Oletko sinäkin Sad Beige -vanhempi? Siis sellainen joka sisustaa lastenhuoneen vain somea varten, tiedättehän?

No voi hyvänen aika. Jos lapsella on leluja ja tavaroita, hän saa toteuttaa itseään ja kaikki on muuten kunnossa, mitä ihmeen väliä mahtaa oikeasti olla sillä, minkä väriseksi koti tai lapsen huone sisustetaan? Siistissä kodissa viihtyy hyvin, ja kauniiseen kotiin/huoneeseen on kiva sitten myöhemminkin tuoda kavereita. Lelujen siivoaminen leikkien jälkeen on mielestäni normaalia - vai pitäisikö kaiken vain levitä? Päiväkodissakin kuuluvat leikkien jälkeen keräävän tavarat porukalla pois, pitäisiköhän siitäkin olla huolissaan?

Ja ei, en ole sad beige- vanhempi. Pidän hillitystä, mutta myös väreistä. En vain ymmärrä tällaista vouhotusta, jossa kaikesta pitää saada negatiivista, kun joku triggeröityy. Ehkä onkin hyvä miettiä, miksi tällainen häiritsee itseä? 

Beige vanhempi järkyttyy kun esiteini heittää somesisustustyylin nurkkaan. Onneksi itsestäni tuli vanhempi paljon ennen someaikaa. 

En ole vaikka ammatin puolesta voisin olla, mutta onneksi en.

En ole. Aika lailla päinvastoin. Suomen mittapuulla olen värikäs sisustaja. Meillä arvostetaan luovuutta ja rohkaisen myös lapsia ilmaisemaan itseään rohkeasti. Sad beige-huoneessa saattaisi olla vähemmän tilaa luovuudelle. 

En ole koskaan ollut somessa niin ei tarvitse kenellekään esittää mitään. Lasten huoneet täynnä värejä. Itse saaneet valita seinien verhojen, mattojen ja lakanoiden värit/kuosit.

Vierailija kirjoitti:

No voi hyvänen aika. Jos lapsella on leluja ja tavaroita, hän saa toteuttaa itseään ja kaikki on muuten kunnossa, mitä ihmeen väliä mahtaa oikeasti olla sillä, minkä väriseksi koti tai lapsen huone sisustetaan? Siistissä kodissa viihtyy hyvin, ja kauniiseen kotiin/huoneeseen on kiva sitten myöhemminkin tuoda kavereita. Lelujen siivoaminen leikkien jälkeen on mielestäni normaalia - vai pitäisikö kaiken vain levitä? Päiväkodissakin kuuluvat leikkien jälkeen keräävän tavarat porukalla pois, pitäisiköhän siitäkin olla huolissaan?

Ja ei, en ole sad beige- vanhempi. Pidän hillitystä, mutta myös väreistä. En vain ymmärrä tällaista vouhotusta, jossa kaikesta pitää saada negatiivista, kun joku triggeröityy. Ehkä onkin hyvä miettiä, miksi tällainen häiritsee itseä? 

Sad beige koskee myös lapsen leluja, lelut on puunvärisiä, unikaverikin valkoinen tai beige. Lapsen vaatteetkin värittömiä. 

Törmäsin hesarin juttuun aiheesta ja olen kanssa ilmiöön törmännyt somessa. Lapsen lelutkin valitaan sisustukseen sopiviksi ja hylyille laitetaan pari lelua koriste-esineeksi. Näyttää siltä kuin lapsilla ei olisi leluja ollenkaan? Tai ehkä ne on kaikki piilotettu kaappeihin kokonaan?

Mä luin vasta tänään tästä Sad Beige-ilmiöstä ja nyt vasta sitten ymmärrän, miksi mun lapsenlapset on puettu haalistuneen marjapuuron, savivelliin ja likaisen lumen värisiin vaatteisiin. Mun tytär on näköjään Sad Beige-äiti ja lapset näyttää somekuvissa 1800-luvun maalaislapsilta, vaikka ovat ihan moderneja espoolaisia okt-lähiölapsia. Lelutkin noudattavat samaa linjaa, samoin sisustus, puuta ja heinää.

Vierailija kirjoitti:

No voi hyvänen aika. Jos lapsella on leluja ja tavaroita, hän saa toteuttaa itseään ja kaikki on muuten kunnossa, mitä ihmeen väliä mahtaa oikeasti olla sillä, minkä väriseksi koti tai lapsen huone sisustetaan? Siistissä kodissa viihtyy hyvin, ja kauniiseen kotiin/huoneeseen on kiva sitten myöhemminkin tuoda kavereita. Lelujen siivoaminen leikkien jälkeen on mielestäni normaalia - vai pitäisikö kaiken vain levitä? Päiväkodissakin kuuluvat leikkien jälkeen keräävän tavarat porukalla pois, pitäisiköhän siitäkin olla huolissaan?

Ja ei, en ole sad beige- vanhempi. Pidän hillitystä, mutta myös väreistä. En vain ymmärrä tällaista vouhotusta, jossa kaikesta pitää saada negatiivista, kun joku triggeröityy. Ehkä onkin hyvä miettiä, miksi tällainen häiritsee itseä? 

OK, Sad Beige-vanhempi :D

Ostin vaivalle kirpparilta beigen vauvamaton, jossa roikkui leluja. Vauva ei tykännyt yhtään ja jäi kokonaan käyttämättä. Värikkäät lelut vaan kelpas. Kyllä sen huomaa nyt kaksivuotiaankin kohdalla, että lapsi on kiinnostunut väreistä.. Myös 5 vuotias käyttää kaikkia mahdollisia värejä piirtäessään..

Kyllä värikkäästi voi sisustaa myös hyvän maun mukaan. Ei se lastenhuone ole vanhemman nukkekoti. Ehkä provosoivasti sanottu, mutta mielestäni ihan hyvä herätellä vähän ajatuksia. Lapsen mielikuvituksen ja inspiraation kannalta voisi värikkäämpi ja lapsen näkökulmasta sisustettu huone olla kivempi. Senkin voi tehdä hyvällä maulla, jos haluaa.

Lapsena halusin oman huoneen seinät keltaisiksi. No ostin keltaista maalia ja maalasin ne seinät.

En ole. On legoja ja muuta kirjavaa tavaraa ja lattialla autorata matto. En tosin ole somekanavillakaan eli kotia ei tarvitse verhota beigeen jota muuten inhoan sen tylsyyden vuoksi. 

En. Yhden lapsen huone on keltainen, yhden vaaleanpunainen ja yhden tummansininen. Pidän kyllä siitä, että asiat sopivat yhteen ja kotona on seesteistä, mutta värit ja lapset saa kyllä näkyä. Tietenkin. Ja näkyvätkin. Mitä vaatteisiin tulee, just yksi lapsi lähti oranssi paita päällä kouluun. Yksi taas pitää vaaleista väreistä - myös siitä beigestä - joten se hänelle suotakoon. On jo isompi lapsi, pienenä oli kyllä kaikenlaista laidasta laitaan päällä.

Tämä beigeily on somessa hyvin pitkälti kopiokoteja virrassa.

Näitä yhdistää yleensä myös koristelistat seinissä.

Koti, vanhemmat ja lapset, ruoka ja jopa auto pelkkää beigeä!

Sisustakoot miten sisustavat - ei se multa mitenkään pois ole.Itse pidän väreistä - oikeassa mittakaavassa - mutta kukin tavallaan.

Lastenhuoneiden "sisustaminen" ei ole ollut juttu kuin ehkä 15v. Miten sitä ennen pärjättiin, kun seinät oli mitä ne nyt vuokrakämpässä sattui olemaan, huonekalut vanhempien vanhoja ja loput tavarat mitä nyt saatiin sukulaisilta tai löytyi kirpparilta. Aika ruskeaa ja ankeaa ne oli ainakin kasarilla.

Hesarissa oli tänään aiheesta juttu ja siinä oli myös haastateltu paria sad beige-äitiä.

Molempien vanhempien lapsilla oli värikkäitä leluja, kuvakirjoja ja esim. lakanat sängyssä. Lisäksi kanta oli se, että siinä vaiheessa kun lapsi alkaa itse ilmaisemaan halua tietynvärisiin verhoihin sun muihin, niitä kyllä hankitaan. Juttua varten haastateltu asiantuntija oli myös sitä mieltä, että harmonisesta sisustamisesta ei ole haittaa, kun lapsella on vapautta leikkiä ja touhuta vapaasti.

Eli siis käytännössä harmonisesti sisustetusta ja siististä lastenhuoneesta ei ole mitään haittaa, kunhan ei riehu tuon yhden leikin taktiikkaa, eli leikit saavat olla luovua ja tavarat sekoittua rauhassa.

Tämäkin on taas niitä ilmiöitä, että joukosta löytyy normaalijärkisiä ihmisiä ja hyviä vanhempia ja sitten noita some-sekoilijoita. Eli pelkästä beigestä sisustuksesta ei voi vielä vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Mulla ei ole ollut someja pian kymmeneen vuoteen. Säästyn siis tältäkin ongelmalta. Meidän koti on käytännöllinen ja siisti, mutta sisustus on sekalaista enkä pidä sisustamista tärkeänä omassa kodissani. Yleensä omaa silmääni miellyttäviä asioita on vaikea löytää mistään, oli kyse sitten vaatteista tai tavaroista/huonekaluista. Kertoo varmaan lähinnä siitä, että en pysy yhtään trendien perässä enkä yritäkään pysyä. 

Lastenhuone on kyllä väreiltään suhteellisen neutraali, vihreää ja vähän kirkkaankeltaista mutta toisaalta siellä käydään vain nukkumassa. Lapsen lempiväri on keltainen ja oranssi, mikä näkyy esimerkiksi pukeutumisessa. 

Vanhempien lempivärit ovat vihreä ja oranssi, joten sitä löytyy kotoa muutenkin sisustuksesta. 

"Sisustus puuta heinää." 

Tää oli hyvä.