallitsemaan koiraa lainkaan, siis kun vanhemmat tai me vanhemmat sisarukset emme olleet paikalla. Murkkuiän jälkeenkään koira ei totetellut kunnolla nuorinta siskoani.



Meille toki sattui myös erittäin kovapäinen yksilö jonka kanssa jumpattiin nuorena paljon koulutuksen suhteen. Koulutukseen kannattaa ehdottomasti panostaa ja huolehtia, että kaikki perheenjäsenet toimivat samalla tavalla.



Rotuna muuten aivan ihana! Meillä nyt myös labbis ja 8kk vauva. Osaa varoa ja käyttäytyä nätisti vauvan luona, mutta kun tulee puhetta ruuasta jyrää koira kaiken alleen...

Ei sellaisia "sylikoiria" ole kuin täytetyt lelukoirat. Kyllä kaikki koirat pitävät liikuttamisesta ja tarvitsevat koulutusta. Jotkut koirat ovat vaan "pehmeämpiä" kuin toiset. Ja rodun sisälläkin vaihtelua suunnattomasti. Labbis on haastava koulutettava ja saattaa olla luupää.



Kokemusta on yhdestä sellaisesta.



Mieti vielä rotua!

ulkoilutukset ei enää kinnosta jne. Loppupeleissä äiti on se joka hoitaa kaiken, huoh.

että labbis todellakin on vaativampi rotu mitä moni ehkä luulee ilman kokemusta. Teille ap mieluummin ekaksi koiraksi suosittelen kultaistanoutajaa. Ekaksi koiraksi helpompi kouluttaa, mutta kuten sanottu, ei rotu kerro kaikkea vaan on yksilöissäkin eroja paljon.

Monta koiraa omistaneena voin sanoa että hyvällä tuurilla ja hyvällä koulutuksella koirasta ei ole kun suurta iloa perheessä:)



Lapset oppii keskimääräistä aikaisemmin liikkumaan koiran ansiosta.

Aina on joku joka rakastaa pyyteettömästi.

Liikunta jota on "pakko" harrastaa koiran takia ei ole kennellekkään pahaksi.

Nyt sitä ihan miettii että voiko niitä huonoja puolia ollakkaan...



No huonolla tuurilla käy kuten meille tämän viimeisen koiruuden kanssa.

Ensimmäinen vuosi meni todella hyvin. Koulutus saatiin hoidettua koira voi mainiosta ja kaikki oli loistavasti. Sitten alkoivat ongelmat. Koira rupesi haisemaan, enkä nyt puhu mistään märän koiran hajusta vaan järkyttävstä mädäntyvän lihan löyhkästä. Eläinlääkäriin...Tuloksena 1500 euron lasku ja toteamus että on koiran luonnollinen haju.



Sitten alkoivat korvatulehdukset, ihon märkiminen, sisälle asiointi ym. Taas eläinlääkäriin meni useita tuhansia( ja meillä on siis vakuutus, se vaan kun korvaa kauniista lupauksista huolimatta hyvin vähän vuodessa, loput jää itselle) Tuloksena ehkä ruoka-aine allergiat mitä ei kuitenkaan voitu määritellä. Kaikki ruoka-aineet on nyt käyty läpi mitä voi keksiä. Koira on allerginen lisäaineista lähtien kaikella. Saa oireita jopa pakollisista vitamiini pillereistään. Kalliit hypoallergia ruoat on kokeiltu merkki merkiltä, kotiruokaversiot on kokeiltu, pelkkää lihaa on tarjottu, saa siitäkin 2 päivässä pahat oireet.



Meillä todellakin HAISEE koiran takia. Löyhkä tarttuu vaateisiin jos koira koskettaa. Parisuhdetta ja perhe elämää tämä on veroittanut koska miehen huonon hajuaistin takia hän ei haista hajua, minä ja lapset ollaan täysin väsyneitä tuohon hajuun. Itse olen jo koirasta luopumisen kannalla, en usko että koira on kauhean onnellinen itsekkään. Eläinlääkärit eivät ole vielä suositelleet lopettamaan. Testeissä ja toimenpiteissä käytetään edelleen. Esim anaalirauhasia on tyhjennettävä vähän väliä, ja tyhjentää ne silti esim matoille..



Silloin kun koiralla on parempi päivä on aivan ihana koiruus edelleen, mutta silti koirasta on tullut todellinen taakka. Niin henkisesti kun taloudellisesti. Eikä se ole koiran vika missään nimessä. Tuo haju vaan tekee hulluksi!!!



Joten kannattaa muistaa tämäkin kun koiraa on hankkimassa. Vaikka koira tulisi kuinka hyvistä vanhemmista ja luonteeltaan olisi täydellinen niin koirasta on valtava vastuu. Itse en usko että meidän perhe enään ottaa tämän jälkeen koiraa. Lapset eivät ole enään niin hulluna koiriin kun ovat enne olleet, vaikuttaahan se kun esim loma matkat jää tekemättä koiran lääkärilaskujen takia. Molemmilta lapsilta on jouduttu lopettamaan yhdet harrastukset jotka olivat kalliita, tänäkin jouluna tingitään monesta että saadaan marraskuun lääkärilasku maksettua. Lasten kaverit ovat huomautelleet että teillä haisee, mies on riidoissa puolen suvun kanssa koska ovat uskaltaneet kehottaa lopettamaan koiran ym muuta mukavaa.



Meillä on kieltämättä käynyt valtavan huono tuuri, mutta kai tästä voi muutkin jotain ottaa opiksi vaikka ihan näin kurjasti ei kävisi. Ennen aina ajattelin että jos koira sairastuu täytyyhän se hoitaa aivan kun että jos oma lapsi sairastuisi. Tässä on huomannut sen että ei ne lapset ja koira todellakaan ole samalla viivalla.



Paremman tuoksuista joulua silti kaikille ja anteeksi purkautuminen. Kuullosti aivan kamalalta mutta helpotti.

Huonoja puolia:

- koirat haisee aina ulkoilun jälkeen tosi pahalta (eikä niitä nyt kuitenkaan koko aikaa pestä!)

- jätökset pitää kerätä

- pakko ulkoilla aina aamuin illoin, oli vesisadetta tai pakkasta tai mitä tahansa

- koti sotkuinen

- koulutus vie todella paljon aikaa ja energiaa ja vaatii johdonmukaisuutta (mikä ei välttämättä lapsiperheissä toteudu



+ koira on uskollinen ystävä, mutta lapset ei alkuinnostuksen jälkeen vastuuta koirasta ota, joten on laskettava koiran hoito täysin itsensä varaan.

huonoiksi puoliksi koulutuksen. Että se "vaatii" aikaa ja energiaa ym. Itse ajattelen tuon koulutuksen hyvänä asiana, koiran ja omistajan yhteisenä aikana, hauskanpitona ja ajanvietteenä. Varmasti paljon kehittävämpää itsellekin ja järkevämpää kuin tv:n katselu.

tällaisen artikkelin:



Brittiläisen Daily Mailin tekemän tutkimuksen mukaan koiran elinaikaiset kustannukset omistajalleen saattavat nousta jopa yli sadankymmenentuhannen euron. Kauppalehden siteeraamassa artikkelissa näin on esimerkiksi chihuahuan kanssa. Selvityksessä on laskettu, paljonko koirien omistajilta uppoaa rahaa eläinlääkäriin, ruokaa, trimmaukseen, vakuutuksiin ja muihin välttämättömyyksiin. Halvimmalla selviävät jackrusselterrierin, spanielin ja labradorinnoutajan omistajat. He saattavat päästä koiran omistamisesta jopa 33 000 - 38 000 eurolla. Tutkimukseen vastanneista koiranomistajista 39 prosentilla ei ollut käsitystä, kuinka paljon lemmikkiin kokonaisuudessaan kuluu rahaa. Tutkimuksessa haastateltiin yli 3000 ihmistä.

Koiran kustannukset:

Chihuahua 112 400 euroa

Bokseri 62 100 euroa

Kultainennoutaja 60 800 euroa

Bulldog 43 100 euroa

Beagle 42 000 euroa

Labradorinnoutaja 38 400 euroa

Spanieli 34 100 euroa

Jackrussel 33 400 euroa



http://www.hauva.com/node/684



Itse en koiraa hankkisi, ihan vain siksi että tiedän ettei meillä tule olemaan varaa ylläpitää koiraa.

jollekin aiemmalle kirjoittajalle: rokotuksetko muka kalliita? Ekan vuoden aikana kolme kertaa n.50 euroa, ja sitten parin-kolmen vuoden välein sama summa. En sanoisi kalliiksi.

Sitten alla olevalle:

- Tervetuloa haistelemaan meidän hauvaa, normaalin ulkoilun jälkeen ei haise. Sateella haisee hieman, mutta todellakin vain hieman. Ei läheskään niin paljon kuin monet muut koirat.

- Ei ole iso vaiva kerätä jätöksiä, vähemmän tästä on vaivaa kuin vauvojen kakkapyllyjen pesusta

- pakko ulkoilla = saan liikuntaa, pysyn terveempänä. Liikunta tekee vain hyvää.

- koulutusta voi pitää myös harrastuksena. Kun jaksaa kunnolla panostaa koulutukseen, on koiran kanssa helppoa myöhemmin ja voi nauttia yhteiselosta

- lasten ei pitäisikään ottaa vastuuta koirasta, vastuu on aina aikuisilla.

Huonoja puolia:

- koirat haisee aina ulkoilun jälkeen tosi pahalta (eikä niitä nyt kuitenkaan koko aikaa pestä!)

- jätökset pitää kerätä

- pakko ulkoilla aina aamuin illoin, oli vesisadetta tai pakkasta tai mitä tahansa

- koti sotkuinen

- koulutus vie todella paljon aikaa ja energiaa ja vaatii johdonmukaisuutta (mikä ei välttämättä lapsiperheissä toteudu

+ koira on uskollinen ystävä, mutta lapset ei alkuinnostuksen jälkeen vastuuta koirasta ota, joten on laskettava koiran hoito täysin itsensä varaan.

Eihän se tietnkään ole huono asia, vaan koiran kanssa on kivaa touhuta, jos siihen on hyvin aikaa ja on sisäistänyt koiran kasvatukseen liittyvät asiat. MUTTA se voi olla työlästä, haastavaa ja vaikeaakin, JOS se on itselle uutta.



Minäkään en ihan kättelyssä suosittelisi labbista ekaksi koiraksi lapsiperheeseen. Se vaatii paljon aikaa, huomiota, kouluttamista ja energian kulutusta, muuhunkin kuin vain lenkkeihin (erilaista aktivointia). Joku vähemmän energinen rotu voisi olla helpompi ensimmäiseksi koiraksi. Labbis on myös niin iso ja vahva koira, että alakouluikäinen lapsi ei sitä hallitse.



Mutta siihen toiseen asiaa, mitä ap kysyi, vinkkejä alkuun. Muistakaa, että kaikki mitä haluatte koiranne oppivan, on huomioitava jo ihan alussa. Pikkuhiljaa leikin ja palkitsemisen kautta koiranpentu oppii niitä toivottuja asioita. Jos pennulle ei opeta asioita, se käyttää aivojansa siihen, että oppii jotakin muuta, mahdollisesti ei-toivottuja asioita. Muistakaa siis mm. se, että pennulle on alusta asti johdonmukaisesti tehtävä selväksi sen asema laumassa, kuten myös asiat, jotka ovat kiellettyjä (ihmisten pureminen, päälle hypiminen, sängyille/sohville hyppiminen jne. mitä te itse ette halua koiran tekevän sitten aikuisena, vaikka ne olisivatkin söpöjä asioita vielä pentuna).



Joka tapauksessa onnea hyvästä päätöksestä ja mukavia hetkiä koiran kanssa!

myös allergisen koiran omistaneena, ja lopetusreissuilla käyneenä (vanhuus, sairaus), sanoisin, että varaat sen ajan jo tänään siihen lopetukseen ja viet sen koiran sinne itse, vaikka tulisi perheriita. Sulla on selvästi järkeä tajuta, että koira on parantumattoman sairas. Ei tuossa ole enää järkeä. Tuo menee eläinrääkkäykseksi.



Miehesi ei tunnu tajuavan käsitettä eläinrääkkäys. Koira kärsii kun se ei voi syödä ravitsevaa ruokaa allergioiden takia. Jos sitä pidetään väkisin hengissä, se on eläinrääkkäystä. Luonnossa se olisi kuollut jo. On rakkautta antaa sen lähteä ilman tuskaa.



Tiedän että kurjaa joulun alla, mutta eläimen paras menee juhlan edelle! Olette tehneet kaiken mitä tehtävissä on. Tee sinä se, mihin miehesi ei pysty.



Koiran hyvät puolet: pakottaa lenkille kelissä kuin kelissä. Tapaat muita ihmisiä ja saat tuttuja. Kuuntelee sun surus yrittämättäkään tarjota muuta kuin pusua tai lelua. Laskee verenpainetta. Ei tarvitse tulla tyhjään kotiin.



Huonot puolet: ruoka- ja lääkärilaskut voi olla kalliita, jos sairastaa. Rapa ja kura. Karvanlähtö. Eroahdistus kerrostalossa. Kuka hoitaa lomilla?

Huonoin puoli koiranomistajana olossa on se luopumisen tuska, ja se on todennäköisesti edessä joskus. Mutta samalla se on kasvattava, niin lapsille kuin aikuisille.



Hyviä huomioita on tullut monilta. Mutta tosiaan koulutus on oleellinen, jos siihen ei jaksa panostaa niin paljon kuin se luupäinen yksilö kaipaisi, saattaa talossa asua isokokoinen terrori, joka tekee koiranomistamisesta helvettiä. Ja arkajalkainen isokokoinen koira, on ehkä yhtä hirveää katsottavaa, pelkuri kun tuppaa puremaan helpommin.



Haluan muistuttaa siis että enemmän kannatta miettiä sitä yksilön kannalta kuin rotukohtaisesti. Olen nähnyt paimenkoiria, jotka ovat arkoja ja eivät todellakaan lähellä lapsiystävällistä, joo, siinäkin varmaan koulutuksesta kyse. Ja se joka mainitsi että mieluummin paimenkoira kuin metsäkoira, annan eriävän mielipiteen. Ja siihen vaikuttaa se, että itselläni oli metsäkoira, jonka kanssa oli helppo mennä. Näit kuinka koira nautti ulkona haistelusta, eikä tarvinut hulluna hyppyyttää että kuluttaisi energiaa, vaan kulutti jo itse haistelemalla. Mutta siis, pystyin pitämään koiraani metsässä vapaana.



Parhaaksi puoleksi lasken sen liikunnan joka tulee pakosti kun käyt koiran kanssa ulkona, joka on siis nyt itselläni mennyt minimiin. Se suuri motivaattori. Ja se että tulee mentyä tutustumaan asuinpaikan metsiin ja lähialueisiin, joihin en taatusti yksinäni eksy.



Toivon teille kaikkea hyvää koiran kanssa. Mutta varautukaa tosiaan siihen että se ei välttämättä ole pelkkää onnea. Lapset eivät välttämättä saa koskaan käskyvaltuuksia koiraan, koiran mielestä. Näin meillä oli lapsena spanielin kanssa, ei totellut meitä lapsia, mutta ei ollut meille vihainenkaan, me vaan oltiin ilmaa, vaikka käytettiin ulkona ja annettii herkkuja.

ekana koirana, ja hmmm..on se ollut hieman haasteellinen kasvatettava. Nyt on suht fiksu 5v. , mutta kova on ollut karkailemaan aina. Ja se jaksaa suututtaa aina vain :(.



Metsästyskäytössä ollut, ja mielestäni on tärkeää, että metsästysviettinen koira sinne metsälle pääsee.



Huonoja puolia myös meillä se, että ei päästä kovin helposti reissuun, kun hoitopaikkaa vaikea järjestää. Ja sit labbiksilla lähtee suhteellisen paljon karvaa, varsinkin n. loka-marraskuussa ja sit keväällä. Huoh!



Mutta niin, onhan se ihanan reipas ja kultainen ystävä. Sellainen hölmö hassuttelija. Ja lasten perään on tosi tarkka, aivan oiva vahti :)

koiran hoitajaa. Edes vuorokautta se ei pärjää yksin ulkoilematta.

Sotkee paikkoja haisee. Imurikin hairee kamalalle.



Jos olet aina kotona, et matkustele tai tee mitään joka kestää yli 8h niin sitten hanki koira. Muuten ei kannata.

Tässä muutama huonompi puoli:



- koiran kouluttaminen on pikkujuttu verrattuna siihen, paljonko LAPSIA pitää kouluttaa olemaan koiran kanssa. Koska varsinkin nuori koira provosoituu aina jos sitä provosoidaan, niin kannattaa varautua siihen, että ekat kaksi vuotta voi joskus olla hässäkkää, kun joku lapsista haluaa jatkuvasti leikittää koiraa, härnätä sitä, painia sen kanssa, tuijottaa sitä silmiin tai vaan usuttaa sitä pahantekoon että voi huutaa kolmen sekunnin välein "äitii, koira vei mun pipon/voileivän jne". Lapset eivät myöskään ain hoksaa olla varovaisia kulkiessaan ulko-ovesta (ja meillä ainakin koira yrittää ryykätä lasten ohi ulos, asia jota se ei koskaan yritä tehdä aikuisen kanssa), joten koiralla on yllin kyllin mahdollisuuksia karata jos se on siihen taipuvainen eikä tottele lasta. On maailman hienoin tunne kun kiireisen aamun keskellä joku tulee kertomaan että koira karkasi ja sitä pitää lähteä etsimään. Yhtä kiva on huomata, että lapaset ja pipot jätetään lojumaan milloin minnekin, jotta pentukoira voi vapaasti nakerrella niitä - ja lattialla lojuvat lelut tarjoavat pentukoirallekin mukavasti virikkeitä ja jyrsittävää.



- On kaunis ajatus, että koko perhe osallistuu koiran kouluttamiseen. Tokokurssien osanottajista yli 90% on kuitenkin naisia, koska miehet ei sitten kuitenkaan koe sitä tottelevaisuuskoulutusta niin kovin tärkeäksi - eivät siis ymmärrä, kuinka tärkeää on, että koira oppii tottelemaan myös muiden koirien läsnäollessa eikä oman kodin takapihalla. Joten ap voi valmistautua sihen, että tokoringin laidalta löytyy helposti samassa elämäntilanteessa olevia uusia kavereita, mikä on oikeastaan aika ilahduttavaa ja tekee tottelevaisuuskoulutuksesta mukavaa.



- Sekin on kaunis ajatus, että kaikki huolehtivat kodin siisteydestä myös koiran tulon jälkeen; pesevät koiran tassuja kura-aikana joka lenkityksen jälkeen ja kuivaavat ne (jos kuratossuja ei käytetä), pesevät lattiaa, mattoja, sohvaa, leluja ja kaikkea muutakin useamman kerran vuodessa jne. Kummasti se kuitenkin on aina se äiti, jota sotku ja karvat harmittavat eniten ja joka siivoaa eniten.



Mut kun tästä listasta unohdetaan vielä muutama pikkuseikka, niin hyviäkin puolia löytyy; saa ulkoiltua ja silloin kun koira ei aiheuta ylimääräistä työtä, melua ja sotkua, sen kanssa on mukava viettää aikaa.

labbis on haastava rotu, vaikka usein toisin luullaan (kun näkee niitä opaskoiria jne.). Mutta aivan ihana rotu toki, vaatii vaan johdonmukaisen ja jämäkän koulutuksen. Alakouluikäiset lapset ei voi labbista ulkoiluttaa, eli se väh.kolme kertaa päivässä on aikuisen vastuulla. Ja pentuaikana tietty useamminkin... Labbikset myös kehittyvät aika hitaasti, siinä parivuotiaat alkavat olla kypsiä, murkkuikä voi olla tavattoman haastava, kun hakee paikkaansa laumassa. Nartut ehkä ovat helpompia.



Ensimmäiseksi koiraksi suosittelisin oikeastaan jotain muuta. Reippaita lenkkeilijöitä löytyy muitakin´. Mutta jos tuohon päädytte, niin kantsii tosiaan mennä kouluttautumaan sen kanssa jonnekin ja harrastaa jotain. Ja miettiä, mistä se saisi tarpeeksi älyllistä haastetta, ettei tarvi seiniä syödä...



Ja lasten lelut jne kannattaa pitää poissa lattioilta; lastenhuoneiden ovet kiinni jos koira yksin kotona.



Lopuksi; koirat on mahtavia, on ne lapsille ja nuorille niin tärkeitä, niitä voi rutistaa ja meillä ainakin toimii iltapäiväulkoilutus nuorten voimin.

+ ihana uusi ja rakas perheenjäsen

+ ulkoiluttaminen, ruokailut, kouluttaminen rytmittävät arkea

+ tuo mukanaan uusia mielenkiintoisia harrastuksia ja usein uusia ystäviä myös

+ lapset oppivat empatiaa ja kärsivällisyyttä

+ tuo mukanaan lämpöä, läheisyyttä, iloa ja turvaa



- voi sairastua yllättäen perinnölliseen tms. sairauteen (omalle labbikselle tuli furunkuloosi) josta tulee yllättäviä lisäkuluja

- paljon lisäkustannuksia (joihin vastuullinen koiranhankkija on toki ennakkoon varautunut!)

- ongelmat hoitopaikan hankkimisen kanssa lomien suhteen ellei koiraa voi ottaa mukaan

- ulkoiluttaminen välttämätöntä säännöllisesti vaikka koko perhe olisi kaameassa vatsataudissa eikä kukaan ulkoilutuskunnossa

- yllätyksiin on aina varauduttava, koiran käytöksestä ei voi koskaan mennä 100% takuuseen (esim. aivokasvaimen vuoksi kilttikin koira voi muuttua yhtäkkiä aggressiiviseksi)

omia ajatuksiani. Plussia ja/tai miinuksia, useimmat asiat on sekä että.



- Koira on osa elämää toivottavasti toistakymmentä vuotta. Elämäntilanteet muuttuu ja jossain vaiheessa luultavasti ajattelee että tuokin vielä hoidettavana. Vaikka voi koirasta olla vaikeassa elämäntilanteessa iloakin, sen hoitoon ja liikuttamiseen täytyy kuitenkin kuluttaa vuorokaudessa tunnista pariin tuntiin vähintään. 24 tuntia ei ole paljon mitään muutenkaan.



- Koiraa ei voi ottaa ajatellen että kaikki päivät tulee olemaan hyviä. Tulee päiviä jolloin on kiire, ei ole tullut nukutta ja koiralle iskee räjähtävä ripuli, tai se syö kokolattiamattoon reiän ja kehittää suolitukoksen itselleen juuri kun sen olisi pitänyt pärjäillä vähän omissa oloissaan pari päivää. Tai on kiireitä ja koiran hoito ja ulkoilutus on hoidettu pidempään vähän vasemmalla kädellä, ja sitten ärsyttää kun se hyppii ja vetää ja räyhää lenkillä. Ja jos ei jakseta puuttua siinä vaiheessa, niin ongelmat vain paisuvat.



- Labradori on iso ja nuorena riehakas koira. Lapset eivät luultavasti pysty sitä ulkoiluttamaan, jos se ei ole todella rauhallinen, hyvin koulutettu ja asuinalue hiljainen. Labradori vetää halutessaan aikuistakin perässään, eikä ne ole automaattisesti kuin ihmisen mieli. Veteraani-ikäinen leikattu narttu, joka ei tekisi mitään kärpäsellekään, on ihan eri asia kuin 1,5-vuotias hormonhöyryinen uroslabbis, joka ei ehkä tarkoita pahaa mutta on iso ja riehakas. Tosin kyllä labbiskin osaa halutessaan heittäytä aggressiiviseksi. Nuo jälkimmäiset ovat aika suuressa vaarassa joutua kiertolaisiksi kun omistajat eivät jaksakaan koiraansa tai jopa pelkäävät sitä.



- Labbikset on nuorena usein erittäin energisiä ja voisi melkein sanoa tyhmänrohkeita, eivät osaa pelätä mitään eivätkä ymmärrä voimiaan. Ne hyppii ja vetää ja touhottaa ja juoksee päin ja näykkii käsiä ja varastelee pipoja ja lapasia ja muuten vaan törmäilee.



- Autossa iso koira vie paljon tilaa. Sille täytyy olla joku turvallinen matkustusratkaisu jossa se ei kolaritilanteessa rysähdä ihmisten päälle. Tämä tilan varaaminen voi olla hankalaa autoa valitessa, etenkin lapsiperheelle.



- Labbiksella on paksu turkki, josta lähtevät karvat tukkivat viemärit. Ja koira vielä nauttii kaikista kurakylvyistä.



- Labbikset on minusta kuitenkin kivoja koiria, kunhan ne saavat tarpeeksi liikuntaa ja peruskoulutuksen. Ne on nöyriä ja ihmisen kanssa työtä tekemään jalostettuja säänkestäviä koiria, eivät yleensä aggressiivisia vaan lempeitä. Mutta sitten jos joku osa-alue ei ole kunnossa tai ympäristö vaatii liikaa koiralta, mikä tahansa koira alkaa oireilla.



- Hyvä puoli labbiksissa on että puhdasrotuiset terveystutkituista vanhemmista olevat rekisteröidyt pennut eivät maksa älyttömyyksiä.

Sen sanoisin, että kannattaa valita sellainen koira, jota lapset voisivat mhdollisimman pian ulkoiluttaa itsenäisesti. Se, miloin voi ulkoiluttaa itsenäisesti riippuu sekä lapsesta ( ikä sekä ihan fyysinen koko ja voimat että järki) ja koirasta( samoin).



Labbikset tosiaan ovat voimakkaita ja nuorina aika säheltäviä. Ja koirillakin on uhmakausia.



Jos lapsi ulkoiluttaa koiraa, hänen pitäisi pystyä hallitsemaan se myös silloin kun koira vetää, käyttäytyy huonosti, joutuu konfliktiin toisen koiran jne.



El rotua kannattaa ehkä vielä harkita.