Ikävöitkö jotakuta "salaa"?
Mä ikävöin yhtä mun vanhaa kaveria, johon olin ehkä rakastunut tai tunnekoukussa.
Olen siis onnellisesti naimisissa, mutta silti hetkittäin kaipaan sitä fiilistä joka hänestä tuli. En tiedä ikävöinkö niinkään häntä vaan sitä kissa ja hiiri -leikkiä, joka päättyi välirikkoon lopulta.
Kommentit (41)
En ikävöi ketään salaa tuossa mielessä. Ikävöin useita jo pois menneitä, päivittäin. Hyviä, hauskoja tyyppyejä kaikki. Yksi heistä, miespuolinen, tuli joskus pahantekijäni uniin toistuvasti, Jeesaa siis sieltäkin puolen, mikä on kiva.
En koskaan ihastu kavereihin enkä ystäviin. Kaverit kavereina ja ihastukset ihastuksina.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ihastu kavereihin enkä ystäviin. Kaverit kavereina ja ihastukset ihastuksina.
Kysyttiinkö tätä?
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ihastu kavereihin enkä ystäviin. Kaverit kavereina ja ihastukset ihastuksina.
Liittyy aloitukseen miten?
Kyllä. Ikävöin työkaveriani, jota näen valitettavan harvoin. Kukaan ei tiedä, että olen silmittömän ihastunut häneen. Työpaikallakin, jos hän on paikalla, niin yritän olla mahdollisimman neutraali häntä kohtaan, vaikka sisälläni kuohuu.
Vierailija kirjoitti:
Pettäkää
Mitä ihmettä...?
En mä tiedä missä tyyppi nykyään edes asuu. :D ap
En ala panemaan ketään te-toimiston tyyppiä. Että ihan turha yrittää.
Ensirakkaus tulee mieleen aika usein. Se on kumma miten tässä elämässä voi hetken olla jonkun ihmisen kanssa kuin tarkoitetut toisilleen, sitten yhtäkkiä kaikki loppuukin ja se koko asia pitäisi vain unohtaa
Jos olen ikävöinyt, olen katsonut parhaaksi päättää parisuhteeni. Meillä kaikilla on oikeus olla kumppanillemme ainoa. En itsekään haluaisi olla suhteessa, jossa toinen haaveilee muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäkää
Mitä ihmettä...?
En mä tiedä missä tyyppi nykyään edes asuu. :D ap
En mä sua pane. Älä unta näe.
Exääni. En parisuhdetta vaan niitä meidän yhteisiä hullutuksia, nauramista ja hetkessä elämistä kun lähdettiin kaksin seikkailemaan ja rentoutumaan.
Voi nyt hyvänen aika taas tätäkin keskustelua...
Eli jos ikävöi jotain ihmistä ja hänen herättämiään tunteita, niin heti pitää olla joko eroamassa tai pettämässä. Ei ikävöinti ole haaveilua!
Yhtä exää kaipaan välillä, se tuoksuikin aina jotenkin hyvälle.
Mä ikävöin myös yhtä vanhaa työkaveriani, olimme ihastuneita toisiimme. Mutta se oli silloin ja nyt on nyt.
Mä ikävöin sitä kun nähtiin enemmän. Hänellä oli samanlainen huumori kuin itselläni ja meillä oli tosi kova fyysinen veto toisiimme, mutta se jäi viemättä loppuun asti.
Ihmistyyppeinä emme olisi sopineet yhteen, hän oli niin itsenäinen ja minä hankala, vähän epävakaa luonne. Suhde olisi varmaan ollut aika raskas, enkä halunnut ryhtyä vain vetovoiman takia sotkemaan omaa elämääni. Mutta ikävä on joskus silti. Ap
Ikävöin usein festari-ihastusta, jonka olen nähnyt viimeksi 8 vuotta sitten.
Jep.