Manipuloiva lapsi

Ymmärrän aloittajaa ihan täysin, samoilla linjoilla ollaan! Minäkin aina pahoinpitelen kaikki ne ihmiset jotka pyrkivät minun lähelleni. Tai siis ihmiset jotka pyrkivät kanssani jonkinlaiseen emotionaaliseen tai inhimilliseen tai merkitykselliseen tai "henkisesti syvään" läheisyyteen. Tietysti pahoinpitelen heidät kaikki, koska minä pelkään läheisyyttä aivan yli kaiken, koska kun olen toisen ihmisen läheinen niin minuun sattuu aivan saa tanasti koska muiden läheisyys saa minut tuntemaan kaiken sen emotionaalisen kipuni jota olen kaikinvoimin padonnut sisälläni jo päiväkoti-ikäisestä asti. Tuota emotionaalista kipua esim 3-vuotiaasta alkaen minä en kestä, joten niinpä minä pahoinpitelen kaikki lähelleni pyrkivät ihmiset vielä 90-vuotiaana, kaikki!

Terveisin, narsisti

Vierailija kirjoitti:

Sinulla kuuluu olla auktoriteettia, ei lapsella

Mikään ei ole kauheampaa kuin kimeä-ääninen nainen joka leikkii auktoriteettia. Onnistuu lähinnä olemaan pelottava ja oksettava. Onnea vaan elämään. Yksinhuoltajaäidit on kyllä p e r s eestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin kun tässä tapoin aikaa odottaen tuon hiljenemistä. Toiste en taida tänne kirjoittaa - suomalaiset on just näinno, tällaisia. En oikeasti pyydä neuvoja, myötätuntoa lähinnä. Ja sitä on näemmä turha pyytää. Ja nukkuu veljen kanssa samassa huoneessa, yövalo päällä. Ei ole mitään oikeasti mikä pelottaa, kunhan hakee huomiota. 

Kyl mä muistan kun oma äiti nillitti, että et sä mitään pelkää vaan haluat nyt saada tahtosi läpi, ja kato kun mä kyllä tiedän ja näen tämmöiset asiat kuule.

Muuten vaan näin niin järkyttäviä painajaisia ja pelkäsin pimeää niin paljon, että mitkään kauhuleffat ei pääse sille tasolle. 

 

Ap kirjoitti, että nämä kiljumiset liittyvät muuhunkin esim siivoukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla kuuluu olla auktoriteettia, ei lapsella

Tuo on vaikea juttu. Lapsi pystyy painostamaan äitiään miljoonalla eri keinolla, kun taas äidin keinovalikoima on tyypillisesti erittäin rajattu. Kuvainnollisesti sanottuna tässä tahtojen taistelussa lapsi taistelee hampaisiin asti aseistettuna, kun taas äiti taistelee kädet selän taakse sidottuina.

Miten niin kädet sidottuna? Kyllä mun äiti ainakin löi ja potki ihan sujuvasti. Ja vaikkei niin tekiskään,niin noh, ehkä naisten kannattais keskittyä empaattisuuteen määräilemisen sijasta ja koittaa olla jättämättä lastensa isiä, ettei tarvitse yrittää matkia niiden roolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin kun tässä tapoin aikaa odottaen tuon hiljenemistä. Toiste en taida tänne kirjoittaa - suomalaiset on just näinno, tällaisia. En oikeasti pyydä neuvoja, myötätuntoa lähinnä. Ja sitä on näemmä turha pyytää. Ja nukkuu veljen kanssa samassa huoneessa, yövalo päällä. Ei ole mitään oikeasti mikä pelottaa, kunhan hakee huomiota. 

Kyl mä muistan kun oma äiti nillitti, että et sä mitään pelkää vaan haluat nyt saada tahtosi läpi, ja kato kun mä kyllä tiedän ja näen tämmöiset asiat kuule.

Muuten vaan näin niin järkyttäviä painajaisia ja pelkäsin pimeää niin paljon, että mitkään kauhuleffat ei pääse sille tasolle. 

 

Ap kirjoitti, että nämä kiljumiset liittyvät muuhunkin esim siivoukseen. 

Kiljuin minäkin, syy oli vaikea ahdistus ja jatkuvat "huonot päivät". Eli siis masennus. Tuon nukkumisongelman lisäksi. Äitini väitti koko elämäni, että hän tietää ettei minulla mikään ollut vikana. Sisarukset jankkaavat kuorossa samaa. Kuulemma halusin manipuloida ja pilata kaikkien elämät. Että tuo kommentti siitä, miten se ei tasan näe mitään painajaisia, ei vakuuta. Ja tota, mullakin sisarukset oli ihan normaaleja. Noin päällisin puolin. Tulkitse miten haluat.

Mä todellakin kyselisin ja seurasin hyvin tarkkaan mitä tekee puhelimella, jos tuo on uutta että haluaa tulla viereen, niin oiskohan tapahtunut jotain pelottavaa, lapset nykyään oikeasti näkee helposti kaikenlaista sisöltöä väkivaltaa, sotaa, seksiä.... 

Ja meillä lapset saa nukkua vieressä, aina kun tarvitsee, ikään katsomatta (tai voit laittaa vaikka patjan lattialle lähelle sun sänkyä ), aina kuitenkin kannustetaan nukkuu yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin kun tässä tapoin aikaa odottaen tuon hiljenemistä. Toiste en taida tänne kirjoittaa - suomalaiset on just näinno, tällaisia. En oikeasti pyydä neuvoja, myötätuntoa lähinnä. Ja sitä on näemmä turha pyytää. Ja nukkuu veljen kanssa samassa huoneessa, yövalo päällä. Ei ole mitään oikeasti mikä pelottaa, kunhan hakee huomiota. 

Veli ei ole turvallinen aikuinen, et sä voi sanoa että ei pelkää oikeasti. Ihmiset pelkkää eri asioita, ihan yhtä tosissaan tuokin pelko pitäisi ottaa kun vaikka korkean paikan kammo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset vaan anna lapsen nukkua vieressä?

Typerä neuvo. Ei kukaan pysty nukkumaan kunnolla, jos joku on kyljessä. Mitä sitten, jos toinenkin lapsi haluaa? Hänet on otettava myös. 

Lapsia kasvatetaan, ei anneta periksi. 

Vakava keskustelu lapsen kanssa ja ilmoitat asiasta kouluterveydenhuoltoon. Lapsi pääsee psykologille ym mihin tarve. 

Mitenkäs parisuhteessa kaksi aikuista sitte yleensä pystyy nukkumaan vierekkäin? Sinun miehesi ilmeisesti nukkuu sohvalla?

Vaikuttais vähän,että haluaa huomiota? Entä jos lapsi sais tulla viereen tai samaan huoneeseen nukkumaan vähäksi aikaa? Varmasti siirtyis pian omaan sänkyynsä? Ja iltaisin satujen lukeminen lasten kanssa ennen nukkumaankäymistä äitin tai isin kainalossa. Vanhemman suuttumuksen ja huutaminen ei auta yhtään. Kun kerran lapsi pyytää päästä viereen, niin jos ottaisi? Ei ne vuosia ole 10v. kyllä ne kasvaa.

Tätä ketjua kun luki oli ensireaktio, että ei kai näin sinisilmästä porukkaa voi olla olemassa.. mutta ei kai kaikki voi vaan trollata aapeeta, että lapsesta pitää aina uskoa hyvää.

Mutta nyt pidempään pohdittuani, täähän on mahtava ketju, mä toivon teille kaikille helppoja lapsia ja rauhaisaa elämää missä lasten kanssa ei tarvitse vääntää eikä niiden käytöksestä huolestua. 

Itse huomaan hieman kyynistyneeni kun työskentelen paljon kouluikäisten kanssa joilla on käytösongelmia. Enkä aina odota edes muuta kuin manipulointia, lapset eivät ole hölmöjä, ne osaa kyllä painella oikeita nappeja aikuisten kanssa.

Mutta ketju oli hyvä muistutus, että joillekin on siunaantunut oikeesti helpot lapset ja se on mahtavaa. Ikävä, että aapeen kohdalla näin ei ole käynyt, itse kysyisin perheneuvolasta vinkkejä jos olisin jo kokeillut kaiken keksimäni. Se kannattaa tehdä ennen kuin on ihan poikki tilanteeseen niin sitten jaksaa toteuttaa heidän mahdollisia neuvoja systemaattisesti.

'haluaisi nukkua vieressä tai ei saa muuten unta...' Kokeilisin ottaa viereen. Entä jos rauhottuukin sillä? Kokeile.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua kun luki oli ensireaktio, että ei kai näin sinisilmästä porukkaa voi olla olemassa.. mutta ei kai kaikki voi vaan trollata aapeeta, että lapsesta pitää aina uskoa hyvää.

Mutta nyt pidempään pohdittuani, täähän on mahtava ketju, mä toivon teille kaikille helppoja lapsia ja rauhaisaa elämää missä lasten kanssa ei tarvitse vääntää eikä niiden käytöksestä huolestua. 

Itse huomaan hieman kyynistyneeni kun työskentelen paljon kouluikäisten kanssa joilla on käytösongelmia. Enkä aina odota edes muuta kuin manipulointia, lapset eivät ole hölmöjä, ne osaa kyllä painella oikeita nappeja aikuisten kanssa.

Mutta ketju oli hyvä muistutus, että joillekin on siunaantunut oikeesti helpot lapset ja se on mahtavaa. Ikävä, että aapeen kohdalla näin ei ole käynyt, itse kysyisin perheneuvolasta vinkkejä jos olisin jo kokeillut kaiken keksimäni. Se kannattaa tehdä ennen kuin on ihan poikki tilanteeseen niin sit

Perheneuvolasta saisi varmasti tän saman ohjeen että ota viereen. Läheisyys, lempeys, turvallisuus ei riko lapsen psyykettä...

Lapsen kasvatuksessahan on tärkeää kuunnella lapsen viestejä, niinkuin vauvankin kanssa....lapsi pyytää viereen, äiti ei ota

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kasvatuksessahan on tärkeää kuunnella lapsen viestejä, niinkuin vauvankin kanssa....lapsi pyytää viereen, äiti ei ota

Jo parivuotias on taitava manipuloija, joka osaa käyttää monipuolisesti erilaisia keinoja taivuttaakseen vanhemman tahtoonsa.

Kolme lasta. Otetaanko kaikki sitten viereen kun yksi pääsee. Siinä riemu repeää kun 5 nukkuu sängyssä. 

Onko ap:n lapsi aina käyttäytynyt noin vai onko tämä raivoaminen uusi juttu?

Jos hän on aina toiminut noin, hän on oppinut tuollaisen tavan saada tahtonsa läpi. Toisenlaisen tavan oppiminen vie aikaa.

Jos käyttäytyminen on lapselta uutta, hänellä on jokin hätänä tai jokin huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:n lapsi aina käyttäytynyt noin vai onko tämä raivoaminen uusi juttu?

Jos hän on aina toiminut noin, hän on oppinut tuollaisen tavan saada tahtonsa läpi. Toisenlaisen tavan oppiminen vie aikaa.

Jos käyttäytyminen on lapselta uutta, hänellä on jokin hätänä tai jokin huonosti. 

Ja ei sitten voi olla jokin huonosti ihan pitemmältä ajalta? Yksi syntyy sellaiseksi, ettei kommunikointitarpeet täyty ja kärsii siitä, ongelmakäyttäytyy sen seurauksena? Miksi ihmiset eivät ajattele vähän monipuolisemmin vaihtoehtoja, ei toi nyt kauheesti vaatinut. Ei tilanteet ole aina joko tai, ja tuollaiseen väärinymmärtelyyn taipuminen on raskasta. 

Villi veikkaus, että ap:n kiukuttelijalapsella on eri isä kuin lopuilla. Jos ei, ehkä peri jonkun toisen sukulaisen luonteenpiirteet, joka tapauksessa kukaan muu kuin sosiopaatit ei omaksi huvikseen mesoa ja häiriköi, vaan aina on joku ongelma. Kyllä ihan se vaivaksi olemisen ja kaikenlaisen härnäämisenkin halu alunperin kumpuaa jostain muusta kuin jostain p-päisyydestä, vaikka valtaosa ihmisistä on niin laiskoja tampioita että mielummin turvautuvat helppoihin selityksiin, mistä saa vähän dopamiiniakin kun pääsee dumaamaan toista. Etenkin lasta. Tun i d i o o t it :D

Ja miksi terve ihminen haluaisi "saada tahtonsa läpi" johonkin ihan järjettömään skeidaan, jatkuvasti? Voisitteko ihmiset joskus oikeasti ajatella? Ei ole olemassa mitään random kiukuttelua päivittäin tuon ikäisellä, eikä minkään muunkaan ikäisellä mahdollisen uhmaiän päätyttyä. Hän voi huonosti. Vaikka joku lapsi kiusaisi perheenjäseniään tahallaan, mitä oikeasti tuskin kovin usein tapahtuu, asiat vain halutaan tulkita niin, ei kyseessä siltikään olisi vaan vammainen luonne vaan pahoinvointi. 

Joskus olis vaan parempi todeta, ettei ole se oikea koti omalle lapselle ja päästää se jonnekin muualle. Jättäkää ne kynytykset ja antakaa tuonkin jo tajuta, ettei sen perhe tule sitä koskaan kohtaamaan ja rakastamaan:)

Kannattaa aina välillä avata vauvapalsta. Tulee aina vähän parempi ja itsevarmempi olo omasta vanhemmuudesta, kun lukee, millaisissa oloissa jotkut lapsiaan kasvattaa.