Onko joku kokenut vakavan työuupumuksen/uupumisen?

Selvisin ajan kanssa ja ottamalla lopputilin.

Vierailija kirjoitti:

Selvisin ajan kanssa ja ottamalla lopputilin.

Millaisesta ajasta omalla kohdallasin oli kyse?

Lopputili usein edessä mutta useimmille on vaikea jäädä ns tyhjän päälle

Minulla meni lähes kymmenen vuotta ennen kuin työ alkoi maistua. Silloinkin osa-aikaisena, työkyvyttömyyseläkkeen sivussa.

Nyt mieliala on hyvä, mutta kaikenlaiselle työstressille olen hyvin allerginen.

Mä odotan koska tulee se lopullinen loppu jaksamiseen. En varmaan toivu koskaan tästä

Mulla oli parin kuukauden saikku, jonka jälkeen palasin hetkeksi töihin ennen kuin otin loparit ja hakeuduin opiskelemaan.

En pysty etenemään opinnoissa tavoitetahdissa, koska muuten kuormitus on vaan liikaa, ahdistus hiipii päälle ja kaikki leviää käsiin. 

Työuupumussaikusta on nyt melkein kaksi vuotta, ja pitää edelleen vahtia itseään, etten ala elämään lyhyissä suoritusjaksoissa jolloin ajattelen, että "jos nyt muutaman kuukauden jaksan tätä, niin..."

Koen että jotain meni uupumuksessa rikki, eikä kognitiiviset kykyni ole palautuneet ihan ennalleen. En pysty enää sellaiseen tiivimpään puserrukseen opinnoissa tai töissä. Harmittaa, että opintoni tulevat kestämään tämän takia ja pääsen nostamaan elintasoani aika hitaasti.

Mulla on mennyt nyt kolme vuotta totaalisesta romahduksesta. Sanoin itseni irti, koska en nähnyt enää mitään muuta vaihtoehtoa. Tuntui, että jos vielä yritän palata töihin, minä kuolen työpisteeni ääreen. Niin voimakas ja kokonaisvaltainen se uupumus oli.

 

En ole vieläkään toipunut. Jotain tuntui menneen pysyvästi rikki, jonkinlainen normaali kyky sietää painetta ja palautua vastoinkäymisistä on poissa. Opiskelen omaan tahtiin uudelle alalle, ja toivon, että valmistuttuani pystyn palaamaan työelämään. Realistisesti se on ehkä epätodennäköistä, mutta koen tärkeäksi yrittää. 

 

Jos voisin palata takaisin ja tehdä jotain eri tavalla, irtisanoutuisin paljon aikaisemmin ja etsisin saman tien hyvän terapeutin. Se olisi ehkä auttanut toipumisessa ja tilanne ei olisi ehkä päässyt niin pahaksi. 

                 lepää lepää lepää

Onhan tässä oltu osatyökyvyttömyyseläkkeellä kohta seitsemän vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvisin ajan kanssa ja ottamalla lopputilin.

Millaisesta ajasta omalla kohdallasin oli kyse?

Puolitoista vuotta ennen kuin olin oma itseni taas.

Itsestään ei parane, mutta omin asuinkin voi selvitä, jos onnistuu tekemään toteuttamiskelpoisen ja hitaan pakosuunnitelman. Hyvin pieniä asioita, yksi kerrallaan, jotka tekevät elämästä parempaa. Ja siis tällaisia: nuku edes yhtenä  aamuna viikossa riittävän pitkään. Lähde yhtenä päivänä töistä niin ettet tee ylitöitä. Olet luopunut harrastuksista työsi takia? Ota takaisin yksi asia josta pidit ja tee sitä kerran viikossa. Jne.

Jotain todellakin on mennyt lopullisesti rikki. En usko että tästä pystyy toipumaan. En yksinkertaisesti pysty tekemään kuin muutamia asioita päivän aikana. Joskus yksi asia voi olla niin voimavaroja verottava, että loppupäivä menee nukkuessa tai vaan zombina. Pelottaa tulevaisuus ihan todella.

Mistä olette saaneet muuta apua kuin masennuslääkkeet?

En tiedä mitä se mahtaa olla mutta työpäivän jälkeen pitää olla rauhassa ja kerätä voimia itseänsä kasaan 2-3h

Vierailija kirjoitti:

Mistä olette saaneet muuta apua kuin masennuslääkkeet?

Itse olen terapiassa, olen ahdistukseen joutunut säännöllisesti ekat kk ottamaan bentsoja (lääkärin ohjeella) mutta yritän niitä tässä samalla ajaa niitä alas. Kokonaisuus vielä tosi hatara enkä tiedä mitä tuleva tuo, vieläkin kovaa vuoristorataa, ei mitään mahdollisuutta mennä töihin tai edes kahville/mihinkäön missä paljon ihmisiä vielä. Eli 6kk mennyt, vieläkin ihan muu ihminen kuin ennen hajoamista

Vierailija kirjoitti:

Jotain todellakin on mennyt lopullisesti rikki. En usko että tästä pystyy toipumaan. En yksinkertaisesti pysty tekemään kuin muutamia asioita päivän aikana. Joskus yksi asia voi olla niin voimavaroja verottava, että loppupäivä menee nukkuessa tai vaan zombina. Pelottaa tulevaisuus ihan todella.

Yritä olla pelkäämättä sitä liikaa, paljon on tullut vastaan ihmisiä jotka luulivat samoin, ettei mitenkään voi toipua, mutta ajan kanssa toipuivat. se ei tarkoita aina että samaan työhön/samaan arkeen mutta voivat hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

                 lepää lepää lepää

Taitaa vain aika olla se mikä korjaa. Ja pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Lähde yhtenä päivänä töistä niin ettet tee ylitöitä. Olet luopunut harrastuksista työsi takia? Ota takaisin yksi asia josta pidit ja tee sitä kerran viikossa. Jne.

Siis mitä?! Ylitöitä joka päivä?? Toivottavasti sulle edes maksettiin ylitöistä. Minkä takia menneisyydessä ihmiset lakkoilivat parempien työolosuhteiden puolesta?? Näköjään ihan turhaan sun kohdalla. Minkä mitalin sait työn sankaruudesta? Vai saitko pomolta kehuja ja toisilta ihailua? Kannattiko uhrata oma terveys työn alttarille? Mitä hyötyä susta on nyt kenellekään? En kysy pahalla, vaan hyvällä. Toivottavasti muut oppii sun virheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähde yhtenä päivänä töistä niin ettet tee ylitöitä. Olet luopunut harrastuksista työsi takia? Ota takaisin yksi asia josta pidit ja tee sitä kerran viikossa. Jne.

Siis mitä?! Ylitöitä joka päivä?? Toivottavasti sulle edes maksettiin ylitöistä. Minkä takia menneisyydessä ihmiset lakkoilivat parempien työolosuhteiden puolesta?? Näköjään ihan turhaan sun kohdalla. Minkä mitalin sait työn sankaruudesta? Vai saitko pomolta kehuja ja toisilta ihailua? Kannattiko uhrata oma terveys työn alttarille? Mitä hyötyä susta on nyt kenellekään? En kysy pahalla, vaan hyvällä. Toivottavasti muut oppii sun virheistä.

Tää on kuule hyyyyyvin tavallista. 

Reilu parivuotta jaksoin 12h keskeytymätöntä 3-vuorotyötä, vaihdoin firmaa ja päivävuoroon niin helpoitti !