Hävettääkö sua koskaan näin paljon vanhempana kuinka hemmetin lapsellinen

Vähän nolottaa, mutta yritän suhtautua myötätuntoisesti. Ei kukaan parikymppinen ole ihmisenä valmis, vaan joutuu testailemaan kaikenlaista elämänkokemusta kerryttääkseen ja itsensä löytääkseen.

Miksi toisaalta hävetä joitakin normaaleja ikävaiheita. Kehitysvaiheita, elämän normaalia kulkua. Vähittäinen muuttuminen ja kypsyminen kuuluu asiaan. Tämä tulee ymmärtää muidenkin ihmisten kohdalla realiteetiksi.

No, joku voi tietysti olla sellainenkin, että "olin jo 15-vuotiaana kaikessa oikeassa ja elämäni onkin edennyt virheettömästi, tosin muiden ihmisten kehnous on harmittanut pitkin matkaa". Tuollainen ihminen ei ole varsinainen henkisen kypsymisen näyte, niin kuin ei kukaan, joka sijoittaa omat epätäydellisyytensä rutiininomaisesti vain muihin.

Kyllä nuori ihminen saa olla vähän mustavalkoinenkin, mutta on ihan hyvä, jos se menee sittemmin ohitse.

Ei todellakaan hävetä.

En syntynyt valmiina.  Kävin läpi prosessin joka jokaisen  on käytävä, ja onneksi läpäisin sen hyvin tuloksin.

Jotkut jää aina junnamaan jonnekin sinne välimaastoon eikä kasva koskaan aikuisiksi.

Järjetöntä tuo suomalaisten häpeäkulttuuri. Kaikkea pitäisi hävetä, itseään kai eniten. 

Häpeätkö sitä että et osannut ajaa autoa kun synnyit? Et osannut edes lukea ja kirjoittaa!?

Teini-iikä ja nuoruus on oppimisen aikaa.  Erehdyksien ja kokemuksen kautta kasvetaan toivon mukaan kypsiksi aikuisiksi.  Virheet opettaa ja koulii jos niistä ottaa opikseen.  

            eipä hävetä   ihminen kehittyy   toivottavasti

Nuorempana hövetti kuinka lapsellinen olin vielä nuorempana. Nyt vielä vanhempana ei enää hävetä vaan suhtaudun ymmärtäväisesti nuorempaan itseeni.

Ei hävetä, mutta ajattelen joskus, että oltiinko me tosiaan yhtä "lapsellisia ja hölmöjä" parikymppisinä kuin katson omia parikymppisiä "lapsellisia ja hölmöjä", mutta niin ihania lapsia.

No, olin silloin sosiaalisesti paljon epäkypsempi mitä nykyään (?). Voi sanoa, että vasta 30 vuoden nurkilla aloin ""miehistymään""" sillä tavoin, että osasin käyttäytyä ihmisten parissa muuten kuin pellenä. Tämä kai vaikutti siihen, että pääsin ensimmäistä kertaa treffeillekin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei hävetä, mutta enemmän harmittaa että se on KUVA mikä monille on jääny minusta. Ne ihmiset kenen kanssa sillon oli ei välttämättä ymmärrä ollenkaan sitä muutosta mikä minussa on tapahtunut vuosien varrella. Ne pitää minua edelleen samana ihmisenä kuin silloin. 

Tää on aika yleinen ongelma ja menee myös toiseen suuntaan, meillä on taipumus ajatella ihmisistä just se mikä palvelee meitä itseä eniten. 

Minä voin hieman lohduttaa sinua. Kerran *****, aina *****.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Teinit on perseestä. Ainakin itse.

21v iästä eteenpäin olin jo ihan järkevä. Opinnot kasassa, naimisiin ja perhettä perustamaan. 

N36

Ei kuulosta järkevältä.

Kyllä hävettää. Eikä vain parikymppisenä, vaan vielä reilusti yli kolmekymppisenäkin olen ollut jotenkin epäkypsä ja lapsellinen monessa asiassa. Olen nyt 46-vuotias ja koen, että vasta ihan viimeisen parin, kolmen vuoden aikana olen jollakin lailla viisastunut ja henkisesti kypsynyt. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä pääseekö tuosta tunteesta koskaan eroon. Lapsena ja teininä oli usein tuota tunnetta, silloin verrattava ajanjakso oli vain lyhyempi. "olinpas nolo viime vuonna seiskaluokkalaisena." nykyään välissä on sitten useampia vuosia. 

Ajatteleekohan sitä 80 vuotiaana, että voi ei, olinpas minä silloin 60veenä aika naiivi ajatuksiltani? :D

Varmaankin, jos pitää kiinni tuosta ajattelutavasta.

Jos muuttaa ajattelutapaa ja asennetta menneeseen ja nykyisyyteen, niin sitten varmaan ei.

Mielestäni tietty lapsellisuus ja itsekeskeisyys on ihan normaalia kasvuun liittyvää käyttäytymistä eikä sitä tarvitse hävetä.

Itse pidän nykyajan teinejä paljon fiksumpina kuin mitä itse olin tai monet oman ikäiset oli.

Noin 25 vuotta sitten ollessani teini, kaikki asiat piti selvittää kirjoista tai vanhemmilta (jos kehtasi, tai jos nekään edes tiesi). Nykyajan teinit elävät järjettömässä informaatiotulvasasa ja älyttömien vaatimusten keskellä. Ei voi oikein edes verrata keskenään.

Ei hävetä. Nykyisyys hävettää paljon enemmän. Silloin ei ollut vielä kerennyt tekemään mitään erityisen tyhmää tai huonoja ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hävettää. Eikä vain parikymppisenä, vaan vielä reilusti yli kolmekymppisenäkin olen ollut jotenkin epäkypsä ja lapsellinen monessa asiassa. Olen nyt 46-vuotias ja koen, että vasta ihan viimeisen parin, kolmen vuoden aikana olen jollakin lailla viisastunut ja henkisesti kypsynyt. 

Tää on niinn tuttua. Ja toisaalta niin turhaa. Menee energiaa häpeään ja siitä seuraaviin tunteisiin. Itse siis olen tuon häpeän kanssa kamppaillut paljon.

Jospa olisi itselleen armollinen ja sallisi muutoksen ja sallisi.  Inhimillisyyden ja ihmisyyden. Häpeä voi toki myös opettaa. 

Toivottavasti se ei liikaa sido henkisesti. Siitä sitovuudesta voi opetella pois. Se vaatii tietoista panostusta. 🌸

Katso ap noita palstan trollienkin möyhäämisiä ja provoiluja ja mieti sitten onko sinulla oikeasti jotakin hävettävää. Jotkut ovat syystä tai toisesta koko ikänsä jumissa jossain 5-15-vuotiaan tunne-elämän tasolla

hävettää ja harmittaa ettei ollut nettiä silloin ,josta etsiä tietoa.toisaalta aikuistuin vasta yli 30 kymppisenä, eli kehityin tosi vanhana henkisesti.