Perhe, kun palveluspaikkakunta vaihtuu usein

Terve, pohdituttaa kovasti eikä omakohtaisia kokemuksia löydy läheisiltäni. Luotan siis verkkokeskustelijoiden voimaan!

Uskaltaako näin varhaiskeski-iässä hypätä miehen kanssa parisuhteeseen, kun miesystävän työ edellyttää noin kahden vuoden välein muuttamista, sekä ulkomailla ja eri puolilla kotimaata.

En välttämättä näin 37-vuotiaana enää lapsia voi saada, mutta toivoisin sydämeni pohjasta tulevani äidiksi. Miehelläkään ei ole lapsia, ja hän haluaa kyllä. Hän ei kuitenkaan voisi hoitaa arkea 50/50, vaan asuisi viikot eri paikkakunnalla ja on tulossa monien kuukausien poissaoloja kotoa, myös vuosien, jollemme lähtisi mukaan ulkomaille, mutten haluaisi asua ulkomailla vaan säilyttää ehyen arjen lapsille kotona. Miesystäväni työskentelee viranomaisorganisaatiossa.

Kokemuksianne matkatyöstä puolisolla tai itsellä? Onko päävastuu naisella, entä naisen oma työnteko ja vapaa-aika? Kokemuksia lasten koulunkäynnistä NATO- tai EU- tms. organisaatioissa työskentelevien vanhempien lapsilla ulkomailla eli miten siellä opiskelu sujui ja kotiinpaluu taas omaan kouluun?

Hälytyskellot soivat päässäni. Haluaisin tasaisen vakaata elämää, enkä jatkuvia muutoksia miehen vaativan työn takia omaankin työhöni ja perheeseen.

Ajatuksia, kiitos paljon?