Lapsuuden köyhyys vaikuttaa koko elämään - miten?

On tosi jännittävää olla teinin äiti. Pojat puhuu koko ajan omasta pituudestaan. Oma poika on onneksi 179 cm ja kasvaa vielä. 

Teinitytöt puhui unelma miehestä. Pitää kuulemma olla pitkä, ainakin 180 cm. 

Moni lyhyt nainen ottaa juuri siksi oikein pitkän miehen, että pojasta tulee pitempi eikä joudu sitten kärsimään. 

Vierailija kirjoitti:

Moni lyhyt nainen ottaa juuri siksi oikein pitkän miehen, että pojasta tulee pitempi eikä joudu sitten kärsimään. 

Jos on itse 160 cm niin kyllä miehen pitäisi olla 190 cm, että pojalla on mahdollisuus kasvaa 180 cm pitkäksi. 

Kyse on siitä mitä kaikkea tarkoitetaan köyhyydellä? Sitä on montaa laatua ja jokainen elämä on oma lukunsa. Turha tapella kaikesta, koska asiat ovat niin erilaisia.

No, en kyllä alkaisi seurustelemaan itseä lyhyemmän miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

No, en kyllä alkaisi seurustelemaan itseä lyhyemmän miehen kanssa. 

Miehen on hyvä olla itseä pidempi, jos käyttää korkokenkiä. 

Se, kuinka pitkäksi kasvaa vaikuttaa koko elämään.

Miten pituudesta jankkaaminen kuulu tähän köyhyyskeskusteluun? Jankkaajien älyn köyhyyttä? 

Vierailija kirjoitti:

Miten pituudesta jankkaaminen kuulu tähän köyhyyskeskusteluun? Jankkaajien älyn köyhyyttä? 

Kuvastaa hyvin köyhän järjenjuoksua. A) Köyhyys on ihan varmasti pituuden vika ja B) Ei tajuta ettei pituuskinaaminen liity ketjun aiheeseen mitenkään. Ei varmaan tarvitse ihmetellä miksi näillä eväillä ollaan ja pysytään köyhinä.

Ketjussa nousi esille muutama merkittävä seikka, jollaiset määrittäneet omaakin koko elämääni tähän päivään asti (olen jo eläkeiässä): vanhempien järjenköyhyys, taitamattomuus ja näköalattomuus. Näistä on seurannut häpeäleima, joka on kutistanut ihmisyyteni pelkkään selviytymismoodiin.

Mutta sentään yhden viisaan asian vanhemmat älysivät opettaa: kaikkien ei kannata lapsia tehdä. Tätä oppia olenkin noudattanut. Kunpa olisivat vanhemmatkin noudattaneet, niin ei tarvitsisi täällä kärvistellä.

Olen itse elänyt köyhän lapsuuden ja monesti vanhemmatkin muistuttivat että köyhän pentu olet ja sen mukaan elät. Itse en kyllä ole katkera mistään, olen oppinut hyvin säästeliääksi ja pennin venyttäminen on helppoa. Opin tekemään itse hyviä ja edullisia ruokia, leipomaan itse leivät ja pullat jne. Vaatteita ostan erittäin harvoin uusia, silloin kun jotain hankin panostan mielelläni laatuun. 

Opiskelemaan meitä on kannustettu aina, itsekin aloitin nyt amk-opinnot ja siskoni valmistuu pian yliopistosta. Koulutusta on aina pidetty tärkeänä ja vanhemmat ovat kyllä tukeneet esimerkiksi ostamalla ruokakasseja meille ja laittamalla rahaa aina silloin kun pystyvät. Lapsena saimme harrastaa isovanhempien avustuksella ratsastusta ja tanssia, itse kävin myös ilmaisissa koulun kerhoissa.

Sekin varmasti riippuu minkälaisesta köyhyydestä on kyse, ovatko vanhemmat työttömiä vai työssäkäyviä, onko koulutusta tai esimerkiksi päihdeongelmia.

Omat vanhempani molemmat ovat työssäkäyviä mutta matalapalkkaisia duunareita, turvalliset ja hyvät vanhemmat ja raitis koti. 

Toisenlaista varmasti olisi jos vanhempani olisivat olleet päihdeongelmaisia ja pitkäaikaistyöttömiä.

Samaa mieltä kuin edellinen. Kyse ei Suomen oloissa ole niinkään aineellisesta köyhyydestä, vaan henkisestä köyhyydestä, jos lapsi kokee olevansa köyhä. Itsekin asuin mummolassa, jossa oli kantovesi ja ulkohuussi, varmaan se oli hyvin köyhää, mutta en kokenut puutetta mistään - tosin murrosikäisenä olisi voinut olla toisin. 

Suomessa ei ole absoluuttista köyhyyttä, vaan köyhyyden kokemukset syntyvät enemmän elämänoloista, joissa on puutetta rahan järkevästä käyttämisestä ja vanhemmat ovat ongelmaisia tavalla tai toisella. Köyhyys kertoo elämäntaitojen puutteesta, joka voi olla monisukupolvista. Sosiaaliturva voi mennä päihteisiin tai pelivelkoihin tai rahat käytetään heti eli eletään impulsiivisesti.

Omien lasten kavereissa oli yksi tällainen perhe, jossa oli kaksi työssäkäyvää vanhempaa, mutta lapset eivät saaneet lämmintä ruokaa, koska tulot menivät nettiostoksiin, päihteisiin ja karkkiin. Kotona ei syöty lainkaan lämmintä ruokaa, vain pikaruokaa, pizzoja yms. silloin kun oli rahaa. Syrjäytyneiden parissa tällainen köyhyys on varmaan vielä yleisempää.

Kyllä lapsuudessa koettu köyhyys vaikuttaa edelleen. Olen äärettömän kiitollinen vesivessasta, suihkusta, lämmöstä, monipuolisesta ruuasta jne. Kiitollinen siis kaikesta siitä mitä ei lapsuudessani ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt köyhän lapsuuden ja monesti vanhemmatkin muistuttivat että köyhän pentu olet ja sen mukaan elät. Itse en kyllä ole katkera mistään, olen oppinut hyvin säästeliääksi ja pennin venyttäminen on helppoa. Opin tekemään itse hyviä ja edullisia ruokia, leipomaan itse leivät ja pullat jne. Vaatteita ostan erittäin harvoin uusia, silloin kun jotain hankin panostan mielelläni laatuun. 

Opiskelemaan meitä on kannustettu aina, itsekin aloitin nyt amk-opinnot ja siskoni valmistuu pian yliopistosta. Koulutusta on aina pidetty tärkeänä ja vanhemmat ovat kyllä tukeneet esimerkiksi ostamalla ruokakasseja meille ja laittamalla rahaa aina silloin kun pystyvät. Lapsena saimme harrastaa isovanhempien avustuksella ratsastusta ja tanssia, itse kävin myös ilmaisissa koulun kerhoissa.

Sekin varmasti riippuu minkälaisesta köyhyydestä on kyse, ovatko vanhemmat työttömiä vai työssäkäyviä, onko koulutusta tai esimerkiksi päihdeong

Totta turiset ja on totta sekin, että päihdeongelma ylläpitää ja aiheuttaa köyhyyttä. Kuitenkin vähän häiritsi se, että yhdistit köyhyyden ja päihdeongelman kahdestikin tekstissä, kun kannattaa muistaa että hyvätuloisissakin perheissä on päihdeongelmaa.

Höpöjä. Tiedän monta pienestä torpasta lähtenyttä, erittäin korkeassa asemassa olevaa.  Tai orvoksi jääneen, jolla ei mitään, mutta väitteli tohtoriksi.  

Vierailija kirjoitti:

Olen itse elänyt köyhän lapsuuden ja monesti vanhemmatkin muistuttivat että köyhän pentu olet ja sen mukaan elät. Itse en kyllä ole katkera mistään, olen oppinut hyvin säästeliääksi ja pennin venyttäminen on helppoa. Opin tekemään itse hyviä ja edullisia ruokia, leipomaan itse leivät ja pullat jne. Vaatteita ostan erittäin harvoin uusia, silloin kun jotain hankin panostan mielelläni laatuun. 

Opiskelemaan meitä on kannustettu aina, itsekin aloitin nyt amk-opinnot ja siskoni valmistuu pian yliopistosta. Koulutusta on aina pidetty tärkeänä ja vanhemmat ovat kyllä tukeneet esimerkiksi ostamalla ruokakasseja meille ja laittamalla rahaa aina silloin kun pystyvät. Lapsena saimme harrastaa isovanhempien avustuksella ratsastusta ja tanssia, itse kävin myös ilmaisissa koulun kerhoissa.

Sekin varmasti riippuu minkälaisesta köyhyydestä on kyse, ovatko vanhemmat työttömiä vai työssäkäyviä, onko koulutusta tai esimerkiksi päihdeong

Väitän ettette ole kuitenkaan olleet köyhimmästä päästä, kun kaksi työssäkäyvää ihmistä ollut taloudessa. Varmasti saanut laskea tarkkaan mihin kuluttaa, mutta se, että vanhemmat kertovat, että olette köyhiä, niin se ei välttämättä ole koko totuus. 

Kun on tottunut niukkuuteen, on helpompi valita niukkuus uudestaankin. Olen irtisanoutunut useammasta työpaikasta, koska työkulttuuri on ollut huono. Tarpeeni ovat vaatimattomia ja arvostan enemmän rauhaa ja väkivallattomuutta kuin sitä, että on rahaa olla porukoissa ja suhata ympäri maailmaa

Näitä porukoita kohdanneena on selvää, että heille preferenssi on päinvastainen. He ovat valmiita sietämään huonoa kohtelua ja kärsimystä, jotta saavat joitakin rahalla saavutettavia eroja. En usko, että tämä johtuu mistään muusta kuin siitä, mihin on kasvanut ja tottunut

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa nousi esille muutama merkittävä seikka, jollaiset määrittäneet omaakin koko elämääni tähän päivään asti (olen jo eläkeiässä): vanhempien järjenköyhyys, taitamattomuus ja näköalattomuus. Näistä on seurannut häpeäleima, joka on kutistanut ihmisyyteni pelkkään selviytymismoodiin.

Mutta sentään yhden viisaan asian vanhemmat älysivät opettaa: kaikkien ei kannata lapsia tehdä. Tätä oppia olenkin noudattanut. Kunpa olisivat vanhemmatkin noudattaneet, niin ei tarvitsisi täällä kärvistellä.

Kun katsoo luontoa, kaikki eläimet ovat selviytymismoodissa, tai pötköttelevät. Kun katsoo ihmistä, täällä on jos jonkinlaista sairaalloista salipalleroa ja ihrapossua. Kyllä minä tykkään enemmän siitä luonnon tavasta, se on paljon kauniimpi

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin edellinen. Kyse ei Suomen oloissa ole niinkään aineellisesta köyhyydestä, vaan henkisestä köyhyydestä, jos lapsi kokee olevansa köyhä. Itsekin asuin mummolassa, jossa oli kantovesi ja ulkohuussi, varmaan se oli hyvin köyhää, mutta en kokenut puutetta mistään - tosin murrosikäisenä olisi voinut olla toisin. 

Suomessa ei ole absoluuttista köyhyyttä, vaan köyhyyden kokemukset syntyvät enemmän elämänoloista, joissa on puutetta rahan järkevästä käyttämisestä ja vanhemmat ovat ongelmaisia tavalla tai toisella. Köyhyys kertoo elämäntaitojen puutteesta, joka voi olla monisukupolvista. Sosiaaliturva voi mennä päihteisiin tai pelivelkoihin tai rahat käytetään heti eli eletään impulsiivisesti.

Omien lasten kavereissa oli yksi tällainen perhe, jossa oli kaksi työssäkäyvää vanhempaa, mutta lapset eivät saaneet lämmintä ruokaa, koska tulot menivät nettiostoksiin, päihteisiin ja karkkiin. Kotona ei syöty

Lapset eivät suinkaan ole kaikille ihmisille prioriteetti, vaan pakollinen mukana roikkuva paha. Näkyy myös aikuisiällä. Moni tuuppaa lapset ulos seuraavan pesueen tieltä ja jättää oman onnensa nojaan. Perintöä ei tiedossa, ei saa taloudellista tukea. Minäkin lähdin 17-vuotiaana, samoin veljeni 16-vuotiaana. Tiedän, että isoäitini lähti 15-vuotiaana. Kaikki työskentelivät rahoittaakseen opintonsa itse