Muita itsetuhoisia, jotka ovat saaneet tökeröitä kommentteja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä mietin sitä, että miten ammattilainen arvioi sitä, että onko kyseessä uhkailija, ihminen joka todella pitää itsemurhaa yhtenä vaihtoehtona vai onko hän oikeasti seuraavaksi teholla tai ruumishuoneella. 

Mitä noin muuten yleisellä tasolla ajattelette? Onko tyyliin lopeta uhkailu, lopeta itsesääli vai  mitä?

Potilaasta on vaikea nähdä, miten vakavasta asiasta on kyse. Ei itselläni ainakaan ole mielessä ollut että lopeta uhkailu tai itsesääli wtf? Kuka edes ajattelee noin. Mutta jos joku hoitaja noin ajattelisi niin so what, eihän niitä ääneen sanota . En nyt oikein saa kiinni tästä ajatuksesta mitä haet kysymyksellä.

Siis esim. Täältä palstalta juuri lukee, että moni pitää puheita uhkailuna, itsesäälinä tai muuna vastaavana, joten siltä kantilta mietin ammattilaisen mielipidettä tai ajatuksia potilaista, joiden kanssa ko. Teemaan liittyvistä asioista keskustelee. 

Ei varmaan kukaan ääneen tuommoisia ajatuksia vastaanotolla sanokaan. Monilla kuitenkin myös omat ajatukset ja asenteet ovat kuitenkin pyörivät siinä taustalla. Moni potilas ainakin varmaan miettii, että mitä ammattilainen ajattelee, jos uskaltautuu puhumaan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä mietin sitä, että miten ammattilainen arvioi sitä, että onko kyseessä uhkailija, ihminen joka todella pitää itsemurhaa yhtenä vaihtoehtona vai onko hän oikeasti seuraavaksi teholla tai ruumishuoneella. 

Mitä noin muuten yleisellä tasolla ajattelette? Onko tyyliin lopeta uhkailu, lopeta itsesääli vai  mitä?

Olen tuo em. hoitaja ja siihen on olemassa työkalut ja paljon tutkimustietoa jota käytännön työssä hyödynnetään. Eihän sitä kenenkään pään sisälle voi nähdä mutta mm. potilashistorialla, oireiden muutoksesta, annetuista diagnooseista, lääkityksistä, elämäntilanteesta ja toki sen potilaan kertomasta pystyy pitkälle jo päättelemään että onko kuinka korkea vaikkapa im-riski. Lääketieteen näkökulmasta ei ole olemassa mitään "uhkailua" vaan vain eriasteista sairauden oireilua ja itsetuhoisuuden voimakkuutta. 



Jos kysyt mitä ajatuksia "yleisellä tasolla" herättää itsetuhoisuus niin ei nyt mitään kovinkaan erikoista mutta vaikkapa sitä että onpa hankalat oireet joiden kanssa on pitkään sinnitellyt tai jos jo aikaisemmin käynnissä olevaa hoitoa, niin sen nykyisen hoidon toimivuutta. Ei ihminen omia tunteitaan valitse niin enpä kyllä koskaan ole miettinyt että joku liiottelisi itsetuhoisuudesta puhuttaessa.

Hoitajat osaa kyllä välillä olla sieltä jostain mutta näin parantuneena asiat näkee eri tavalla. Ihmisiä hekin ovat ja tekevät virheitä. Muistan kuinka yksi hoitaja saarnasi kun kerroin että tekisi mieli vaan kuolla. Sanoi että aika pitkä elämä tulee jos ajattelit noin elää koko loppuelämän, kannattaisi vähän tsempata:D (olin 20 v) Tuolloin siinä tilanteessa se tuntui vähättelevältä mutta näin myöhemmin kun mietin niin tuohan oli vaan totta mitä sanoi. Tsemppaamisella tarkoitti sitä että otan apua ja keskustelua vastaan koska olin siitä kieltäytynyt niin monesti.

Kerran oli tilanne kun hoitaja sanoi suoraan että hän ei ehdi mun luona olemaan kun muitakin potilaita. Sama juttu kuin aiemmassa, tuntui ettei välitetä.

Mutta onko se hoitajan vika jos on kiire?

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä mietin sitä, että miten ammattilainen arvioi sitä, että onko kyseessä uhkailija, ihminen joka todella pitää itsemurhaa yhtenä vaihtoehtona vai onko hän oikeasti seuraavaksi teholla tai ruumishuoneella. 

Mitä noin muuten yleisellä tasolla ajattelette? Onko tyyliin lopeta uhkailu, lopeta itsesääli vai  mitä?

Potilaasta on vaikea nähdä, miten vakavasta asiasta on kyse. Ei itselläni ainakaan ole mielessä ollut että lopeta uhkailu tai itsesääli wtf? Kuka edes ajattelee noin. Mutta jos joku hoitaja noin ajattelisi niin so what, eihän niitä ääneen sanota . En nyt oikein saa kiinni tästä ajatuksesta mitä haet kysymyksellä.

 

Siis esim. Täältä palstalta juuri lukee, että moni pitää puheita uhkailuna, itsesäälinä tai muuna vastaavana, joten siltä kantilta mie

Lähdetäänpä siitä liikkeelle että potilaalle itselleen ehkä on tärkeää tietää mitä hoitava taho miettii. Miksi? Koska hän on sairas. Jos menen vastaanotolle näyttämään rikkoutunutta kättä niin en mieti että mitäköhän tuo hoitaja nyt miettii. Teloinko käden tahallaan ja miksi vaivaan häntä.

Masennus on oikeastaan aivovaurio. Siinä on ihan omituiset ajatukset. Mutta omituista sinällään, kun olin itse masentunut niin ei kiinnostanut hevon v*ttuakaan hoitajien tai psykologin ajatukset. Koska ei kiinnostanut yhtään mikään muutenkaan. 

Joo minullekin tuli lääkäri ensiavun osastolla kettuilemaan että "jaahas sitä on sitten vähän nappeja vedetty" kun siinä kouristelin ja antoi ymmärtää että vien turhaan sänkypaikan siellä. Kyllä piristi mieltä

Hoitaja kuvasi auttamisen, arvioinnin ja hoidon olevan ns. Kliinistä matematiikkaa. 

Luetuista ja omista kokemuksista päätellen, ei kuitenkaan mene ihan noin, koska kliiniseen matematiikkaan ei kuulu tökerö kettuilu ja käytös.

Sinänsä mielenkiintoinen aihe, kun itse on se ns. Poistumassa oleva ja toisen osapuolen toiminta on kuin kylmä kirjaava robotti. Ja ei, ei sinänsä haittaa tai herätä tunteita, koska tunteet ovat kuolleet jo aikaa sitten, se fyysinen keho vain laahaa perässä tässä maailmassa. Jotenkin älyllisesti näiden kahden eri puolen ymmärtäminen alkoi kiinnostamaan, joka sinänsä myös erikoista, koska tosiaan hetkeen ei ole mikään kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja kuvasi auttamisen, arvioinnin ja hoidon olevan ns. Kliinistä matematiikkaa. 

Luetuista ja omista kokemuksista päätellen, ei kuitenkaan mene ihan noin, koska kliiniseen matematiikkaan ei kuulu tökerö kettuilu ja käytös.

Sinänsä mielenkiintoinen aihe, kun itse on se ns. Poistumassa oleva ja toisen osapuolen toiminta on kuin kylmä kirjaava robotti. Ja ei, ei sinänsä haittaa tai herätä tunteita, koska tunteet ovat kuolleet jo aikaa sitten, se fyysinen keho vain laahaa perässä tässä maailmassa. Jotenkin älyllisesti näiden kahden eri puolen ymmärtäminen alkoi kiinnostamaan, joka sinänsä myös erikoista, koska tosiaan hetkeen ei ole mikään kiinnostanut.

Jos olet masentunut ja jokin asia alkoi kiinnostamaan niin se on askel parempaan:)

mä olin osastolla itsetuhoisuuden takia ja hoitsut sanoi mulle että siellä jos jatkan itseni vahingoittamista niin kirjaavat mut ulos osastolta. no, toi vaan yllytti mua olemaan enemmän itsetuhoinen. miten kukaan ammattilainen voi sanoa noin?

Tee, mitä lyschtååt.