Lue keskustelun säännöt.
Sekava tilitys miehestä ja synttäreistä
21.02.2024 |
En tiedä, mikä miestäni vaivaa. Mulla oli maanantaina synttärit mutta hän ei edes onnitellut. Ei unohtanut koska kuitenkin näki ja kuuli kun muut onnittelivat. Lapset ovat liian pieniä älytäkseen tämmöisiä asioita, joten meillä ei sitten juhlittu millään tavalla. Mies kuitenkin juttelee aivan normaalisti eikä ole vihainen.
Mieheni synttärit ovat ylihuomenna, ja tänään käytiin ostamassa lasten kanssa tarvikkeita. Lapset tekivät kortit ja yhtäkkiä toinen kysyi, miltä minusta tuntuu kun kukaan ei välitä syntymäpäivästäni. Vastasin että monikin ihminen kyllä välitti ja sen tavallisen että joka päivä voi osoittaa välittämistä.
Leivon perjantaiksi kakun ja paketoin yhdessä ostamamme lahjat. Lapset ja varmasti mieskin odottavat tätä perinnettä.
Mutta kieltämättä tuntuu, kuin kukaan ei välittäisi. Vaikka vanhempani soittivat ja aikovat tuoda minulle lahjankin perjantaina (!!!) ja entinen mieheni laittoi aivan ihanan viestin jossa kertoi kuinka tärkeä ihminen olen koko hänen perheelleen. Kaveri lähetti kortin jne.
Pakko oli vain vuodattaa tämä nyt edes tänne.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu tämä naisen logiikka, että nielaisee noin vaan sen, että mies ei piittaa hänen syntymäpäivästään pätkääkään, mutta silti hän ryhtyy touhottamaan vimmatusti miehen syntymäpäivää varten?
Olen nainen itsekin, mutta en todellakaan ymmärrä. Ehkä se oli mieheltä ei-niin-hienovarainen vihje, että ei hänenkään syntymäpäivästä tarvitse välittää.
Tämä. Kyse on naisen marttyyrimeiningistä. Jos hetkeksi pysähtyisi ja asettuisi oikeasti toisten (mies, lapset) saappaisiin, huomaisi, että itse pyrkii ainoastaan manipuloimaan koko perhettä jonninjoutavuuksilla. Jos ne synttärit miehen järjestämänä ovat niin tärkeät, eikä niitä kuulu, niin eroa. Tai järjestä itsellesi mieluisat bileet ja lahjat. Ei toisen persoonaa voi muuttaa. Suhteellisuudentajua, kiitos.
Kenellä perheessä on oikeus määrittää se minkä kaikkien tulee kokea jonninjoutavuutena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle oli ok ettemme huomioineet toistemme synttäreitä. Mutta sitten mies kysyi yksi vuosi, aionko leipoa hänen synttäreilleen jotain ja olin ihan ihmeissäni ja sanoin en. Pari vuotta oli ok ettei ollut mitään ja minä huomioin sitten kun minun syttäreitä on huomioitu. En lähtenyt tuolle tielle ollenkaan. Lasten kanssa, jos olisi, niin huomioisin tietysti heidän kanssa pyhät ja heidän omat synttärit, mutten enää aikuisten. Omillani ehkä leipoisin jos tekisi mieli kakkua, mutten muuten.
Hmm... "Lapset ovat liian pieniä älytäkseen tämmöisiä asioita."
Mutta ovat kuitenkin tarpeeksi isoja kysyäkseen aapeen fiiliksiä, kun kukaan ei välitä hänen syntymäpäivästään. 🤔
Minkä ikäiset lapset sulla ap on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu tämä naisen logiikka, että nielaisee noin vaan sen, että mies ei piittaa hänen syntymäpäivästään pätkääkään, mutta silti hän ryhtyy touhottamaan vimmatusti miehen syntymäpäivää varten?
Olen nainen itsekin, mutta en todellakaan ymmärrä. Ehkä se oli mieheltä ei-niin-hienovarainen vihje, että ei hänenkään syntymäpäivästä tarvitse välittää.
Tämä. Kyse on naisen marttyyrimeiningistä. Jos hetkeksi pysähtyisi ja asettuisi oikeasti toisten (mies, lapset) saappaisiin, huomaisi, että itse pyrkii ainoastaan manipuloimaan koko perhettä jonninjoutavuuksilla. Jos ne synttärit miehen järjestämänä ovat niin tärkeät, eikä niitä kuulu, niin eroa. Tai järjestä itsellesi mieluisat bileet ja lahjat. Ei toisen persoonaa voi muuttaa. Suhteellisuudentajua, kiitos.
Kenellä perhee
Nämäkin asiat kannattaa keskustella ennen kuin pariutuu. Pitää tuntea toinen ja pohtia onko tavat ja persoona sellainen, että sen kanssa pärjää.
Enhän minä mitään juhlia ja kakkuja ja lahjoja ole vaatinut vaan vaikka onnittelut ja että mies olisi puhunut lapsille asiasta ja lapsetkin olisivat onnitelleet. Vaikka piirtäneet jotain jos oikein nyt ajattelee.
Ja seksielämääkin meillä on kun jollakulla oli jo siitäkin hätä.
Lapset ovat pian 7. Mutta en oleta heidän vielä itse muistavan toisten syntymäpäiviä kun hyvä että kuukaudet osaavat.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten jos vahinko on jo syntynyt (eli on ehtinyt pariutua ilman että on päässyt perille toisen persoonasta, tavoista etc), niin sitten kannattaa miettiä: onko tämä havaittu ongelma tosiaan sen laatuinen että sitä kammattaa surkutella ja ryhtyä manipuloimaan koko perhettä. Minusta aikuisen synttärit eivät sellaisia ole. Mutta toki sallittakoon se jollekin toiselle.
Ja siis, miehen lapsuudenperheessä on aivan erilainen juhla- ja lahjakulttuuri mutta kertaakaan näiden 15 vuoden aikana ei ole tehnyt vielä näin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset itse vaikka paistanut illalla lettuja ja sanonut lapsille että tulkaahan äidin synttäriyllärille? Olisihan se mieskin varmaan pöytään tullut. Miksi sen miehen pitäisi käskeä lapsia sanomaan onnea äiti?
Onko tämä provo, sillä sanoit ensin:
"Mulla oli maanantaina synttärit mutta hän ei edes onnitellut. Ei unohtanut koska kuitenkin näki ja kuuli kun muut onnittelivat. Lapset ovat liian pieniä älytäkseen tämmöisiä asioita, joten meillä ei sitten juhlittu millään tavalla."
Sitten jatkat:
"Mieheni synttärit ovat ylihuomenna, ja tänään käytiin ostamassa lasten kanssa tarvikkeita. Lapset tekivät kortit ja yhtäkkiä toinen kysyi, miltä minusta tuntuu kun kukaan ei välitä syntymäpäivästäni."
Miksi lapsi edes kysyisi, miltä tuntuu, kun kukaan ei välitä sun synttäreistä, koska eikö lapsikin pakostikin kuullut niitä onnitteluja, joita sulle sateli? Ja jos lapset ovat niin pieniä, etteivät älyä synttäreiden päälle, niin miten ihmeessä voi kysellä sun tunnetiloja sun synttäreiden viettämättömyydestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu tämä naisen logiikka, että nielaisee noin vaan sen, että mies ei piittaa hänen syntymäpäivästään pätkääkään, mutta silti hän ryhtyy touhottamaan vimmatusti miehen syntymäpäivää varten?
Olen nainen itsekin, mutta en todellakaan ymmärrä. Ehkä se oli mieheltä ei-niin-hienovarainen vihje, että ei hänenkään syntymäpäivästä tarvitse välittää.
Tämä. Kyse on naisen marttyyrimeiningistä. Jos hetkeksi pysähtyisi ja asettuisi oikeasti toisten (mies, lapset) saappaisiin, huomaisi, että itse pyrkii ainoastaan manipuloimaan koko perhettä jonninjoutavuuksilla. Jos ne synttärit miehen järjestämänä ovat niin tärkeät, eikä niitä kuulu, niin eroa. Tai järjestä itsellesi mieluisat bileet ja lahjat. Ei toisen persoonaa voi muuttaa. Suhteellisuudentaj
Nämäkin asiat kannattaa keskustella ennen kuin pariutuu. Pitää tuntea toinen ja pohtia onko tavat ja persoona sellainen, että sen kanssa pärjää.
Näin juuri. Tärkeää on myös sen lisäksi, että keskustelee näistä asioista ennen pariutumista, että tekee myös tulevan puolison kanssa mielellää kirjallisen sopimuksen, että kummankin persoonat lopettavat muuttumisen ja kehittymisen ja kumpikaan ei muuta mistään asiasta mieltään koskaan, eikä opettele uusia tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis, mieshen lapsuudenperheessä on aivan erilainen juhla- ja lahjakulttuuri mutta kertaakaan näiden 15 vuoden aikana ei ole tehnyt vielä näin.
AP
Siis mies on sanonut sulle "hyvää syntymäpäivää" kaikki edelliset 15 vuotta vai?
Jos näin on näreet, niin sun miehelläs on toinen nainen ja on jo henkisesti valmistautumassa eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enhän minä mitään juhlia ja kakkuja ja lahjoja ole vaatinut vaan vaikka onnittelut ja että mies olisi puhunut lapsille asiasta ja lapsetkin olisivat onnitelleet. Vaikka piirtäneet jotain jos oikein nyt ajattelee.
Ja seksielämääkin meillä on kun jollakulla oli jo siitäkin hätä.
Lapset ovat pian 7. Mutta en oleta heidän vielä itse muistavan toisten syntymäpäiviä kun hyvä että kuukaudet osaavat.
AP
Jaa. En voi muuta sanoa kuin, että onneksi olen yh. 3-vuotiaalle jo kerroin, että huomenna on äidillä synttärit, voisit piirtää mulle yllätyksen ja laittaa tähän lahjakassiin. Yhdessä käytiin ostamassa herkkuja.
Muistan, että kun lapsi oli 5v, niin sai "ihan itse" tehdä ostoksia synttäreilleni. Pyydettiin kaupan hiljaiseen aikaan, että myyjä auttaa häntä ostamaan haluamansa pakastekakun, keksejä ja karkkia. Ihan itse tuo sitten kattoi pöydän ja lauloi. Ja oli onnellinen, kun saattoi ilahduttaa äitiä.
Nyt mä ehdotan ihan todella, että puhut niiden 7-vuotiaittesi kanssa. Viet heidät kauppaan, annat heille rahaa, että he ostavat sulle lahjan/ pyydät sitä äitiäsi viemään heidät kauppaan ja hankkimasn sulle lahjan. Ja ne kakun leipomiset ja muut: ne on nyt yhteissynttärit.
Oman persoonan kehittyminen/ kehittäminen on aina vapaaehtoista ja omaehtoista. Kukaan ei voi toista pakottaa tähän. Tai Toki voi yrittää, mutta lopputulos ei liene pysyvä. Tämähän me ollaan nähty elämissämme jo kovin monta kertaa, vai mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä provo, sillä sanoit ensin:
"Mulla oli maanantaina synttärit mutta hän ei edes onnitellut. Ei unohtanut koska kuitenkin näki ja kuuli kun muut onnittelivat. Lapset ovat liian pieniä älytäkseen tämmöisiä asioita, joten meillä ei sitten juhlittu millään tavalla."
Sitten jatkat:
"Mieheni synttärit ovat ylihuomenna, ja tänään käytiin ostamassa lasten kanssa tarvikkeita. Lapset tekivät kortit ja yhtäkkiä toinen kysyi, miltä minusta tuntuu kun kukaan ei välitä syntymäpäivästäni."
Miksi lapsi edes kysyisi, miltä tuntuu, kun kukaan ei välitä sun synttäreistä, koska eikö lapsikin pakostikin kuullut niitä onnitteluja, joita sulle sateli? Ja jos lapset ovat niin pieniä, etteivät älyä synttäreiden päälle, niin miten ihmeessä voi kysellä sun tunnetiloja sun synttäreiden viettämättömyydestä?
Siksi, että kyse on manipuloinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enhän minä mitään juhlia ja kakkuja ja lahjoja ole vaatinut vaan vaikka onnittelut ja että mies olisi puhunut lapsille asiasta ja lapsetkin olisivat onnitelleet. Vaikka piirtäneet jotain jos oikein nyt ajattelee.
Ja seksielämääkin meillä on kun jollakulla oli jo siitäkin hätä.
Lapset ovat pian 7. Mutta en oleta heidän vielä itse muistavan toisten syntymäpäiviä kun hyvä että kuukaudet osaavat.
AP
Jaa. En voi muuta sanoa kuin, että onneksi olen yh. 3-vuotiaalle jo kerroin, että huomenna on äidillä synttärit, voisit piirtää mulle yllätyksen ja laittaa tähän lahjakassiin. Yhdessä käytiin ostamassa herkkuja.
Muistan, että kun lapsi oli 5v, niin sai "ihan itse" tehdä ostoksia synttäreilleni. Pyydettiin kaupan hiljaiseen aikaan, että myyjä auttaa häntä ostamaan haluamansa pakastekakun, keksejä ja karkkia. Ihan i
Nerokas idea: jos kerta aplla on synttärit miehensä kanssa vain parin päivän erolla, niin jatkossa juhlitte molempien synttäreitä yhtäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä teitä naisia, jotka paapotte, hellitte ja lellitte näitä teidän luuseri miehiä!
Ja miettikää mitä opetatte lapsillenne. Naisia, äitiä saa kohdella kuin ilmaa. Naisilla ei ole väliä, mutta muistetaan isää koska isä on tärkein. Haloo. Nyt herätys tiskirätti naiset!
Malli tulee usein lapsuudesta. Tällaisesta kuviosta voi olla hyvin vaikea irtautua. Samalla joutuu ehkä hyväksymään, että kukaan ei ole koskaan oikeasti rakastanut sinua. Niin kutsuttu rakkaus on aina ollut ehdollist ja pelkkää toisten tarpeiden täyttämistä. Kaikki eivät pysty kohtaamaan tuota kipua edes elinaikanaan.
Samoin ehdollistaen opittua on se (kenties omalta äidiltä), että miehen tulee tehdä tietyt jutut ja jos ei tee, niin siitä on oikeutettua heittäytyä marttyyriksi. Ja manipuloida koko perhettä omalla surkuttelullaan.
Miehesi on salaa käynyt puhelintasi läpi ja nähnyt tuon eksäsi onnitteluviestin ja nyt häntä ketuttaa.
Miehesi on k-päinen narsisti. Valitan. En voi käsittää, että hankit hänelle lahjaa ja leivot kakkua tuon jälkeen. Tulostaisin erokaavakkeen pikemminkin.
Ps. Jos lapsesi ovat niin isoja, että ymmärtävät miehen kohdelleen sinua törkeästi ja sinun pahoittaneen mielesi, niin he ovat myös niin isoja, että ymmärtävät miehesi köyttävän henkistä väkivaltaa sinua kohtaan. Se tuntuu lapsesta samalta kuin väkivalta kohdistuisi heihin itsensä eikä äitiin. Teet palveluksen lapsille muuttamalla heidän kanssaan erilleen tuosta miehestä.
Miehesi on siis lähisuhdeväkivaltainen. Lue se lause uudestaan ajatuksella.
Sitä en tiedä, että paljonko onnitteluja lapset kuulivat ja näkivät. Suurin osa näistä kuitenkin tuli puhelimitse joko puhuen tai viestillä. Mutta ehkäpä lapsi ajatteli että pelkkä puhelu, kortti tai tekstari ei ole mikään riittävä synttärijuttu vaan sellainen sivujuttu :D
AP
Malli tulee usein lapsuudesta. Tällaisesta kuviosta voi olla hyvin vaikea irtautua. Samalla joutuu ehkä hyväksymään, että kukaan ei ole koskaan oikeasti rakastanut sinua. Niin kutsuttu rakkaus on aina ollut ehdollist ja pelkkää toisten tarpeiden täyttämistä. Kaikki eivät pysty kohtaamaan tuota kipua edes elinaikanaan.