Siis onko nykyvanhemmilla tällainen yhden leikin sääntö?
Kaksi äitiä esittelee lastenhuoneiden sad beige -tyylin - Koti | HS.fi
Tuossa artikkelissa kumpikin äiti sanoo, että on yhden leikin sääntö eli lapsi saa leikkiä vain yhtä leikkiä kerrallaan. Kun tuo leikki loppuu, niin kyseiseen leikkiin kuuluneet tavarat siivotaan paikoilleen ja sitten vasta saa ottaa esille seuraavaan leikkiin kuuluvat lelut. Eli jos on vaikka leikkinyt nukeilla, niin nuket täytyy siivota paikoilleen ennen kuin voi kaivaa kirjat/palapelit/pehmolelut esiin.
Olen jotenkin ihan hämilläni tästä. Minulla on kotona 3 v lapsi ja hän on saanut pienestä asti tutkia leluja ja leikkiä juuri niin vapaasti kuin huvittaa. Ainoa sääntö on ollut, että tavaroita ei saa leikeissä rikkoa. Lapsi on saattanut iloisesti kaivaa pari kirjaa esiin, lukee hetken, siirtyy sitten leikkimään autoilla, kokoaa palapelin, palaa välissä lukemaan taas kirjoja, etsii värityskirjan jne. Välillä lapsi yhdistelee leikeissä tavaroita, pehmolelut tulevat juttelemaan duploeläinten kanssa jne. Meillä lelut on siivottu koreihin ja hyllyyn viimeistään päivän päätteeksi yhdessä lapsen kanssa. Jos ollaan lähdössä kotoa johonkin, niin tavarat on laitettu oikeille paikoilleen ennen kotoa lähtöä. Ja ihan perussiisti koti meillä on: leluja on jonkin verran, mutta kaikille on paikkansa ja kotona tehdään viikkosiivous joka viikko.
Onko muillakin vanhemmilla tällainen yhden leikin sääntö ja olenko jotenkin outo, kun en rajoita lapsen leikkimistä?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aikataulutettu arkisin leikkiaika 17:30-19:00, ellei ole harrastuksia. Sille ajalle saa lapset (4v ja 6v) valita kaksi leikkiä, joista toisen on oltava kehitystä tukeva. Lelut korjataan pois paikoilleen välittömästi leikin jälkeen. Viikonloppuna on vapaampaa, lelut korjataan pois vain ruokailujen ajaksi enkä puutu leikkien sisältöön.
Huh huh
No pienille 0-2v ei niinkään "yksi leikki kerrallaan" rajoituksia. Ihan siksi, että hyvin pieneltä lapselta ei voi vaatia että "osaa leikkiä". Pienet tutkii ja osaa "leikkiä" ohjatusti. Sitten yli 2 vuotiaasta ylöspäin opetetaan lapselle myös keskittymistä ja pitkäkestoista leikkiä, joka sujuu isommilta. Esimerkiksi leikkitaulun avulla, joka on hyvä väline päiväkodin arjessa organisointiin, pienryhmätoimintaan jne.
T.päiväkodin aikuinen
Enemmänkin tuollainen vapaa leikkiminen kertoo mielikuvituksen puutteesta. Kun ei keksi jatkoa niin singahdetaan seuraavaan leikkiin, josta taas seuraavaan kun ei keksi mitään, jne. Jos resurssit on rajattuja niin pitää keksiä miten niillä saa mielenkiintoisen leikin aikaiseksi. Mutta tuollainen pelkästään yhden leikin sääntö on kyllä naurettava.
Todella surullista, sisutusta myöten.
Kaupoissa ja ravintoloissa annetaan lasten riehua vapaasti mutta leikkiminen on tarkkaan vartioitua. Järki on kadonnut.
Meillä lapsella ei ensin ollut mitään sääntöä. Ja se kaaoksen määrä oli valtava. Ei illalla ehdi siivoamaan kaikkea, kun keittiön pöydällä on palapeli ja askartelujutut, olkkarin lattialla legot, nuket, autot ja pomppupallot sekaisin. Ja sohvalle muutto vielä pehmoleluperhe. Lapsen huoneessa ei mahdu leikkimään, kun siellä on rakennettu majoja.
Kun ei ehdi sitten illalla siivoamaan, seuraavana päivänä kaivetaan vielä vähän lisää leikkejä esiin. Keittiön pöydällä ei mahdu syömään, sohvalla ei voi istua ja yöllä jos käyt hakemassa vettä, astut useamman legon päälle.
Eli nykyään meillä siivotaan leikkejä pois sitä mukaa kun leikki päättyy.
Luvan kysyessä saa mahdollisesti jättää leikin muutamaksi päiväksi esiin tai riittää että siirtää lelut vähän syrjään. Mutta lapsi ei tarvitse koko lelukokoelmaa olohuoneeseen ja keittiöön kerralla.
Kukaan ei määritä tietysti mitä tavaroita leikkiin kuuluu, mutta kyllähän sen nyt näkee millä leikitään ja millä ei. Eikä esim voi samaan aikaan askartella, tehdä palapeliä ja leikkiä legoilla.
Karmea karhunpalvelus lapselleen.
On tärkeää opettaa vastuuta omista tavaroistaan ja ympäristöstään. Siksi on tärkeää osallistaa lapsia myös tavaroiden pois korjaamiseen ja siivoukseen, ikäkauden mukaisesti.
Mutta vielä tärkeämpää on tukea lapsen luovuutta ja persoonaa sallimalla leikkimisen vapaus!
Meillä leikitään paljon ja monipuolisesti, lapset leikkivät vaikka koko päivän yhtä leikkiä, mutta siihen saattaa kuulua koko lastenhuoneen varustus ja vähän muualtakin, ihan valtavia leikkimaailmoita rakentavat. En tietenkään rajoita tätä. Illalla siivotaan yleiset tilat ja pahimmat ja kerran viikossa huone kuntoon. En ole vähääkään beige.
Onpa surullinen koti. Kaikki beigeä ja yksi leikki. Kohta varmasti on vain yksi lelu kerrallaan.
Miten noiden miehet pystyy elämään noissa kämpissä rennosti kun instavaimo kontrolloi kaikkea? Ei voi mitään harrastuskamaakaan olla kun kaikki sullotaan piiloon
Meillä saa pääsääntöisesti leikkiä päivän mittaan mitä nyt sattuu leikkimään ja raivataan sitten illalla; nuket ja pehmot menee nukkumaan, leikkiastiat tiskataan ja ripustetaan kuivumaan leikkikeittiöön, autot ajetaan parkkiin. Joskus saatetaan kesken päivänkin siivoilla, jos meinaa räjähtää. Palapelit, piirustusvehkeet, muovailut yms kerätään pois tekemisen jälkeen. Jotkut junaradat ja legorakennelmat saa jäädä sellaisiksi, jos leikki jatkuisi sitten vaikka huomenna.
Ei viitsitä kuitenkaan nipottaa ja jos vaikka syystä X jää olkkarin lattialle lauma pikkueläimiä, niin siitähän ne sitten aamulla löytyy.
Kun meillä lapset olivat pieniä niin leluja sai ottaa niin paljon leikkeihin, kun tarvittiin. Sisaruksilla oli leikkinä arkisen elämän matkimista: kauppaa, päiväkotia, sairaalaa, autokorjaamoa, välillä hiihdettiin kirjoilla, hypättiin matolta uimaan lattialle jne. Mielikuvitusta riitti ja leikkitaitoja hämmästeltiin päiväkodissa, omasta mielestäni niissä ei ollut mitään ihmettelemistä. Leikki on lasten työtä, kuten vanha sanonta kuuluu. Kun leikit illalla loppuivat, siivosimme porukalla leikit takaisin omiin laatikoihinsa, paitsi jos oli juuri joku hyvä leikki viritetty niin sai sen leikin säästää seuraavalle päivälle. Lapset -05 ja -03 syntyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia, mutta jo meillä oli kotona 80-luvulla sääntönä, että yksi leikki kerrallaan, kaikkea ei levitellä pitkin poikin ja opeteltiin jo nuoresta lähtien siivoamaan jäljet, oli ne sitten lautasia pöydässä, likaisia pyykkejä tai niitä leluja. Eiköhän tuo ole ihan normaalia eikä mikään nykyaikaa kuvaava ilmiö :)
Meidän perheessä ihan epänormaali ilmiö tuollainen yksi leikki kerrallaan. En ole kyllä typerämpää sääntöä koskaan kuullutkaan. Tuo sääntökö sitten indikoi, että niin kasvatetaan siistejä ihmisiä? Ihan sairasta, järkikin sanoo, ettei mitään logiikkaa.
Siis en tiedä ketään muuta kenellä olisi
Vierailija kirjoitti:
No pienille 0-2v ei niinkään "yksi leikki kerrallaan" rajoituksia. Ihan siksi, että hyvin pieneltä lapselta ei voi vaatia että "osaa leikkiä". Pienet tutkii ja osaa "leikkiä" ohjatusti. Sitten yli 2 vuotiaasta ylöspäin opetetaan lapselle myös keskittymistä ja pitkäkestoista leikkiä, joka sujuu isommilta. Esimerkiksi leikkitaulun avulla, joka on hyvä väline päiväkodin arjessa organisointiin, pienryhmätoimintaan jne.
T.päiväkodin aikuinen
Kuulostaapa hirveältä tämä nykyinen varhaiskasvatus. Ei ihme että lapset ja nuoret oireilee.
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin tuollainen vapaa leikkiminen kertoo mielikuvituksen puutteesta. Kun ei keksi jatkoa niin singahdetaan seuraavaan leikkiin, josta taas seuraavaan kun ei keksi mitään, jne. Jos resurssit on rajattuja niin pitää keksiä miten niillä saa mielenkiintoisen leikin aikaiseksi. Mutta tuollainen pelkästään yhden leikin sääntö on kyllä naurettava.
No, no, nyt olet kyllä itse jonkin puutteessa. Sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä saa pääsääntöisesti leikkiä päivän mittaan mitä nyt sattuu leikkimään ja raivataan sitten illalla; nuket ja pehmot menee nukkumaan, leikkiastiat tiskataan ja ripustetaan kuivumaan leikkikeittiöön, autot ajetaan parkkiin. Joskus saatetaan kesken päivänkin siivoilla, jos meinaa räjähtää. Palapelit, piirustusvehkeet, muovailut yms kerätään pois tekemisen jälkeen. Jotkut junaradat ja legorakennelmat saa jäädä sellaisiksi, jos leikki jatkuisi sitten vaikka huomenna.
Ei viitsitä kuitenkaan nipottaa ja jos vaikka syystä X jää olkkarin lattialle lauma pikkueläimiä, niin siitähän ne sitten aamulla löytyy.
Just näin, lapset kiittää.
Ei herranjumala, yhden leikin sääntö, äiti määrää ettei leikkejä ja leluja saa sekoittaa ja pitää joka välissä siivota? Toihan on ihan sairasta. Tappaa ja typistää leikin, joka tosiaan on lasten työtä. En ole ikinä kuullut mitään noin pimeää ja kontrolloivaa, ja nämä tyypit ovat myös sitä mieltä, että väritön, pilkuntarkka kliininen lastenhuone on ihan ok valinta lapsille? Sad beige, totta tosiaan, kun kyse ei ole vain väreistä vaan myös pakko-oireista suhteessa lapsiin ja lasten leikkeihin.
Niinpä. Nykynaiset tekevät vanhemmuudestaan vaikeaa ihan itse, vaikka syyttävät siitä muita.