Ikävöitkö jotakuta "salaa"?
Mä ikävöin yhtä mun vanhaa kaveria, johon olin ehkä rakastunut tai tunnekoukussa.
Olen siis onnellisesti naimisissa, mutta silti hetkittäin kaipaan sitä fiilistä joka hänestä tuli. En tiedä ikävöinkö niinkään häntä vaan sitä kissa ja hiiri -leikkiä, joka päättyi välirikkoon lopulta.
Kommentit (41)
Sitä vaaleakutrista poikaa, joka ajeli kullanvärisellä kuplavolkkarilla, jolle oli antanut nimen Kaunotar. Siitä on kauan.
Ikävöin ihastuksia. Aina pitää olla joku jota ikävöidä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ikävöin työkaveriani, jota näen valitettavan harvoin. Kukaan ei tiedä, että olen silmittömän ihastunut häneen. Työpaikallakin, jos hän on paikalla, niin yritän olla mahdollisimman neutraali häntä kohtaan, vaikka sisälläni kuohuu.
Onko sun työkaveri mies vai nainen?
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkaus tulee mieleen aika usein. Se on kumma miten tässä elämässä voi hetken olla jonkun ihmisen kanssa kuin tarkoitetut toisilleen, sitten yhtäkkiä kaikki loppuukin ja se koko asia pitäisi vain unohtaa
Ikävä tosiasia voi olla se, että olet ihan yksin kokenut "tarkoitettu" -tunteen. Ehkä et ole oikeanlainen sille toiselle, sitä ei voi vääntää väkisin.
Exääni, johon olin ja olen edelleen rakastunut. Hänellä ei ole mitään aavistusta että haikailen edelleen hänen peräänsä. Ei olla edes nähty suhteen päättymisen jälkeen, ja siitä on jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkaus tulee mieleen aika usein. Se on kumma miten tässä elämässä voi hetken olla jonkun ihmisen kanssa kuin tarkoitetut toisilleen, sitten yhtäkkiä kaikki loppuukin ja se koko asia pitäisi vain unohtaa
Ikävä tosiasia voi olla se, että olet ihan yksin kokenut "tarkoitettu" -tunteen. Ehkä et ole oikeanlainen sille toiselle, sitä ei voi vääntää väkisin.
Häh? En ole aiempi vastaaja, mutta sullakin on jotenkin ihan täysin outo tapa tulkita toisen vastausta. Hän ei pysty unohtamaan välttämättä tuota ihmistä, riippumatta toisen tunteista. :D ap
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä puhuu tosi usein exästään humalassa, vaikka erosivat 9 vuotta sitten. :(
Ei ole edes paha, itsehän puhun myös selvin päin.
Kyl miust ois kiva panna vielä yhtä naista jonka kanssa meillä oli kiva yö taannoin, vaimo ei tiedä mittään siitä.
Minulla oli työkaveri jota ikävöin. Hänen kanssaan oli mukava tehdä töitä. Samanlainen työmoraali, ajattelutapa ja kieroutunut huumori yhdisti meitä.
Sekopää feministi flägi pystyyn.
Nyt vaan häpeet että oot sekopää.
Ikävöin joskus lapsuudenkaveriani ja paria nuoruuden kaveriani.
Perhettä, meillä ei oikein ole välejä ollenkaan ja kaikki ovat vähän liian ylpeitä tehdäkseen asialle jotain
Vanhaa heilaa ikävöin. Hauskoja aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Sekopää feministi flägi pystyyn.
Nyt vaan häpeet että oot sekopää.
Tiäks nyt kun perskokkare mokas ja häädettiin täältä, niin sun yksinäiset huutelut lähinnä herättää mielikuvia 11 vuotiaasta lihavasta pikku pojasta joka ei ikimaailmassa uskatais edes katsoa muita silmiin oikeassa elämässä, sä olet kaikkien omien tRoLlAuStES punchiline.
Vierailija kirjoitti:
Sekopää feministi flägi pystyyn.
Nyt vaan häpeet että oot sekopää.
Mikä flägi? Mitä tää tarkottaa 😂
Ikävöin välillä ihmisiä, joita en uskonut ikävöiväni. Tai kaipaan. Tai tulee jossain mieleen.
Ihmeekseni nämä eivät ole seurustelusuhteita, tai ihastuksia. Ihan vaan kavereita/ystäviä.
Toki yhden kanssa kerran kännissä kävi vahinko.. Harmittaa vieläkin. Vaikka oltiin molemmat sinkkuja. Rikkoi monen vuoden ystävyyden. Tai omalta puolelta oli aitoa ystävyyttä. Jälkikäteen mietin oliko hänen puoleltaan. Ehkä olin vain joku korvattava astia tyhjennettäväksi. Tunsin itseni hyväksikäytetyksi hölmöksi.
Eli kaipaan, tai muistelen välillä sitä ystävyyttä,joka meillä oli. Ehkä se ei ollut aitoa. Jos näin niin enpä sitten kaipaa sitä ihmistä ollenkaan. Kun en näköjään tuntenut.
Mun ystävä puhuu tosi usein exästään humalassa, vaikka erosivat 9 vuotta sitten. :(