Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen ei lopu. Mitä voidaan enää tehdä?
17.02.2024 |
Olen soittanut läpi pojan luokanvalvojan, rehtorin, sivistystoimenjohtajan, kiusaajien vanhemmat.. ollaan puhuttu kiusaamisesta koulussa. Olen tehnyt kaksi rikosilmoitusta ja lastensuojeluilmoitukset näistä pojista. Olen miettinyt tosissani kotiopetuksen järjestämistä pojalle, mutta poika oli pitkään itse sitä vastaan. Nyt tilanne on ajautunut siihen pisteeseen, että mä vien hänet autolla kouluun 400 metriä joka päivä ja mun äiti tai isä hänet sieltä hakee, koska pelkään niin paljon mitä siinä matkalla voisi sattua. Mun sydän särkyy tästä huolen määrästä.
Onko vielä jotain mitä voidaan kokeilla? Ja kuulisin mielelläni kokemuksia kotiopetuksesta? Miten se onnistuu?
Kommentit (188)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten,kun on näitä koulumummoja niin joku tälläinen kouluun mukaan kaveriksi? Joku tukihenkilö-tyyppinen. Kouluihin pitäis palkata tälläsiä, hyvä idea?
Perheitä, joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia ja peruskoulussa tilanne on kutakuinkin sama. Lapset viettävät suurimman osan valveilla olo ajastaan naisten kanssa. Kouluihin tarvitaan lisää miehiä, eikä mitään mummoja. Pojat on ihan hukassa kun naiset ei osaa olla niitä isejä, eikä miehiä.
Päiväkoteihin ja kouluihin mieskiintiöt? On totta, että pieniltä pojilta puuttuu auktoriteetti jota kunnioittaa ja se miehen malli.
Poikien keskinäinen väkivalta on ollut koulussa tunnistettavasti läsnä vuosikymmeniä. Mutta onko sitä tosiasiassa pidetty ongelmana tai korjattavissa olevana asiana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkien totean että kiusaaminen ei lopu koskaan. Ensin ala-asteella, sitte yläasteella, sitte lukiossa, sitte yliopistossa ja lopuksi työpaikalla. Mielisairaat valitsevat sen heikoimman ja kilteimmän yksilön. Irtisanouduin vihdoin työstäni ja nyt vihdoin saan nukuttua eikä itketä koko aikaa. Maailma on paha, onneksi taivaassa kaikki saavat sen mitä ansaitsevat.
Ei ole olemassa koulukiusaamista. Se on väkivaltaa.
Auttaisikohan, jos aamun kaksi ekaa tuntia (8-10) olisi kovaa liikuntaa, niin ADHD-porukan energia menisi tuohon ja vasta sitten alkaisi muu opetus.
Jos poikasi on lyönyt takaisin (eli ihan oikeutettua itsepuolustusta), niin asiaa katsotaan useimmiten koulussa tappeluna, ei pahoinpitelynä.
Eli olisi tärkeää, että poika ei puolustaisi itseään (ihan turhaa, kun on 5 vastassa), vaan lähtisi karkuun/huutaisi apua.
Näin tulee selkeästi esiin, että kyse on pahoinpitelystä, ei tappelusta.
Onko koululta tullut mitään selkeitä toimenpiteitä tai onko kiusaajat luvanneet lopettaa pahoinpitelyn? Eli onko ihan konkreettisesti uhka, että väkivalta jatkuu vai pelkäättekö väkivaltaa perustuen edellisiin tapahtumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkien totean että kiusaaminen ei lopu koskaan. Ensin ala-asteella, sitte yläasteella, sitte lukiossa, sitte yliopistossa ja lopuksi työpaikalla. Mielisairaat valitsevat sen heikoimman ja kilteimmän yksilön. Irtisanouduin vihdoin työstäni ja nyt vihdoin saan nukuttua eikä itketä koko aikaa. Maailma on paha, onneksi taivaassa kaikki saavat sen mitä ansaitsevat.
Minä käänsin roolit ala-asteen jälkeen toisin päin, kiusatusta kiusaajaksi. Missään kohtaa kukaan ei kysynyt mitä minulle kuuluu. Pahantekijät kehittyvät jonkun tehdessä heille pahaa ensin.
Olet itse aiheuttanut ongelman. Pojan pitää lyödä takaisin kiusaaja. Olet opettanut poikasi luuseriksi liialla paapomisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaajia ja/tai niiden vanhempia turpaan. Mikään sossuilu, sovittelu tai muu hyssyttely ei roskavän lapsiin auta.
Ovatko kiusaajat kantasuomalaisia?
Kuka nero ne tarkkikset poisti? Ne olivat koko koululle eduksi. Samoin tasoryhmät matematiikassa ja kielissä. Ennen oli oikeasti paremmin asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisenä kiusattuna totean, että valitettavasti aina ei ole tehtävissä mitään. Kiusattu pitää pelastaa myrkyllisestä ympäristöstä. Voisihan kotikoulun toteuttaa vaikka osittain, että lapsi menisi osalle tunneista. Niillä tunneilla sitten voisi olla vaikka joku tukihenkilö mukana.
Sen sanon, että kiusattuna ei pidä pakottaa esimerkiksi pitämään esitelmiä tai tekemään ryhmätöitä. Nämä ovat otollisia kiusaamistilanteita.
Suomi on kiusaajien maa. Alkaa jo päiväkodeissa, sitten koulut, sitten työpaikat. Kiusaajat ovat sadistisia ja mielisairaita paskoja. Näille ei saa mitään kuria. Päätä vaan silitellään ja pitäisi ymmärtää yhyy yhyy kun niin paha olla että pitää kiusata. Kokemusta on itsellä ja lähipiiristä. Varsinainen maailman onnellisin maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, väkivalta lopettaa vit*uilun.
Tämä on minusta aivan käsittämätön mielipide. Eihän kukaan aikuinenkaan halua yrittää lopettaa työpaikkakiusaamista väkivallalla.
Jos kiusattu spontaanisti puolustautuu väkivallalla ja se lopettaa kiusaamisen, niin hyvä, mutta jos kiusattu ei tee sitä, niin on kiusaamista aikuisilta yrittää painostaa lasta siihen. Se välittää viestin, että kiusaamisen jatkuminen on lapsen oma vika, kun hän ei osaa itse lopettaa sitä. Lapset eivät myöskään yleensä ole tyhmiä vaan osaavat itsekin arvioida, voisiko väkivalta auttaa, joten jos lapsi ei spontaanisti puolustaudu väkivaltaisesti, siihen on yleensä syynsä. Esimerkiksi se, että lapsi tietää, että lyöminen vain huonontaisi hänen sosiaalista asemaansa, tai se, että kiusaajilla on liian suuri ylivoima.
Sitä paitsi väkivalta usein ei lopeta kiusaamista, kuten ei tässäkään tapauksessa.
Mun mielestä tää tuki/turvahenkilö olis hyvä, kiusaaminen loppuisi lyhyeen kun kiusaajat näkisi, et oppilaalla on sellainen ja koulurauhan taattu😊. Eikä mitään väkivaltaa eikä kostamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotikoulu ei ole perääntymistä, vaan lapsen suojelemista. En toivo kenellekään lapselle samaa, mitä itselläni oli... Nyt kolmikymppisenä sitten käyn terapiassa ja yritän parantua kiusaamisen aiheuttamista haavoista. Kotikoulua ehdottomasti harkittava, koska siten lapsi ei tulisi päivittäin alistetuksi koulun haitalliselle ilmapiirille. Anteeksi, tuo oli liian lievä ilmaus: Altistetuksi väkivallalle kuvaa varmaan ap:n lapsen tilannetta paremmin.
Stubbilla saattaisi olla ohjeita tämän kaltaisten ongelmien selvittämiseen. Häntähän tässä voisi lähestyä. Omakohtainen kokemus kuitenkin antaa perspektiiviä.
Pyydä nähtäväksi koulun oma kiusaamisen käsittelyn suunnitelma ja kysy miten se konkretisoituu lapsenne kohdalla. Sitten isompaa virkamiestä kehiin.
Lasut on siinä mielessä turhia, että siellä helposti ymmärretään kiusaajaa ja hänen vanhempaa, joka sanoo että nyt on paha mieli.
Toisaalta taas lastensuojelun toimivalta lisääntyy suhteessa siihen miten paljon ja moneltako eri taholta lastensuojeluilmoituksia tekee. Toivottavasti koulukin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Meni ihan vihkoon toi lainaus. Oon niin onneton näiden kanssa. Tää oli mun uusi viesti vaikka jäi lainauksen sisään. Ap
Mä olen niin loppu tuohon. Pojasta näkee kilometrin päähän miten paha olo hänellä on. Niin paha olo, että on alkanut tulemaan aamulla voimakasta pahoinvointia ennen kouluun menoa. Ei itse sitä myönnä ja pitkään kielsi koko jutun mutta eihän tuota voi salata. Mä en kestä katsoa tuota enää. Musta tuntuu että tää tilanne on myös mun syytä kun se on jatkunut niin kauan. Miksi se ei lopu?
Seiskalla on.
Koulun vaihto ei ole mahdollista kovin helposti, kun sitten pitäisi vaihtaa kokonaan paikkakuntaa ja koulumatkat olisi paljon pidempiä. Tai olisi mahdollista. Ehkä mua itseäni pelottaa liikaa jos tuo jatkuu sielläkin. Ap
Kysy pojaltasi mitä ajattelee koulun vaihdosta ja hanki pojallesi terapeutti mahdollisimman pian. Koulumatkoihin kuluva aika tuskin on niin paha kuin nykyinen tilanne. Suomessa on järjestelmiä, jotka eivät toimi. Yksi on koulukiusatun suojeleminen ja muita mm. on perheväkivalta ja mielenterveyshoito. Sun poikasi on suojaamattomana väkivaltaisen ryhmän "kidutettavana" päivästä toiseen. Koskaan ei tiedä mitä seuraava hetki tuo tullessaan. Mieti itse jos joutuisit menemään tuollaiseen ympäristöön töihin päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Vaikka kiusaaminen loppuisi, jäljelle jäisi kaikki ne ihmiset, jotka eivät tehneet mitään ja katsoivat sivusta kun hätä ja avuttomuus oli suurinta.
Luottamus elämään ja ihmisyyteen ovat rikkoutuneet, itsetunto tuhoutunut ja jäljellä on traumoja, jotka tarvitsevat hoitoa. Nyt pitäisi pojallesi saada nopeasti oikeita ystäviä, jostain muualta kuin nykyisestä koulusta esim. harrastusten kautta.
t: ihminen, joka ei ole ollut oikeasti tuossa tilanteessa
Meillä koulukiusattu lapsi ei enää suostunut mennä kouluun. Vasta silloin saatiin apua. Koulun vaihtohan siinä tuli. Uusi koulu oli sellainen jossa henkilökuntaa enemmän oppilasmäärää kohti, joilla oli auktoriteettia ja vahtivat oppilaita aina.
Ongelmiin ei puututa ennen kuin ne menevät liian pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Kotikoulu ei ole perääntymistä, vaan lapsen suojelemista. En toivo kenellekään lapselle samaa, mitä itselläni oli... Nyt kolmikymppisenä sitten käyn terapiassa ja yritän parantua kiusaamisen aiheuttamista haavoista. Kotikoulua ehdottomasti harkittava, koska siten lapsi ei tulisi päivittäin alistetuksi koulun haitalliselle ilmapiirille. Anteeksi, tuo oli liian lievä ilmaus: Altistetuksi väkivallalle kuvaa varmaan ap:n lapsen tilannetta paremmin.
Kotikoulu voisi olla vaihtoehto, mutta kannattaisin lapselle olemista muuallakin kuin kotona ihan kaiken oppimisen ja kasvatuksen, ryhmässä olemisen jne. vuoksi. Tukihenkilö turvaisi selustaa. Moni lapsi kuitenkin haluaisi taapertaa sinne kouluun näkemään kavereita ja oppimaan, rauhassa.
Tottakai kiusaajat kuriin. Minun aikaan kouluissa oli vielä tarkkis-luokkia ja opet sai ojentaa. Oli kiusaamistakin ja siihen puututtiin.