Lue keskustelun säännöt.
Irtosuhteet pitkän parisuhteen jälkeen
16.02.2024 |
Olen eronnut puolitoista vuotta sitten yli 20 vuoden suhteesta, joista aviossa 10 vuotta. Päädyimme eroon kun mies jäi kiinni pettämisestä työkaverinsa kanssa. Ero oli aika riitaisa mutta siitä selvittiin. Lapsia ei meillä ole. Aiemmin olin hyvin uskollinen miehelleni enkä kiinnittänyt huomiota juurikaan muihin miehiin. En muutenkaan fantasioinut tai haaveillut muuta suhteen aikana ja varmaan olin loppuaikana passiivinen muutenkin, kun mies päätyi pettämään.
Eron jälkeen olen päätynyt moniin irtosuhteisiin ja huomaan olleeni liiankin varomaton monta kertaa. Yleensä tapaamisiin on liittynyt alkoholi ja asiat ovat edenneet loppuun asti melkein heti. Usein tästä tulee morkkista, mutta ei aina. Välillä on ollut fb-suhdekin hetken aikaa. Koen, että en aina tunnista itseäni nykyisellään kun vertaan itseäni aiempaan. Olen miettinyt terapeutille menemistä, mutta en tiedä onko näistä mitään apua vai pahentavatko vaan tilannetta? Tälläistäkin olen kuullut.
En voi tästä oiken kenellekään puhua ja olen hieman hukassa. Miten muut olette tälläisestä selvinneet?
Kommentit (43)
Minä olin ekan vuoden avioliiton jälkeen ilman seksiä, ei vaan kiinnostanut, vaikka itse lähdin liitosta 19v jälkeen. Mitään villiä vaihetta ei edes tullut, yksi kahden illan juttu oli 5v sinkkuna olon aikana. Nyt olen avoliitossa. En ole koskaan tykännyt yhden illan jutuista, en saa niistä mitään. Baareissa toki on tullut välillä käytyä mutta on ollut ihanaa mennä yksin omaan sänkyyn rauhassa nukkumaan. Tällainen olin kyllä jo alle parikymppisenäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ekan vuoden avioliiton jälkeen ilman seksiä, ei vaan kiinnostanut, vaikka itse lähdin liitosta 19v jälkeen. Mitään villiä vaihetta ei edes tullut, yksi kahden illan juttu oli 5v sinkkuna olon aikana. Nyt olen avoliitossa. En ole koskaan tykännyt yhden illan jutuista, en saa niistä mitään. Baareissa toki on tullut välillä käytyä mutta on ollut ihanaa mennä yksin omaan sänkyyn rauhassa nukkumaan. Tällainen olin kyllä jo alle parikymppisenäkin
Tämä oli minullakin aiempi mieliala, että ei mitään yhden yön juttuja vaan aina kunnon suhde. Mutta jostain syystä lähdin tuolle polulle, että joku pitää saada mukaan.
Vielä kun joku osaisi vastata kannattaako mikään terapia vai antaako vain ajan hoitaa.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ekan vuoden avioliiton jälkeen ilman seksiä, ei vaan kiinnostanut, vaikka itse lähdin liitosta 19v jälkeen. Mitään villiä vaihetta ei edes tullut, yksi kahden illan juttu oli 5v sinkkuna olon aikana. Nyt olen avoliitossa. En ole koskaan tykännyt yhden illan jutuista, en saa niistä mitään. Baareissa toki on tullut välillä käytyä mutta on ollut ihanaa mennä yksin omaan sänkyyn rauhassa nukkumaan. Tällainen olin kyllä jo alle parikymppisenäkin
Tämä oli minullakin aiempi mieliala, että ei mitään yhden yön juttuja vaan aina kunnon suhde. Mutta jostain syystä lähdin tuolle polulle, että joku pitää saada mukaan.
Vielä kun joku osaisi vastata kannattaako mikään terapia vai antaako vain ajan hoitaa.
-AP
No eipä tuohon voi kukaan sinun puolestasi vastata. Jos asia vaivaa niin mene terapiaan selvittelemään ajatuksiasi. Toisaalta tekstistäsi saa kuvan että ajattelet että et asialle mitään voi ("antaa ajan hoitaa") mikä saa miettimään onko elämäsi hallinnassasi ylipäätään? Käytöstäänhän voi muuttaa jos se vaivaa, et ole sen uhri vaan olet aktiivinen toimija joka tekee omat päätöksensä mm. käyttäytymisensä suhteen.
Kiitos ap alotukselle ja vastaajille.
Mulla 30 veen suhde takana. Puoli vuotta kulunut erosta. Kohta pääsen omilleni. Sillon olis tarkotus startata Tinderi.
Jännittää jo etukäteen tavata uus ihminen ja näyttäytyä alasti. Varmasti joudun ottamaan sitten pari rohkaisu ryyppyä.
Tavattiin vuonna 90 tanssiravintolassa. Nykyajan deittisysteemi tulee olemaan täyttä hebreaa mulle.
Miestä kyllä haluaisin ja seksiä mutta missä nykyään tavataan?
Miksi sinusta ap muutama irtosuhde on sinusta noin hirveä asia? Et kai arvota itseäsi kumppaniesi lukumäärän mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ekan vuoden avioliiton jälkeen ilman seksiä, ei vaan kiinnostanut, vaikka itse lähdin liitosta 19v jälkeen. Mitään villiä vaihetta ei edes tullut, yksi kahden illan juttu oli 5v sinkkuna olon aikana. Nyt olen avoliitossa. En ole koskaan tykännyt yhden illan jutuista, en saa niistä mitään. Baareissa toki on tullut välillä käytyä mutta on ollut ihanaa mennä yksin omaan sänkyyn rauhassa nukkumaan. Tällainen olin kyllä jo alle parikymppisenäkin
Tämä oli minullakin aiempi mieliala, että ei mitään yhden yön juttuja vaan aina kunnon suhde. Mutta jostain syystä lähdin tuolle polulle, että joku pitää saada mukaan.
Vielä kun joku osaisi vastata kannattaako mikään terapia vai antaako vain ajan hoitaa.
-AP
Aika normaaliahan nuo villit vuodet pitkän parisuhteen jälkeen on. Toimit vaan niinkuin kaikki muutkin naiset (ja miehetkin, jos vain löytävät panoseuraa). Tuo vaihe kestää aikansa ja sitten löydät uudet puolison. Tietysti, jos tuntuu, että toimit itsellesi vaarallisella tavalla ja kadut jälkeenpäin, niin sitten kannattaa miettiä sopiva toimintasuunnitelma sellaisia tilanteita varten.
Mulla takana yli 20 avioliitto ja sitten ero. Päätin, että elän sellaista villiä ja vapaata elämää nyt sydämeni kyllyydestä. Tapasin käytännössä heti eron jälkeen tosi kivan miehen ja päädyttiin seurustelemaan. Ei ne suunnitelmat aina mene niin kuin alunperin on ajatellut.
Jos irtosuhteet ei tunnu omalta jutulta, niin kannattaa miettiä, että oikeasti ne miehet vaan käyttää sua hyväksi ja ei sulla ole mitään velvollisuutta kokeilla sun arvoasi jakamalla itseäsi. Siis vaikka tietenkin itsekin käytät niitä miehiä siinä ihan vaan välineenä. Mut ehkä se kun alkaa nähdä itsensä objektina, pistää vähän miettimään omaa arvoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyäänhän tosi monella tavallisella naisella on ollut kymmenittäin seksikumppaneita. Joten älkää nyt pitkien suhteiden jälkeen hävetkö tai ihmetelkö, jos teille muutama irtopano kertyy. Sitten jos niitä +100 ja counting, voi olla aihetta miettiä, onko pääkopassa kaikki tasapainossa.
Kyllä mies ainakin halua kokeilla mahdollisimman monia pimppejä eron jälkeen. Itse hypin kukasta kukkaan ja se oli mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lapset tehty. En saa mitään yhden illan jutuista, enkä niihin lähde, mut puhelinnumeron kyllä otan vastaan, jos kiinnostava tyyppi tarjoaa. Näin kuvittelen, että tuleva mahdollinen suhteeni voisi alkaa. En usko, että Tinderiinkään menen. Jos sopivaa tyyppiä ei löydy lähipiiristä, töistä tai harrastuksista, niin ei sitten. Totuushan kuitenkin on että, koskaan ei tiedä mitä nurkan takana odottaa, siis olen näissä asioissa ihan avoimin mielin vaikken olekaan avoimesti hakemassa mitään.
Ihan normaalia. Itselleni kävi samoin ja hiljakseen asiat normalisoituivat. En kadu pätkääkään niitä irtosuhteita vaan päinvastoin. Oli terapeuttista huomata kuinka paljon oli jäänyt kokematta suhteen vuoksi. Nykyään tiedän mitä haluan ja mitä en halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kymmenen vuoden suhteen jälkeen villi sinkkuvuosi ja nautin todellakin. Sittemmin löytyi kiva puolisokin myöhemmin vielä. Tuo on täysin normaalia toimintaa ja ei tartte kokea pahaa omatuntoa jos nauttii. Kannattaa vaan pitää huoli ehkäisystä ja turvallisuudesta. Ehkä nyt vain kaipaat vähän huomiota ja kosketusta? Miksi se haittaisi? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ekan vuoden avioliiton jälkeen ilman seksiä, ei vaan kiinnostanut, vaikka itse lähdin liitosta 19v jälkeen. Mitään villiä vaihetta ei edes tullut, yksi kahden illan juttu oli 5v sinkkuna olon aikana. Nyt olen avoliitossa. En ole koskaan tykännyt yhden illan jutuista, en saa niistä mitään. Baareissa toki on tullut välillä käytyä mutta on ollut ihanaa mennä yksin omaan sänkyyn rauhassa nukkumaan. Tällainen olin kyllä jo alle parikymppisenäkin
Tämä oli minullakin aiempi mieliala, että ei mitään yhden yön juttuja vaan aina kunnon suhde. Mutta jostain syystä lähdin tuolle polulle, että joku pitää saada mukaan.
Vielä kun joku osaisi vastata kannattaako mikään terapia vai antaako vain ajan hoitaa.
-AP
Tuskin terapiasta haittaakaan on jos se sinua mietyttää? Ei sitä ole pakko jatkaa jos ei halua. Mutta tärkeintä että itse voit hyvin, turha kokea huonoa omaatuntoa jos on kivaa ja ei satuta muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän eronneet naiset hakevat sitä eron jälkeistä vapautta vapaan seksin kautta, sitä hauskemmat, runsaammat ja vaihtelevammat toosamarkkinat on sitä haluaville miehille. Aivan kuten parikymppisinäkin.
Eronneiden naisten tori. fi:n lahjoitetaan-osasto on pullollaan kertakäyttötavaraa.
Kiitos kaikille vastauksistanne. On kiva lukea, etten ole yksin tämän asian kanssa.
Ilmeisesti harva menee terapiaan tämmöisen takia vaan tuntuu, että se mitä olen tehnyt on aika normaalia erojen jälkeen. Mikä itseäni eniten vaivasi oli juuri tämä muutos itsessäni, että olen valmis heittäytymään kaikkiin näihin irtosuhteisiin mitä ennemmin en olisi voinut kuvitellakaan. Ja myönnän, että olen nauttinut myös tästä ajasta vaikka morkkistakin usein on. Ehkä eniten pelkään, että tämä vaihe jää päälle ja en pysty enää uuteen pitkään parisuhteeseen. Sellaisen kuitenkin haluan, mutta mietityttää, että kelpaanko enää varsinkaan tälläisen vaiheen jälkeen kenellekään. Ehkä tässä on taustalla se siveyden sipuli-ajatus itsestäni, joka kummittelee takaraivossa.
Mulla 17 vuoden avioliitto päättyi miehen pettämiseen ja mies jätti mut sen jälkeen.
Enpä ole halunnut ketään miestä tuon jälkeen, ei yhtäkään yhden illan juttua. Mulla ei ole mitään hinkua antaa itseäni kenellekään hyväksikäytettäväksi vain yhdeksi illaksi, en kyllä ole kiinnostunut seurustelustakaan.
Ja näin olen mennyt jo pari vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksistanne. On kiva lukea, etten ole yksin tämän asian kanssa.
Ilmeisesti harva menee terapiaan tämmöisen takia vaan tuntuu, että se mitä olen tehnyt on aika normaalia erojen jälkeen. Mikä itseäni eniten vaivasi oli juuri tämä muutos itsessäni, että olen valmis heittäytymään kaikkiin näihin irtosuhteisiin mitä ennemmin en olisi voinut kuvitellakaan. Ja myönnän, että olen nauttinut myös tästä ajasta vaikka morkkistakin usein on. Ehkä eniten pelkään, että tämä vaihe jää päälle ja en pysty enää uuteen pitkään parisuhteeseen. Sellaisen kuitenkin haluan, mutta mietityttää, että kelpaanko enää varsinkaan tälläisen vaiheen jälkeen kenellekään. Ehkä tässä on taustalla se siveyden sipuli-ajatus itsestäni, joka kummittelee takaraivossa.
Miksi olet alentanut itsesi? Ei se ole normaalia vaikka samanlaisia täälläkin pyörii. Jotain on rikki.
Ap, mikä on ongelma johon terapiaa tarvitsisit? Miksi sinulla ei saisi olla irtosuhteita? Onko kyse jostain aataminaikuisista stereotyyppisistä käsityksistä millainen naisen pitäisi olla? Mieti ensin tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ekan vuoden avioliiton jälkeen ilman seksiä, ei vaan kiinnostanut, vaikka itse lähdin liitosta 19v jälkeen. Mitään villiä vaihetta ei edes tullut, yksi kahden illan juttu oli 5v sinkkuna olon aikana. Nyt olen avoliitossa. En ole koskaan tykännyt yhden illan jutuista, en saa niistä mitään. Baareissa toki on tullut välillä käytyä mutta on ollut ihanaa mennä yksin omaan sänkyyn rauhassa nukkumaan. Tällainen olin kyllä jo alle parikymppisenäkin
Tämä oli minullakin aiempi mieliala, että ei mitään yhden yön juttuja vaan aina kunnon suhde. Mutta jostain syystä lähdin tuolle polulle, että joku pitää saada mukaan.
Vielä kun joku osaisi vastata kannattaako mikään terapia vai antaako vain ajan hoitaa.
-AP
Terapia kannattaa kyllä sekä kaikenlainen kirjallisuus.
Ensin olin tavallaan paniikissa, kun pitkän parisuhteen jälkeen tuli tajuttua että tässähän pitäisi olla fyysisessä kanssakäymisessä jonkun ihan uuden ihmisen kanssa. Aikanaan olin päätynyt pitkään suhteeseen toisen ihmisen kanssa, jonka kanssa olin sängyssä. Olin eksän ensimmäinen eli kumpikin olimme hyvin kokemattomia. Parisuhteen jälkeen oli iso pelko, että osaanko oikeasti mitään vai nolaanko itseni täysin. Sattui sikäli hyvä tuuri eli kohtasin toisen poitkästä parisuhteesta eronneen ja oikeastaan olimme yhdessä luontevasti kuin olisimme olleet tavallaan pitkäaikaisen kumppanin seurassa.
Alkushokista kun pääsin yli, niin sitten tulikin tuollainen villi vuosi-vaihe jossa tuli oltua kovinkin aktiivinen. Kylläistyin tähän ja kalenteriini alkoi myös tulla muuta ohjelmaa, ettei deittailulle jäänyt enää niin aikaa. Tämän myötä tilanne mennyt nyt toisen äärilaitaan eli olen viimeksi nukkunut toisen aikuisen kanssa 2019 ja ollut fyysisessä kanssakäymisessa alkuvuodesta 2020 edellisen kerran. Joo toisinaan käy mielessä, että olisi kiva saada läheisyyttä, mutta en halua läheisyyttä läheisyyden vuoksi. Kun ei ole kenekään kanssa iskenyt kemiat kunnolla, niin olen tyytyväinen sinkku ja kai minua voisi kuvata aseksuaaliseksi.