Oletko sinäkin Sad Beige -vanhempi? Siis sellainen joka sisustaa lastenhuoneen vain somea varten, tiedättehän?

No harvassa kodissa lapset saa paljolti sisustusta päättää. Talossa asutaan vanhempien rahoilla ja budjetilla. On siellä sitten minkä väristä vain, beigeä, valkoista tai värikästä.

Nykylapset siis straumatisoituu liian siististä sisustuksesta? Lol.

T. Kasarilapsi joka olisi saanut tukkapöllyä jos ei olisi randomisti saadut kusenkeltaiset verhot ja ripulinvärinen matto kelvanneet.

Kaikesta saa näköjään ongelman. Luulisin, että esim. Joensuun kidutettu lapsi olisi viihtynyt ihan hyvin beigessä huoneessa jossain ihan muualla kuin silloisessa ryönäkodissaan.

Ainoa mitä en ihan tajua, on tuo skitso lelujen siivoaminen välittömästi heti leikin jälkeen. Siis jos leikkii nukeilla, niin ne pitää siivota pois ennen kuin otetaan legot esiin. Tuossa hesarin jutussa oli perheessä tämä ns. yhden leikin sääntö.

En ole, mutta ymmärrän tiettyjä kavereita ja sukulaisia nyt paremmin luettuani tästä ilmiöstä. Eli kyseessä siis jonkin sortin somevillitys taas. Olinkin ihmetellyt, miten yhtäkkiä ihmisten uusissa hienoissa kodeissa on kummallisen haaleaa ja minimalistista (köyhän näköistä), jotenkin jopa hyvin vanhanaikaista. Se on sitä sad beige estetiikkaa sitten. Ei kyllä oma juttuni ollenkaan.

Lähinnä mietin miten turvallista on maalata leluja beigeksi ja lapsi sitten nuolee näitä maaleja. Mutta mitäpä sillä väliä kun kuvissa näyttää hyvältä. 

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin hesarin juttuun aiheesta ja olen kanssa ilmiöön törmännyt somessa. Lapsen lelutkin valitaan sisustukseen sopiviksi ja hylyille laitetaan pari lelua koriste-esineeksi. Näyttää siltä kuin lapsilla ei olisi leluja ollenkaan? Tai ehkä ne on kaikki piilotettu kaappeihin kokonaan?

Meillä kävi vieras joka kommentoi lastenhuonetta värikkääksi aarreaitaksi kun hyllyt notkuu leluja, kirjoja yms. ja tekstiilit on värikkäitä :)

Itse näen liikaa tavaraa, mutta jokainen katsoo omalla tavallaan.

10 vuotta sitten jo kammoksuin beige-harmaa-musta-valkoista sisustustyyliä.

Some on roskaväelle!

Olen syntynyt vuonna 1980, ja mitään sanomista ei ollut oman huoneen sisustamiseen. Äiti mietti vai sitä mitä hän jaksaa katsella loppuelämänsä. Ei siis ollut tarkoitus ikinä maalata/ vaihtaa tapettia. Oma lapseni on ollut aina mukana päätöksessä huoneestaan. Vauvana hänellä ei ollut omaa huonetta. Tälläkin hetkellä meillä on eteisin seinässä lapseni(nyt yli 20v) maalaama muraali.

En ole sad beige -äiti enkä kuvaa kotiani someen, mutta en ymmärrä miten rauhallisesta sisustuksesta kiinnostunut äiti olisi sen huonompi kuin värikkäässä huvikummussa asuvakaan. Jotenkin ikävää, että kaikesta erilaisesta pitää aina löytää jotain haukkumista.

Meillä lapset ovat saaneet valita itse huoneidensa värimaailman ja aika hillittyjä niistä loppujen lopuksi tuli (vaaleanpunainen ja musta-valkoinen). 10-vuotiaan kanssa katsottiin Hesarin jutun kuvia, ja hän huokaili että mikä tahansa niistä huoneista kelpaisi hänelle. Eli ei jokainen lapsi automaattisesti kaipaa huoneeseen kaikkia sateenkaaren värejä.

Vierailija kirjoitti:

No voi hyvänen aika. Jos lapsella on leluja ja tavaroita, hän saa toteuttaa itseään ja kaikki on muuten kunnossa, mitä ihmeen väliä mahtaa oikeasti olla sillä, minkä väriseksi koti tai lapsen huone sisustetaan? Siistissä kodissa viihtyy hyvin, ja kauniiseen kotiin/huoneeseen on kiva sitten myöhemminkin tuoda kavereita. Lelujen siivoaminen leikkien jälkeen on mielestäni normaalia - vai pitäisikö kaiken vain levitä? Päiväkodissakin kuuluvat leikkien jälkeen keräävän tavarat porukalla pois, pitäisiköhän siitäkin olla huolissaan?

Ja ei, en ole sad beige- vanhempi. Pidän hillitystä, mutta myös väreistä. En vain ymmärrä tällaista vouhotusta, jossa kaikesta pitää saada negatiivista, kun joku triggeröityy. Ehkä onkin hyvä miettiä, miksi tällainen häiritsee itseä? 

Kaikki tällaiset massailmiöt ällöttävät, surettavatkin. Ihmiset ovat niin markkinavoimien vietävissä ja ulkokultaisia. Se surettaa.

Vierailija kirjoitti:

Ostin vaivalle kirpparilta beigen vauvamaton, jossa roikkui leluja. Vauva ei tykännyt yhtään ja jäi kokonaan käyttämättä. Värikkäät lelut vaan kelpas. Kyllä sen huomaa nyt kaksivuotiaankin kohdalla, että lapsi on kiinnostunut väreistä.. Myös 5 vuotias käyttää kaikkia mahdollisia värejä piirtäessään..

Kyllä värikkäästi voi sisustaa myös hyvän maun mukaan. Ei se lastenhuone ole vanhemman nukkekoti. Ehkä provosoivasti sanottu, mutta mielestäni ihan hyvä herätellä vähän ajatuksia. Lapsen mielikuvituksen ja inspiraation kannalta voisi värikkäämpi ja lapsen näkökulmasta sisustettu huone olla kivempi. Senkin voi tehdä hyvällä maulla, jos haluaa.

Tämä! 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mitä en ihan tajua, on tuo skitso lelujen siivoaminen välittömästi heti leikin jälkeen. Siis jos leikkii nukeilla, niin ne pitää siivota pois ennen kuin otetaan legot esiin. Tuossa hesarin jutussa oli perheessä tämä ns. yhden leikin sääntö.

Ei nukkeja pidä edes siivota pois. Se on sama kuin empatia pistettäisiin käytön jälkeen kaappiin. Nuken pitää olla lähellä kainaloon otettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut someja pian kymmeneen vuoteen. Säästyn siis tältäkin ongelmalta. Meidän koti on käytännöllinen ja siisti, mutta sisustus on sekalaista enkä pidä sisustamista tärkeänä omassa kodissani. Yleensä omaa silmääni miellyttäviä asioita on vaikea löytää mistään, oli kyse sitten vaatteista tai tavaroista/huonekaluista. Kertoo varmaan lähinnä siitä, että en pysy yhtään trendien perässä enkä yritäkään pysyä. 

"Säätyin siis tältäkin ongelmalta".

Mahtaa olla heikko impulsikontrolli jos olisit somen takia lähtenyt tähän mukaan ja tekstisi perusteella menettänyt persoonasi lähtiessäsi sittenkin trendien perään.

Vierailija kirjoitti:

En ole sad beige -äiti enkä kuvaa kotiani someen, mutta en ymmärrä miten rauhallisesta sisustuksesta kiinnostunut äiti olisi sen huonompi kuin värikkäässä huvikummussa asuvakaan. Jotenkin ikävää, että kaikesta erilaisesta pitää aina löytää jotain haukkumista.

Meillä lapset ovat saaneet valita itse huoneidensa värimaailman ja aika hillittyjä niistä loppujen lopuksi tuli (vaaleanpunainen ja musta-valkoinen). 10-vuotiaan kanssa katsottiin Hesarin jutun kuvia, ja hän huokaili että mikä tahansa niistä huoneista kelpaisi hänelle. Eli ei jokainen lapsi automaattisesti kaipaa huoneeseen kaikkia sateenkaaren värejä.

Luulen että tässä kritisoidaan ihmisiä pakottavat oman sisustusmakunsa myös muille, esim puolisolle tai lapsille. Ei oIe väliä onko tällainen äiti kiinnostunut rauhallisesta vai värikkäästä sisustuksesta vaan kyse on siitä, että hän tekee lastenhuoneeseen sen sisustuksen mikä näyttää hyvältä hänestä itsestään ja mikä sopii hänen mielestään someen, eikä kysy huoneen asukkkaan mielipidettä kuten sinä olet tehnyt.  

Miten nykyihmiset edes osaavat valittaa IHAN JOKA ASIASTA? Ei helvetti! Ja sitten itketään sitäkin, että on niin paha olo. No on varmasti, kun joka asiasta pitää vääntää ongelma. Eikö elämässänne ihan oikeasti ole mikään hyvin, että olisitte vaikka edes yhden päivän tyytyväisiä? 

Muistan lehdessä jo joitain vuosia sitten olleen sisustusjutun jossa perheenäiti oli sisuatanut kaiken mustavalkoiseksi. Myös lapset! Olihan se... Oli, en osaa sanoa koomista vai traagista. 

Vierailija kirjoitti:

Mä luin vasta tänään tästä Sad Beige-ilmiöstä ja nyt vasta sitten ymmärrän, miksi mun lapsenlapset on puettu haalistuneen marjapuuron, savivelliin ja likaisen lumen värisiin vaatteisiin. Mun tytär on näköjään Sad Beige-äiti ja lapset näyttää somekuvissa 1800-luvun maalaislapsilta, vaikka ovat ihan moderneja espoolaisia okt-lähiölapsia. Lelutkin noudattavat samaa linjaa, samoin sisustus, puuta ja heinää.

Eikö lapsosilla ole edes haalistuneen vihreän värisiä leluja?

Vierailija kirjoitti:

En ole sad beige -äiti enkä kuvaa kotiani someen, mutta en ymmärrä miten rauhallisesta sisustuksesta kiinnostunut äiti olisi sen huonompi kuin värikkäässä huvikummussa asuvakaan. Jotenkin ikävää, että kaikesta erilaisesta pitää aina löytää jotain haukkumista.

Meillä lapset ovat saaneet valita itse huoneidensa värimaailman ja aika hillittyjä niistä loppujen lopuksi tuli (vaaleanpunainen ja musta-valkoinen). 10-vuotiaan kanssa katsottiin Hesarin jutun kuvia, ja hän huokaili että mikä tahansa niistä huoneista kelpaisi hänelle. Eli ei jokainen lapsi automaattisesti kaipaa huoneeseen kaikkia sateenkaaren värejä.

Värit (kirkkaat, vahvat, monenlaiset) ovat erittäin tärkeitä vauvoille ja leikki-ikäisille. Koululainen voi jo valita ihan vapaasti huoneensa miksi tahansa. Itsekin teininä sisustin valkoisella, peileillä ja mustalla (kasari). 

Ihan tutkimustietoa löytyy aiheesta, että luonnonmateriaalit ja luonnonelementit rauhoittavat ja nykyään niitä jopa suositellaan erilaisiin hoitoympäristöihin ja laitoksiin. Neutraalit värit ja luonnonmateriaalit toimivat vastavoimana steriilille ja keinotekoiselle vaikutelmalle. Lisäksi kasvit tietenkin tekevät hyvää ja luonnossa ja pihalla oleilu ja jopa ikkunasta ulos katselu (jos näkösällä puita tms. eikä vain toisen talon seinä)..

Kirkasvärisistä muoviesineistä ja keinokuiduista sen sijaan ei löydy mitään positiivista tutkimustietoa. Päinvastoin muoveissa on hormonihäiritsijöitä ja monet keinotekoiset pigmentit ja maalit ovat karsinogeenisiä. Kirkkaitten värien on todettu häiritsevän useita nepsyjä, niin lapsia kuin aikuisia. Aistieystävällisessä tilassa ei ole räikeitä värejä.

Esim. Duodecim Terveyskirjastosta voit löytää lisätietoa tästä aiheesta.