Lue keskustelun säännöt.
Motivoikaa mua elämään! Keski-ikä ja kaikki tuntuu turhalta
Kommentit (73)
Etsi joku intohimon kohde. Sen ei tarvitse olla mikään suurempi elämäsi tarkoitus. Ihan vaikka joku aihe, josta opiskelet kaiken mahdollisen. Tai joku taito, jossa kehität itseäsi huippuhyväksi. Jotain, mikä saa sinut innostumaan tai herättää uteliaisuutesi ja mielikuvituksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ vie elämänilon, eikä aikaa ja energiaa riitä enää mihinkään muuhun. Voi kun saisi osa-aikatyötä tai sijoitukset raketois.
Perusta ensi kesänä kasvimaa! Jos sulla ei ole omaa tonttia, alat nyt etsimään viljelypalstoja. Tai perusta kasvimaa astioihin parvekkeelle!
Tänään menet kirjastoon lainaamaan erilaisia kasvimaakirjoja. Annat mielikuvitukselle siivet. Selaat somessa aiheeseen liittyviä kuvia ja ryhmiä. Perustat inststilin, jonne kuvaat kasvimaapuuhiasi. Alat suunnitella, mitä viljelet: vähän perunaa, avomaankurkkua, herneitä, yrttejä, kehäkukkia, krasseja, muutama mansikan taimi...? Käyt siemenostoksilla.
Hurahdat ihan täysin ja käyt jollakin kevään puutarhamessuista: Helsinki 21.-24.3., Turku 12.-14.4., Lahti 26.-28.4., Ruukki 18.5.
Maalis-huhtikuu menee opetellessa uutta asiaa ja suunnitellessa. Toukokuussa pääset perustamisvaiheeseen. Kesä, heinä, elo, syys menee hoitaessa kasvimaata, satoa alkaa tulla heinäkuulta alkaen. Loka-marras menee fiilistellessä kulunutta kesää, selaat ihania kuvia kesältä. Ja olet varmaan aika poikkikin ja vähän tyytyväinenkin, että kasvimaakausi on ohi. Sitten onkin joulu. Tammikuussa alat jo haaveilla uudesta kasvukaudesta. Olet löytänyt puutarhaohjelmat kuten ruotsalaisen Puutarhakauden ja kotimaisen Paratiisi takapihalla. Uudet viljelysuunnitelmat pyörii jo päässä, maaliskuussa on jo ihan ekat omat tomaatit itämässä, haaveilet, että saisit säilöttyä jotain kesän sadosta.
Ja niin sitä taas mennään!
Vierailija kirjoitti:
Höh. Mun mielestä elämä alkaa vasta 40+ tai 50+ kun ruuhkavuodet alkaa helpottamaan!
Nyt 64v ja täydessä vauhdissa yhä!!
Mitä elämäsi sitten käytännössä on?
Vaikea kuvitella että 64-vuotiaana olisi elämässä enää mitään mitä tavoitella, saavuttaa tai odottaa. Jos siis sivuutetaan lapset ja mahdolliset lapsenlapset. Elän jo nyt vain lasten kautta ja heidän takia. Omassa elämässä ei oikein ole tai tapahdu mitään.
M40
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäistä kuuluukin v*tuttaa tai masentaa. Normaali ilmiö.
"Oma arvio onnellisuudesta on korkealla parikymppisenä ja lähtee siitä laskuun. U:n muotoisen käyrän alamäki sukeltaa syvimmälle 50-vuotiaana, sen jälkeen ihmiset arvioivat henkisen hyvinvointinsa kasvavan vuosi vuode"
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/luvassa_lisaa_onnellisuutta
Kiva eli 10 vuotta vielä paskempaa aikaa luvassa ennen kuin kurssi kääntyy. Ei kauheasti lohduta. Mulla ikävuodet 20-35 oli oikein hyviä, sen jälkeen on alkanut masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Mun mielestä elämä alkaa vasta 40+ tai 50+ kun ruuhkavuodet alkaa helpottamaan!
Nyt 64v ja täydessä vauhdissa yhä!!
Mitä elämäsi sitten käytännössä on?
Vaikea kuvitella että 64-vuotiaana olisi elämässä enää mitään mitä tavoitella, saavuttaa tai odottaa. Jos siis sivuutetaan lapset ja mahdolliset lapsenlapset. Elän jo nyt vain lasten kautta ja heidän takia. Omassa elämässä ei oikein ole tai tapahdu mitään.
M40
Lopeta suorittaminen! Lopeta elämän ajattelu tavoittelun, saavuttamisen ja odottelun kautta. Kliseistä, mutta totta: Pysähdy. Huomaa niitä pieniä asioita ympärilläsi. Älä koko ajan ajattele jonnekin viikkojen, kuukausien ja päivien päähän. Elä tässä päivässä. Huomaa tämä päivä.
Ei kyseessä ole keski-ikä, vaan myöhään herääminen elämän mielettömyyteen.
Etenkin tässä epäoikeudenmukaisessa, ilmastotuhoa kohti kiiruhtavassa maailmassa on aika vaikea löytää perusteita, miksi pienen ihmisen kuuluisi edes olla olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kyseessä ole keski-ikä, vaan myöhään herääminen elämän mielettömyyteen.
Etenkin tässä epäoikeudenmukaisessa, ilmastotuhoa kohti kiiruhtavassa maailmassa on aika vaikea löytää perusteita, miksi pienen ihmisen kuuluisi edes olla olemassa.
Ap taitaa olla vain keski-ikä... Itselläni sekä että...
Vierailija kirjoitti:
Ei kyseessä ole keski-ikä, vaan myöhään herääminen elämän mielettömyyteen.
Etenkin tässä epäoikeudenmukaisessa, ilmastotuhoa kohti kiiruhtavassa maailmassa on aika vaikea löytää perusteita, miksi pienen ihmisen kuuluisi edes olla olemassa.
Pieni ihminen on olemassa työntekoa ja talouskasvua varten. Töihin siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Mun mielestä elämä alkaa vasta 40+ tai 50+ kun ruuhkavuodet alkaa helpottamaan!
Nyt 64v ja täydessä vauhdissa yhä!!
Mitä elämäsi sitten käytännössä on?
Vaikea kuvitella että 64-vuotiaana olisi elämässä enää mitään mitä tavoitella, saavuttaa tai odottaa. Jos siis sivuutetaan lapset ja mahdolliset lapsenlapset. Elän jo nyt vain lasten kautta ja heidän takia. Omassa elämässä ei oikein ole tai tapahdu mitään.
M40
Lopeta suorittaminen! Lopeta elämän ajattelu tavoittelun, saavuttamisen ja odottelun kautta. Kliseistä, mutta totta: Pysähdy. Huomaa niitä pieniä asioita ympärilläsi. Älä koko ajan ajattele jonnekin viikkojen, kuukausien ja päivien päähän. Elä tässä päivässä. Huomaa tämä päivä.
Ei tässä päivässä ollut muuta kuin kiukuttelevat lapset, jotka vein päiväkotiin. Nyt sitten samaa duunia, jota olen tehnyt jo viisi vuotta ja varmaan tulen tekemään seuraavat 25 vuotta. Ei motivoi, mutta etenemismahdollisuudet uralla ovat hyvin pienet. Illalla sitten yritän touhuta lasten kanssa, mutta väsyneenä varmaan kiukuttelevat taas kaikesta. Lasten mentyä nukkumaan sitten vähän kotitöitä ja lihaskuntoa. Odotan jo sitä että saan painaa pään tyynyyn.
"Ei tässä päivässä ollut muuta kuin kiukuttelevat lapset, jotka vein päiväkotiin. Nyt sitten samaa duunia, jota olen tehnyt jo viisi vuotta ja varmaan tulen tekemään seuraavat 25 vuotta. Ei motivoi, mutta etenemismahdollisuudet uralla ovat hyvin pienet. Illalla sitten yritän touhuta lasten kanssa, mutta väsyneenä varmaan kiukuttelevat taas kaikesta. Lasten mentyä nukkumaan sitten vähän kotitöitä ja lihaskuntoa. Odotan jo sitä että saan painaa pään tyynyyn."
Okei... No alotapa siitä, että heität romukoppaan tuon "nönnönnöö ei tässä päivässä ole mitään..." asenteen. Ei ihmekään, että muksutkin kiukkuaa. He ovat peili sinusta. Tässäkin päivässä on vaikka mitä huomattavaa, sun aivosi ovat vaan väärässä asennossa, että voisit huomata. Sori, mutta enempää en voi auttaa. Sun on itse hoksattava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäistä kuuluukin v*tuttaa tai masentaa. Normaali ilmiö.
"Oma arvio onnellisuudesta on korkealla parikymppisenä ja lähtee siitä laskuun. U:n muotoisen käyrän alamäki sukeltaa syvimmälle 50-vuotiaana, sen jälkeen ihmiset arvioivat henkisen hyvinvointinsa kasvavan vuosi vuode"
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/luvassa_lisaa_onnellisuutta