Onko joku kokenut vakavan työuupumuksen/uupumisen?

Vierailija kirjoitti:

Paha mieli tulee, omasta ja muiden tilanteista. Luulen että minäkin pian, ellei asiat merkittävästi muutu.

Kannattaa tosiaan yrittää muuttaa jotain jos tuntuu jo siltä että tähän suuntaan menossa

Minulla todettiin työuupumus reilu vuosi sitten. Olen hieman työnarkomaani luonteeltani ja töitten kanssa olen opiskelut jo muutaman vuoden ajan. Olen ollut töissä uupumuksen todentamisen jälkeen normaalisti mutta rehellisesti sanottuna toivon että olisin jäänyt saikulle silloin kun sitä tarjottiin. 

 

Valmistun tässä ensi kuusta ja vaikka luulisi että kun opinnot ovat paketissa ja helpottaisi stressiä niin kyllähän tämä on mehut vienyt ja vaikuttaa enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti, ehkä kun on rehkinyt todella paljon. Tai huomaa että uupumisoireet vaan vahvistuu entisestään. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin työuupumus reilu vuosi sitten. Olen hieman työnarkomaani luonteeltani ja töitten kanssa olen opiskelut jo muutaman vuoden ajan. Olen ollut töissä uupumuksen todentamisen jälkeen normaalisti mutta rehellisesti sanottuna toivon että olisin jäänyt saikulle silloin kun sitä tarjottiin. 

 

Valmistun tässä ensi kuusta ja vaikka luulisi että kun opinnot ovat paketissa ja helpottaisi stressiä niin kyllähän tämä on mehut vienyt ja vaikuttaa enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti, ehkä kun on rehkinyt todella paljon. Tai huomaa että uupumisoireet vaan vahvistuu entisestään. 

Pidä huolta itsestäsi, älä tule tähän samaan junaan pliis <3 -ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli parin kuukauden saikku, jonka jälkeen palasin hetkeksi töihin ennen kuin otin loparit ja hakeuduin opiskelemaan.

En pysty etenemään opinnoissa tavoitetahdissa, koska muuten kuormitus on vaan liikaa, ahdistus hiipii päälle ja kaikki leviää käsiin. 

Työuupumussaikusta on nyt melkein kaksi vuotta, ja pitää edelleen vahtia itseään, etten ala elämään lyhyissä suoritusjaksoissa jolloin ajattelen, että "jos nyt muutaman kuukauden jaksan tätä, niin..."

Koen että jotain meni uupumuksessa rikki, eikä kognitiiviset kykyni ole palautuneet ihan ennalleen. En pysty enää sellaiseen tiivimpään puserrukseen opinnoissa tai töissä. Harmittaa, että opintoni tulevat kestämään tämän takia ja pääsen nostamaan elintasoani aika hitaasti.

 

Lisään vielä, että koen edelleen ajoittain sellaisia epätoivon hetkiä, kun itsetuntoni laskee nollaan ja tuntuu, etten tule selviämään opinnoistani ja koen olevani aivan liian kyvytön ja laiska. Nyt on vaikea jakso menossa, stressaan aika paljon. En nuku öitäni kunnolla, näen painajaisia ja heräilen. Väsyneenä ja ahdistuneena opiskelu ei oikein suju. Välillä tekee mieli vain maata ja itkeä. 



En ottanut asioita näin raskaasti ennen uupumistani. Nykyään minua pelottaa, kun tiedän, etten enää kykene vain "puskemaan läpi harmaan kiven", koska se veisi mielenterveyteni. 



Ei tämän tarvitsisi olla näin vaikeaa, mutta pää ei vaan kestä.