Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedättekö sen, kun on niin vahva suhde puolison kanssa
20.02.2024 |
Että vaikka pikkulapsiarjessa, loputtomassa väsymyksessä, riittämättömyyden tunteessa, itkevää vauvaa sylitellen ja samalla kodin kaaosta sietäen sanotte puolin ja toisin toisillenne ikävästi, huudatte ja puratte väsymyksen ja turhautumisen puolisoon, voitte kuitenkin luottaa siihen, että se toinen pysyy vierellä? Että hän ei tarkoita sitä mitä sanoo, etkä tarkoita itsekään, vaan kun pöly laskeutuu, pyydätte anteeksi ja jatkatte elämää.
Kommentit (46)
Tiedän, elän itsekin juuri tuollaisessa suhteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös kaikkien etenkin lapsiperheissä tulisi olla tuollainen suhde?
Olen kateellinen. Olen deittaillut jo kolme vuotta ja ei vielä ainuttakaan, jonka kanssa olisi voinut tulla mitään vakavaa. Masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jonain päivänä ap huomaa eläneensä valheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te edes ap sanotte toisillenne ikävästi, jos huonounisen ja haastavan vauvan kanssa vastuut on jaettu tasapuolisesti?
Milä vahva suhde sellainen on, jossa toista saa loukata vapaasti ja jatko perustuu puolison anteeksiantokykyyn?
Saahan sitä toivoa. Aika moni noin menneistä suhteista päättyy lopulta kuitenkin siihen, kun kaikki läheisyys ja toisen kunnioitus on kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen. Olen deittaillut jo kolme vuotta ja ei vielä ainuttakaan, jonka kanssa olisi voinut tulla mitään vakavaa. Masentaa.
En deittaile, ei masenna
Vierailija kirjoitti:
Miksi te edes ap sanotte toisillenne ikävästi, jos huonounisen ja haastavan vauvan kanssa vastuut on jaettu tasapuolisesti?
Milä vahva suhde sellainen on, jossa toista saa loukata vapaasti ja jatko perustuu puolison anteeksiantokykyyn?
Niinpä. Minustakin kuulostaa ihan hirveältä. Toisaalta ihmiset ovat temperamentiltaan erilaisia. Toiset sietävät ja ehkä tarvitsevatkin tuollaista tunteenoaloa.
Minä en huuda enkä hauku puolisoani enkä katso sormieni läpi, jos sitä tehdään minun suuntaani. Kaikki negatiivinen palaute, tai sanokaamme parannusehdotuksetkin pitää mieluiten tehdä hampurilaismetodilla, jossa se negatiivinen asia päällystetään molemmin puolin hyvällä ja rakastavalla sanomalla.
Kuulostaa varmaan koomiselta tai peräti provolta temperamenttisen ihmisen korvaan, mutta niin minä elän ja haluan elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28v takana jo ja yhdessä taaperretaan.
Tosin emme ole koskaan edes pahimmassa tilanteessa sanoneet toisillemme pahasti tai loukkaavasti. Asiat riitelee, emme me henkilökohtaisesti. Ei mitään sellaista mitä pitäisi pyytää anteeksi, emme hyväksy loukkaamista missään tapauksessa
Olemme kuitenkin tempperamenttisia ja saamme välillä kiivastakin sanailua aikaan erimielisyyksistä - suhdetta on testattu mm 3 taloraksalla ja 1 etäremontissa. Välillä lentää käsisirkkeli pitkin pihamaata ja kohta toinen tulee kysymään maistuisko kahvi. Yleensä maistuu ja kohta jo naurattaa.
En haluaisi elää tuollaisessa suhteessa. Kuuntelin viimeisimmässäkin aika paljon solvauksia, enkä pääse niistä yli, enkä usko ettei hän muka olisi niitä tarkoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kamalalta. Meillä molemmat ymmärtävät että väsymys johtuu kuormituksesta ja kohtelemme toisiamme kunnioittavasti. Lapsillakin lienee ahdistavaa tuollaisessa huutoriitailmapiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta. Meillä molemmat ymmärtävät että väsymys johtuu kuormituksesta ja kohtelemme toisiamme kunnioittavasti. Lapsillakin lienee ahdistavaa tuollaisessa huutoriitailmapiirissä.
Pidät tunteet pullotettuna ja suoritat sitten perhesurman? No kai se niinkin käy. Elämässä voi tehdä miten haluaa.
En tiedä, luulin tietäväni, tosin tapana ei ollut turhasta huutaa, ehkä olisi pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta. Meillä molemmat ymmärtävät että väsymys johtuu kuormituksesta ja kohtelemme toisiamme kunnioittavasti. Lapsillakin lienee ahdistavaa tuollaisessa huutoriitailmapiirissä.
Pidät tunteet pullotettuna ja suoritat sitten perhesurman? No kai se niinkin käy. Elämässä voi tehdä miten haluaa.
Oletko ihan sekaisin? Perhesurmia eivät tee toisia kunnioittavat ihmiset. Sen sijaan toisia ihmisiä likasankoina käyttävät ovat niihin taipuvaisia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te edes ap sanotte toisillenne ikävästi, jos huonounisen ja haastavan vauvan kanssa vastuut on jaettu tasapuolisesti?
Milä vahva suhde sellainen on, jossa toista saa loukata vapaasti ja jatko perustuu puolison anteeksiantokykyyn?
Joo tätä itsekin ihmettelen. Eikö silloin ole jääty teinin tasolle tunteiden kanssa jos toista pitää haukkua ja loukata kun on huonolla tuulella?
Lähes 30 vuotta elin sellaisessa suhteessa ja kuvittelin, että rinnalla on puoliso jonka kanssa elän elämäni loppuun saakka. Emme kuitenkaan sanoneet ikinä toisillemme pahasti, mutta pitkään yhteiseen elämään kuului paljon kasvamista ja elämän kolhuja. Niin vain tuli kuitenkin se päivä, että ikäkriiseilevän miehen elämään tuli toinen nainen. Näin pari vuotta eron jälkeen on havaittavissa katumusta, mutta minä vuoden suremisen jälkeen jatkoin myös omaa elämääni uuden ihmisen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Kunnes kuolema meidät erottaa <3