Motivoikaa mua elämään! Keski-ikä ja kaikki tuntuu turhalta
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä?
Niitä on tullut nyt tehtyä 25v ja saman verran taitaa olla edessä. Aika masentava ajatus sekin kyllä on :D
M45
Melko luuserimaista tehdä masentavaa työtä. Palstalla toki yleinen tilanne ja asenne. Intohimotyöläiset voi laskea yhden käden sormilla.
T. Keski-ikäinen kutsumusammattilainen
Vierailija kirjoitti:
Nyt 52-vuotiaana tuntuu siltä, että mielenkiintoisen, tosin konkurssiin päättyneen 20v yrittäjäuran jälkeen ja sen myötä syntyneen hiljaiselon ja taloudellisen romahduksen jälkeen mikään ei oikein tunnu miltään - ei siis yhtään miltään.
Ei voi enää suunnitella matkoja, ei autoa, ei oikein mitään. Lapset alkaa olla isoja, vaimolla omat työt ja harrastukset ja itsellä kaverit käyneet vähiin - asunto on vaihtunut OK-talosta ahtaaseen kerrostaloasuntoon, mikä voisikaan olla masentavampaa. Tuloksena sairastuminen ja minimi-sairauspäiväraha, joka ei riitä mihinkään.
Ainoa mitä olen "keksinyt" niin mukavalla kelillä lähden kävelemään ja katselemaan merimaisemia, uusia reittejä ja katseltavaa ja yrittänyt suhteuttaa asioita, eli koittaa ymmärtää nykytilannetta, vaikka mitään parempaa ei ole näköpiirissä.
Ilmojen lämmettyä voi polkupyörällä suhata vaikka johonkin kivaan kahvilaan, ihmetellä maailman menoa ja
Ilmaista tekemistä löytyy vaikka mitä, jos osaa vain etsiä oikeista paikoista. Aloita kysymällä paikallisesta kirjastosta. Sairauksille ei voi mitään, mutta oman jutun löytämiseksi pitää nähdä vaivaa. Jos mikään ei kiinnosta ja kaikki masentaa, saatat sairastaa masennusta. Sekin on hoidettavissa. Paraneminen voi tosin viedä vuosia.
Ap:llä on yksinkertaisesti kaikki liian hyvin.
Jos olisi sairastunut vakavasti, lähipiirissä yllätyskuolemia tai tapahtunut muuta ikävää oman vaikutuspiirin ulottomattomissa, siitä suorastaan iloitsee tasaisesta tylsästä arjesta, jossa kaikki on kerrankin hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 41-vuotias ja mun elämäntilanteeni on sellainen, että olen juuri valmistunut uuteen ammattiin (opiskelin töiden ohella) ja aloittanut sivutoimisen yrityksen. Kasvatan sitä hiljalleen ja sopivan ajan kuluttua siirryn kokonaan yrittäjäksi. Lapset ovat teini-iässä. Toinen juuri täysi-ikäistynyt, toinen yläkoululainen. Äitiys on helppoa tässä vaiheessa. Parisuhde voi hyvin. Haaveillaan ulkomailla asumisesta. Sijoitetaan asioihin, jotka voi myöhemmin tuottaa passiivisemmin, jotta vapaa-aika alkaa lisääntymään. Mietitään matkoja ja välillä joku saadaan toteutumaankin. Tehdään ruokaa ja kuntoillaan. Tavataan ystäviä. Terveys on hyvä ainakin minulla, miehellä vähän enemmän terveyshuolia.
Ainoa suuri miinus tässä elämänvaiheessa on se, että seniorit kaipaa jo paljon apua ja aiheuttaa huolta. Myös lapset on aika kalliissa iässä (haluamme heille tarjota asioita, eivätkä lapset ole kosk
No kuntoilua vihaan.
Ap
Pidemmän päälle kuntoilu on yksi niistä asioista, joka tulee parantamaan elämänlaatuasi kaikista eniten. On ihanaa kun kroppa toimii hyvin ilman sen kummempia kipuja ja energiaa riittää aivan eri lailla. Kokeile mahdollisimman paljon erilaisia lajeja niin saataat löytää jonkun josta tykkäät. Itse tykkään esim. seinäkiipeilystä, uimisesta, ratsastamisesta ja salsasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 41-vuotias ja mun elämäntilanteeni on sellainen, että olen juuri valmistunut uuteen ammattiin (opiskelin töiden ohella) ja aloittanut sivutoimisen yrityksen. Kasvatan sitä hiljalleen ja sopivan ajan kuluttua siirryn kokonaan yrittäjäksi. Lapset ovat teini-iässä. Toinen juuri täysi-ikäistynyt, toinen yläkoululainen. Äitiys on helppoa tässä vaiheessa. Parisuhde voi hyvin. Haaveillaan ulkomailla asumisesta. Sijoitetaan asioihin, jotka voi myöhemmin tuottaa passiivisemmin, jotta vapaa-aika alkaa lisääntymään. Mietitään matkoja ja välillä joku saadaan toteutumaankin. Tehdään ruokaa ja kuntoillaan. Tavataan ystäviä. Terveys on hyvä ainakin minulla, miehellä vähän enemmän terveyshuolia.
Ainoa suuri miinus tässä elämänvaiheessa on se, että seniorit kaipaa jo paljon apua ja aiheuttaa huolta. Myös lapset on aika kalliissa iässä (haluam
Olen kokeillut kaikkea laidasta laitaan,kaikesta tulee hiki,huono olo ja väsymystä
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt 52-vuotiaana tuntuu siltä, että mielenkiintoisen, tosin konkurssiin päättyneen 20v yrittäjäuran jälkeen ja sen myötä syntyneen hiljaiselon ja taloudellisen romahduksen jälkeen mikään ei oikein tunnu miltään - ei siis yhtään miltään.
Ei voi enää suunnitella matkoja, ei autoa, ei oikein mitään. Lapset alkaa olla isoja, vaimolla omat työt ja harrastukset ja itsellä kaverit käyneet vähiin - asunto on vaihtunut OK-talosta ahtaaseen kerrostaloasuntoon, mikä voisikaan olla masentavampaa. Tuloksena sairastuminen ja minimi-sairauspäiväraha, joka ei riitä mihinkään.
Ainoa mitä olen "keksinyt" niin mukavalla kelillä lähden kävelemään ja katselemaan merimaisemia, uusia reittejä ja katseltavaa ja yrittänyt suhteuttaa asioita, eli koittaa ymmärtää nykytilannetta, vaikka mitään parempaa ei ole näköpiirissä.
Ilmojen lämmettyä voi polkupyörällä suhata vaikka johonkin kivaan kahvilaan, ihmetellä maailman menoa ja
Kohtele hyvin sitä vaimoa, niin ei nosta kytkintä.
Jos ei pysty tekemään mitään muuta, kuin siinä hetkessä miellyttäviä asioita, niin ihan takuulla elämä on tyhjää ja turhaa, kun kaikki jää saavuttamatta. Sieltä sohvalta sipsipussin takaa voi sitten katkerana huudella, että kun muilla keski-ikäisillä on sitä ja tätä ja mäkin haluun..
Itse teen nyt toistaiseksi yövuoroja sekä lyhennettyä työaikaa. 3 viikon periodissa 11 vapaapäivää. Lapset koulussa, mies töissä. Äsken imuroin, nyt juon kahvia ja kuuntelen Iron Maidenia. Pyykkikone laulaa ja kohta alan neulomaan maailman rakkaimmalle äitille sukkia. Olen 50+
Mulle elämään tois uutta mies ja ehkä lapsi. t. sinkku 40v. Minne kaikki sopivat miehet ovat kadonneet
Mua motivoi, kun opin uutta. Olen koko ikäni pitänyt itseäni tosi epäkäytännöllisenä ihmisenä, jolta ei luonnistu esim. mikään korjaustyö. Väärässä olin! Olen opetellut YouTuben avulla kaikenlaista, esim. tein kuistille rimoituksen, kivesin osan pihasta ja vaihdoin itse rikkoontuneet kattotiilet. Olen tehnyt pieniä putki- ja sähkötöitäkin (perushuoltoa, joka ei vaadi lupia, mutta joihin jouduin aina ennen tilaamaan ammattilaisen paikalle). Tosi hyvä fiilis, kun huomaa pystyvänsä asioihin, joita ei kuvitellut osaavansa :) Mitä nämä nyt sitten kenellekin ovat.
Mitä vanhemmaksi tulee sitä huonommalta sisäisesti tuntuu
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pysty tekemään mitään muuta, kuin siinä hetkessä miellyttäviä asioita, niin ihan takuulla elämä on tyhjää ja turhaa, kun kaikki jää saavuttamatta. Sieltä sohvalta sipsipussin takaa voi sitten katkerana huudella, että kun muilla keski-ikäisillä on sitä ja tätä ja mäkin haluun..
Ei ole unelmia. Miksi pitäs nykyhetkessä kärsiä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mua motivoi, kun opin uutta. Olen koko ikäni pitänyt itseäni tosi epäkäytännöllisenä ihmisenä, jolta ei luonnistu esim. mikään korjaustyö. Väärässä olin! Olen opetellut YouTuben avulla kaikenlaista, esim. tein kuistille rimoituksen, kivesin osan pihasta ja vaihdoin itse rikkoontuneet kattotiilet. Olen tehnyt pieniä putki- ja sähkötöitäkin (perushuoltoa, joka ei vaadi lupia, mutta joihin jouduin aina ennen tilaamaan ammattilaisen paikalle). Tosi hyvä fiilis, kun huomaa pystyvänsä asioihin, joita ei kuvitellut osaavansa :) Mitä nämä nyt sitten kenellekin ovat.
No ei sovi mulle,vihaan siivous takin.
Mun unelma on ollut raha, jotta joku tekisi kuvailemaan hommat ja siivouksen mun puolesta
No en ole saanut paljon rahaa,vaikka sitä.olen tavoitellut. Nyt masennus asumme lian keskellä lasten kanssa.
Ap
Ap, sinulla saattaa olla nyt etsikkoaika ja Jumala vetää sinua puoleensa
Jos yhtään kiinnostaa niin suosittelen tv7 tai Uuden Testamentin lukua
Minä opiskelin työni ohessa uuden ammatin kun olin 39-41-vuotias. Nyt hyödynnän oppeja vapaa-ajan toiminnassa ja järjestötyössä. Just paras aika miettiä mitä uutta ja mukavaa voisi tehdä.
Nyt kun yritetään saada vetelää kansaa sohvalta ylös, suosittelen Suomen ladun toimintaa ja sen järjestämiä ohjaajakursseja. Edullista tai jopa lähes ilmaista toimitaa. Vaapaehtoistoimijoille tavallisesti maksetaan kuluja, jos jotain tulee toimintaa järjestäessä.
oon 65 ja elämä on namia kyllä se siitä
arvot pielessä ja väärä asenne elämiseen
Vierailija kirjoitti:
Ap:llä on yksinkertaisesti kaikki liian hyvin.
Jos olisi sairastunut vakavasti, lähipiirissä yllätyskuolemia tai tapahtunut muuta ikävää oman vaikutuspiirin ulottomattomissa, siitä suorastaan iloitsee tasaisesta tylsästä arjesta, jossa kaikki on kerrankin hyvin!
Yllätys kuolema ollut,suru ei motivoi elämään
Ap