APUA! Tunnetteko YHTÄKÄÄN psykoosisairasta, joka kävisi oikeissa töissä?

Itselläni kaksisuuntainen diagnoosina. Kaksi kertaa paha psykoosi ja hoidettavana sairaalassa. Toinen kerta johtui siitä, että lopetin lääkkeet, koska luulin jo tervehtyneeni. Ei olisi kannattanut. Tai no kannatti, koska silloin tajusin, että lääkkeet on syötävä tai sama toistuu. 

Näistä molemmista jo pitkä aika. Tuosta ekastakin yli 20 v, toisesta jotain reilu 10 v. Kuitenkin molempien aikaan olin jo lakimies. Nykyisin ollut jo pitkään oma yritys. Ei näy minulla mitenkään. Mutta lääkkeitä syön edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kaksisuuntainen diagnoosina. Kaksi kertaa paha psykoosi ja hoidettavana sairaalassa. Toinen kerta johtui siitä, että lopetin lääkkeet, koska luulin jo tervehtyneeni. Ei olisi kannattanut. Tai no kannatti, koska silloin tajusin, että lääkkeet on syötävä tai sama toistuu. 

Näistä molemmista jo pitkä aika. Tuosta ekastakin yli 20 v, toisesta jotain reilu 10 v. Kuitenkin molempien aikaan olin jo lakimies. Nykyisin ollut jo pitkään oma yritys. Ei näy minulla mitenkään. Mutta lääkkeitä syön edelleen.

kaksisuuntainen ei ole yhtä vaikea sairaus kun psykoosisairaudet ja menee mielialahäiriöiden alle.

Minkälaisia harhoja teillä on ja miten psykoosi ilmenee? Ymmärrättekö itse, että jokin aisa ei ole totta vaikka päässä pyöris jotain erikoista? Pystyttekö siis tajuamaan, että "hetkinen, tää mitä just ajattelen on pelkkää mielikuvitusta ja ei oo mitään hätää"

Tunnen. Ainakin kaksi entistä työkaveriani. Toisella skitsofrenia, ja toisella bipo. Kummastakaan ei mitenkään näkynyt päällepäin, kun lääkitys oli toimiva. Ainoa ero, etteivät tehneet yövuoroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kaksisuuntainen diagnoosina. Kaksi kertaa paha psykoosi ja hoidettavana sairaalassa. Toinen kerta johtui siitä, että lopetin lääkkeet, koska luulin jo tervehtyneeni. Ei olisi kannattanut. Tai no kannatti, koska silloin tajusin, että lääkkeet on syötävä tai sama toistuu. 

Näistä molemmista jo pitkä aika. Tuosta ekastakin yli 20 v, toisesta jotain reilu 10 v. Kuitenkin molempien aikaan olin jo lakimies. Nykyisin ollut jo pitkään oma yritys. Ei näy minulla mitenkään. Mutta lääkkeitä syön edelleen.

kaksisuuntainen ei ole yhtä vaikea sairaus kun psykoosisairaudet ja menee mielialahäiriöiden alle.

 

Ei mene! Se on psykoosisairaus siinä missä skitsofreniakin. T.psyk.sh

No sehän riippuu siitä toimiiko lääkkeet, tämä on yksilöllistä vaikka olisi sama sairaus. Ja tiedän, äitini. On kokki.

Kyl kaksisuuntainen voi olla vaikea, sukulaisella mennyt aika hurlumheiksi elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin Satosta tässä eräänä päivänä, ja ajattelin, että käynti psykiatrin pakeilla voisi ratkaista tämän maan työmarkkinaongelmat. Eli juu, ei todellisuudentajun hämärtyminen estä työntekoa ainakaan julkisen sektorin johtotehtävissä.

Hei alhol haavisto hävis jo vaalit, turha luuserivassarin siellä enää kiukutella ja nälviä älykkäämpiään. Säälittävät.

Vierailija kirjoitti:

No sehän riippuu siitä toimiiko lääkkeet, tämä on yksilöllistä vaikka olisi sama sairaus. Ja tiedän, äitini. On kokki.

Eikö toi sairaus periydy? Aattelin että kannattaa ehkä kuulostella omaakin vointiaan

helposti saa hullun paperit jo nuorena sitten kun voi parantua, niin ajatellaan että ei kannata muuttaa statustaan kun saa loppuelämän hulluuseläkettä niin sama olla loisena loppuelämä ja juosta ruokajonoissa ja voihan sitä matkustellakin

Psykoosisairas töissä? Olisi ainakin värikäs työpaikka, kun työkavereita olisivat mm Jeesus ja Napoleon.

Vierailija kirjoitti:

helposti saa hullun paperit jo nuorena sitten kun voi parantua, niin ajatellaan että ei kannata muuttaa statustaan kun saa loppuelämän hulluuseläkettä niin sama olla loisena loppuelämä ja juosta ruokajonoissa ja voihan sitä matkustellakin

Onko ruokajonoissa juoksentelu kenenkään mielestä tavoiteltavaa, vaikea uskoa. Noi muut asiat toki olisi mukava, kun aikaa on.

Tunnen kyllä työssäkäyviä skitsofreenikkoja, sellaiset joilla lääkitys saa psykoosioireet pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni kaksisuuntainen diagnoosina. Kaksi kertaa paha psykoosi ja hoidettavana sairaalassa. Toinen kerta johtui siitä, että lopetin lääkkeet, koska luulin jo tervehtyneeni. Ei olisi kannattanut. Tai no kannatti, koska silloin tajusin, että lääkkeet on syötävä tai sama toistuu. 

Näistä molemmista jo pitkä aika. Tuosta ekastakin yli 20 v, toisesta jotain reilu 10 v. Kuitenkin molempien aikaan olin jo lakimies. Nykyisin ollut jo pitkään oma yritys. Ei näy minulla mitenkään. Mutta lääkkeitä syön edelleen.

kaksisuuntainen ei ole yhtä vaikea sairaus kun psykoosisairaudet ja menee mielialahäiriöiden alle.

 

Ei mene! Se on psykoosisairaus siinä missä skitsofreniakin. T.psyk.sh

Minäpä bipolaarina tiedän että enempi tää on mielialahäiriö kuin psykoosisairaus, vaikka itsekkin kokenut syviä psykooseja, mutta niitä on on niin harvoin että ne ei todellakaan ole tämän sairauden se invalivisoiva tekijä. 

Ettei ihmisille tulis väärää kuvaa ja pitäisivät näitä jotenkin verrannollisina, mitä eivät ole. Skitsofrenia on paha, bipolaarisuus yli 90%:sti vain erikoinen ominaisuus ja se muutama prosentti elämänajasta sitä vaikeaa vakavaksi sairaudeksi luokiteltavaa. 

Ja suuri osa elää ilman lääkkeitä, eivätkä koskaan tee itselleen tai muille mitään pahaa, töissä ei voi käydä pahimpina aikoina, mutta muuten me ollaan kuin muutkin ihmiset, jotka vaan sairastelee sillon tällön. 

Tunsin paranoidin skitsofreenikon. Ei todellakaan olisi uskaltanut ruokajonoon, saati sitten ulkomaille.

OT: Eräässä työpaikassani oli jokusen vuoden vakavan masennuksen takia eläkkeellä ollut nuorehko mies. Oli varmaan normaalia kovemmat työhalut, kun tervehtyi.

Tunnen yhden psykoosisairaan ja hän on töissä. Tosin vain osa-aikaisesti, 2-3 päivänä viikossa. Hän työskentelee jonkinlaisena avustajana kehitysvammaisten hoitolaitoksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Tunsin paranoidin skitsofreenikon. Ei todellakaan olisi uskaltanut ruokajonoon, saati sitten ulkomaille.

OT: Eräässä työpaikassani oli jokusen vuoden vakavan masennuksen takia eläkkeellä ollut nuorehko mies. Oli varmaan normaalia kovemmat työhalut, kun tervehtyi.

Itse sairastin lamaannuttavaa masennusta +40 vuotiaaksi asti. Tervehdyin kuitenkin työkykyiseksi. Eikä haittaa vaikka mitään työeläkettä ei ole kertynyt tai muutenkaan se että on ollut työtön koko elämänsä. Jaksan paremmin töissä kuin moni ikäiseni ja pääseepähän tässä kohta taas elämään vapaa-aikaa eli eläkkeelle. Ja terveenä kun ei työ ole vienyt voimia ja parantuminen siihen lisäksi. Saatan kyllä työskennellä niin pitkään kuin huvittaa jos vaan töitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunsin paranoidin skitsofreenikon. Ei todellakaan olisi uskaltanut ruokajonoon, saati sitten ulkomaille.

OT: Eräässä työpaikassani oli jokusen vuoden vakavan masennuksen takia eläkkeellä ollut nuorehko mies. Oli varmaan normaalia kovemmat työhalut, kun tervehtyi.

Itse sairastin lamaannuttavaa masennusta +40 vuotiaaksi asti. Tervehdyin kuitenkin työkykyiseksi. Eikä haittaa vaikka mitään työeläkettä ei ole kertynyt tai muutenkaan se että on ollut työtön koko elämänsä. Jaksan paremmin töissä kuin moni ikäiseni ja pääseepähän tässä kohta taas elämään vapaa-aikaa eli eläkkeelle. Ja terveenä kun ei työ ole vienyt voimia ja parantuminen siihen lisäksi. Saatan kyllä työskennellä niin pitkään kuin huvittaa jos vaan töitä saa.

Missä työskentelet? Itsellä kosahti kognitiiviset kyvyt kandiin (skitsoaffektiivinen), nyt olen ollut 5v kotona. Töitä en osaa hakea. En tiedä mitä tehdä

Minulla on psykoosisairaus ja käyn kokopäivätöissä. Minulla pienipalkkainen suorittava työ. Lääkkeet auttaa, mutta normaalia väsyneempi olen ja joskus mietin kuinka kauan tätä jaksaa.

Varmaan aika monessa diagnoosissa on lievempiä ja haastavampia tapauksia. Ja kyllä, hoitopaikka voi vaikuttaa siihen mitä tutkimuksia tehdään ja kuinka paljon. Oikean tai osuvimman diagnoosin saaminen voi kestää monta vuotta. Helpompaa olisi käydä töissä kuten "normaalit" ihmiset kuin yrittää terveydenhuollon viidakossa saada apua. Kaikki kunnioitus heille jotka tätä työtä tekevät ruuhkautuneilla poliklinikoilla ja ylipaikoitetuilla osastoilla. Itse en ole "virallisesti" psykoottinen mutta itsesyytökset, harhaluulot ja uskomukset menevät välillä reippaasti yli laidan. Stressitilanteessa usein enemmän minkä takia työkyky on puutteellinen. Mutta en minä historian hahmojen tai profeettojen kanssa keskustele.