Olen ehkä liian herkkä uskovainen.

Ei tarvita mitään tekoja ei hyviä eikä pahoja. Ei sellainen ideologia häviä koskaan, niin kauan kuin ihmiset jaksaa uskoa. Se luo turvallisuutta niille heikoille joita elämä pelottaa.



Historian valossa kristittyjen raadollisuus oli hyväksyttyä. Jumalan nimissä tehtiin hirveitä tekoja. Ja vielä tänäkin päivänä Jeesuksen nimissä kylvetään kärsimystä. Ihminen on peto ja nauttii, kun saa määräillä ja asettaa mitä hullunpia rajoituksia ihmiselle Jumalan nimissä. Kristinusko on oiva esimerkki miten ihmiset käännetään toisiaan vastaan. Vai mistä luulette kristinuskonn satojen haarojen johtuvan? Ja tietysti vain me olemme oikeassa ja te väärässä. Tähän perustuen ja ihmisen luonteen huomion ottaen eivät uskonnot katoa koskaan. Siihen ei tarvita Jumalaa. Ihminen yksin riittää ylläpitämään tätä bisnestä.



Uskonnot ovat huumetta kansalle ja aina on kysymys vallasta ja sen käytöstä toisiin ihmisiin.

vaan sen tuntee sydämessä. Minun mies on ateisti ja hyvin ollaan toimeen tultu, molemmat olemme erittäin suvaitsevaisia ja kunnioitamme toisten vakaamusta. Minun asiani ei ole tuomita toisia vaan elää kaikkien kanssa rauhassa ja rakkaudessa ja tietäen sen, että minä yksin olen vastuussa tekemisistäni niin itselleni, muille ihmisille ja Jumalalle.

Eläkää nyt täällä maanpäällä ja pitäkää huolta läheisistänne.

puilta eli sitä, että on monia tapoja katsoa maailmaa ja ymmärtää elämää. Usko on vain näkemys muiden joukossa. EI ole yhtä totuutta. Miten tahansa kukin ajattelee, MINÄ uskon siihen, että samaan paikkaan me kaikki kuoleman jälkeen päädymme.



Joten älä turhaan huoli muiden kohtaloista, varsinkaan jos he ovat onnellisia elämässään sekä hyviä ihmisiä. Elä ja anna muiden elää. Kuten en minäkään tuputa sinulle tai muille ihmisille omaa näkeymystäni aktiivisesti. Suvaitsevaisuutta.

Tähän hetkeen keskittyminen voisi sisältää myös yrityksen ymmärtää ihmisten erilaisuutta ja opetella suvaitsemaan.

vaan ylenkatseelta.



Mutta minä en olekaan uskovainen;)

kykene näkemään mitään muuta kuin sen oman uskonne ja vain se on autuaaksi ja onnelliseksi tekevä asia,ette voi nähdä, että esim minä ateistina olen hyvin onnellinen ja tasapainoinen, eikä mua haittaa pätkääkään, jos en taivaaseen pääse, koska en mitenkään voi moiseen satuun uskoa.

Elän todellisuudessa, toisin kuin te.

Kuvittelette olevanne oikeassa ja tietävänne totuuden.. huhu. minua pelottaisi tuollainen varmuus.



Itse en voi olla edes varma siitä että uskon oikein eli onko uskoni todella pelastavaa uskoa. mutten uskaltaisi ripustautua siihenkään että se on satua.. hui kamalaa.. Ja koska ukson vakaasti kristukseen ja hänen sovitustyöhönsä enkä paremmastakaan tiedä niin siis uskon, vaikken voi 100 varma ollakaan onko sydämeni oikeassa vai väärässä. muttta sittenhän se selviää viimeisellä tuomiolla.



tosin en menetä siinä mitään eli kun uskon meinaan jos olenkin väärässä niin häviän vain niinkuin te ateistit sanotte ja taas jos olen oikeassa niin pääsen taivaaseen. ja silloin olen pahoillani puolestanne.

säälin teitä uskovaisi siksi kun säälitte muita. Ei se usko ole se ainoa onnellise´ksi ja autuaaksi tekevä ja olette olevinanne parempia ihmisiä.

Voivoi sentään.

olen vain uskova, ja haluan jakaa sitä ilosanomaa myös eteenpäin. Miksi minun pitäisi piiloittaa jotain niinihanaa muilta kun voin jakaa iloa eteenpäin?

Ollaan niin hyviä ja pyhiä ja samalla tuomitaan toiset helvettiin.

asioidensa esille tuomisessa, kuin täydellisyyttä tavoittelevissa imettävissä äideissäkin.

Äitini on uskovainen ja voi huh sitä jeesus ja jumala viljelyä ja siunasta tuputetaan joka välissä.

Ettekö te tajua sitä, että jonkin asian tuputtaminen ja viljeleminen vain saa kääntymään entistä enemmän poispäin kyseisestä asiasta?



En minäkään tuputa kenellekään omaa uskomattomuuttani.

Miksi ei voisi antaa vaan olla ja uskoa tai olla uskomatta.

En edes kailota kaikille ystävilleni, että olen uskossa. Minun mielestäni paras keino tuoda Jumalan nimeä tunnetuksi on elää itse niin kuin raamattu opettaa, ja antaa ihmisten tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Mielenkiintoisia keskusteluja on päässy syntymään jo siitä, kun joku ihmettelee, miksi en kiroile. En halua saarnata tai tuppautua. Mutta jos jotain läheisistäni kiinnostaa asioista puhua, he kyllä tietävät, että olen siihen halukas. Jos saarnaisin ympäriinsä, minulla ei takuu varmasti olisi paljoa ystäviä. Saisin saarnata ihan yksiskseni.

Vierailija:

olen vain uskova, ja haluan jakaa sitä ilosanomaa myös eteenpäin. Miksi minun pitäisi piiloittaa jotain niinihanaa muilta kun voin jakaa iloa eteenpäin?

Mutta luuletko ihan tosissasi, että kiinnostaa liittyä uskontoon jota markkinoidaan " voi, voi sentään, kun säälin sinua, kun joudut kadotukseen ja minä en" jutuilla?

Minua inhottaa tuollainen sääliminen. Haluaisinko liittyä uskoon jossa toisia säälitellään tuolla tavoin? En haluaisi. Jokainen uskova antaa uskostaan kuvan, ylenkatseellisella säälillä se kuva ei ole kovin hyvä (omasta mielestänne ehkä, mutta ie niiden joita säälitte.)

kuvittelevat olevansa muita parempia tyyliin.



sukovat on tyhmiä, kun uskovat satuihin. Luulisi aikuisten tajuavan jne.. tehän teette itsestännä myöskin fanaattisia ei uskoa pulustavia yksilöitä..



Joten ettepä tekään ole sen kummepia kuin uskisketkaan. samanlaisia faanaatikkoja kaikki tyyni, ja se on ihnhimillistä halutaa puoltaa sitä mikä on omasta mielestä oikein ja hyvää... koettakaapa puolin sun toisin asettautua joskus toistenne asemaan.. eikä aina ahukkua ja mollata...

Vierailija:

En edes kailota kaikille ystävilleni, että olen uskossa. Minun mielestäni paras keino tuoda Jumalan nimeä tunnetuksi on elää itse niin kuin raamattu opettaa, ja antaa ihmisten tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Mielenkiintoisia keskusteluja on päässy syntymään jo siitä, kun joku ihmettelee, miksi en kiroile. En halua saarnata tai tuppautua. Mutta jos jotain läheisistäni kiinnostaa asioista puhua, he kyllä tietävät, että olen siihen halukas. Jos saarnaisin ympäriinsä, minulla ei takuu varmasti olisi paljoa ystäviä. Saisin saarnata ihan yksiskseni.

Lienetköhän ystäväni;)

Ystäväni siis on uskossa, muttei tuputa, eikä saarnaa. Hänen kanssaan olen asiasta keskustellut ja juuri mielenkiintoisella ja asiallisella tavalla! Paljon mukavempaa, kuin " voi sinua helvetin tulessa palavaa raasua" -jutut...

*15

ei siis haukkua toista huonoksi tai mitään muutakaan. vaan puhua siitä mitä evankeliumi on ei siitä miltä asiat näyttävät ihmisen silmissä, mehän olemme erehtyväisiä vaan se mitä Jumala on siitä sanonut.

Niin, ja monen uskovaisen mielestä olen sitten surkea raukkis, joka ei noudata lähetyskäskyä. Mun mielestä vaan ihan maallisenkin järjen käyttö on sallittua näissäkin asioissa. Enkä suinkaan tutustu ihmisiin " hyökkäystä suunnitellen" . En säälittele ketään. Olen itse ihan yhtä surkea, kuin muutkin.



Niin ja minäkin juon joskus viiniä ja teen sellaista, mitä myöskään kaikki uskovaiset ei hyväksyisi. Kukaan toinen ei pysty toisen sielun tilaa ulkoa päin arvioimaan. Uskonkin, että taivaaseen menee niitä, joita me uskovaiset ei koskaan päästettäisi taivaaseen. Ja osa ulkokuoreltaan pyhimyksiltä vaikuttavista voi jäädä pois. Sen takia minä jätän tuomitsemisen Jumalalle. Ei ihmisellä (vaikka olisi kuinka pyhä olevinaan) ole oikeutta tuomita toista ihmistä helvettiin tai taivaaseen.

Mielestäni jokainen on vapaa uskomaan tai olemaan uskomatta, mutta raja tulisi mennä siinä, että sen voisi pitää omana tietonaan, ei minua kiinnosta uskotko sinä jeesukseen vai saatanaan vai buddhaan, et ole sen kummempi vaikka uskoisit mihin tahansa noista.

Arvioin ihmisen hänen itsensä perusteella, en sen mihin uskoo tai on uskomatta.

t. se jonka äiti on uskovainen