aviomieheni pyysi minua jättämään hänet nyt

ryyppääminen ei auta mitään.

että ei halua yhteishuoltajuutta, vaan minulle yksinhuoltajuus. Ei halua lapsiansa nähdä, kesälomansa aikoi pitää heti eron tultua voimaan ja lähteä yksin thaimaaseen koko kuuksi. mä kysyin, et mitä se siellä niin vastaus oli ettei se minulle kuulu. Mä en käsitä, eilen kaikki oli vielä hyvin! se lähti nyt viemään sitä hakemusta, miten tällaista voi tapahtua näin nopeasti? mä olen ihan pihalla nyt..vielä viime viikolla oltiin kuin vasta rakastuneet, ja nyt se haluaa eron?! ja ihan oikeesti haki sitä?

ap

pakkaa sen kamat oven eteen valmiiksi, ettei tarvi moista enää katella

Onko sulla lähisukulaisia lestadiolaisperheestä?

alkuun tietenkin varmaan shokki jokaiselle mutta ajan kanssa ehkäpä ymmärtävät ...

jälkikäteen alkaa kiillottamaan kruunuaan ja vaatimaan itselleen yksinhuoltajuutta. Voimia sulle, hirvittävää se on mutta kyllä sä jaksat ja parempi aika koittaa!

aika outoa nopea mielen muuttuminen..jos kerta vielä äsken kaikki oli hyvin. Tai sitten on hautonut asiaa pitkään mielessään.



Vai onko tämä joku lestadiolaisia kohtaan suunnattu provo?

kun miehen työn perässä muutettiin. eli nyt asun vieraalla paikkakunnalla, ilman koulutusta,täysin miehen palkan varassa. En ihan heti uskonut tällaista voivan käydä. jokohan sillä on uusi emäntä (salainen tietysti) kateltuna, vai miten tämä tuli näin yllättäen? tuntuu niin hullulta!!

ja tämä ei ole lestadiolaisia kohtaan suunnattu provo! vaan totista totta! meillä on kolme lasta, joista nuorin alle vuoden ikäinen, ja vanhinkin 5 vasta. Tämä on todella tosielämän draamaa, en varmaan ole itsekkään tätä tajunnut. Sukulaisilta apua ei saa, ovat vain vahingoniloisia tyyliin:mitäs me sanottiin.. (vieroksuvat uskovaisia). Kellekkään en ole vielä soittanut, kun tuntuu ettei tämä voi olla tottakaan ja herään varmaan kohta..

ap

Oletko alkanut katsomaan asuntoja?

Ja kyllä siinä mun mielestä on eroa erooko nyt vai 30 vuoden päästä. 30 vuoden päästä teidän lapset on aikuisia. Voimia.

Mä en katsoi tuota.. Mutta, mä kyllä kostaisin hiukan, jos ei edes lapsiaan katso eron jälkeen. Eli kerrot uskovaispiireille millainen mies on miehiään, jos ne nyt edes ois kiinnostuneita. Kuulostaa todella mielisairaalta äijältä. Kerää rahaa, ja koita saada omiin sukulaisiin ja kavereihin uusi yhteys ja sitten vuoden päästä katsot tilannetta uudelleen, kyllä mies sitä eroa sitten hakee jos on hakeakseen, mutta ainakin sä oot valmistautunut..

AP sanoo että erosta ollutkin aiemminkin keskustelua ja sitten kirjoittaa että " eilen oltiin kuin vastarakastuneet" jne.



Ap hölisee mitä sattuu, ei tämä juttu ihan totta ole. Mutta voisi olla. Ehkä keskustelu auttaa tosihädässä olevia uskovaisia tai heidän kanssaan naimisissa olevia suhdekriiseilijöitä.

Miten miehesi tietää, että olet tänne kirjoitellut? Ettekö ole puheväleissä, jos yhtäkkiä tuollainen ilmoitus tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta? Käykö miehesi vl-tilaisuuksissa? Etkö tunne ketään hänen ystäviään ja sukulaisiaan? Mitä mieltä olet parisuhteenne laadusta ennen tätä ilmoitusta? Kuulostaa uskomattomalta koko stoori.

meillä on joskus aiemmin ollut rankempia aikoja (noin 3 vuotta sitten) jolloin erosta oli puhetta. Mieheni tietää minun tänne kirjoittavan, koska on kotona ja sanoin sen hänelle. on myös lukenut koko viestiketjun. Enpä tiedä mitä tekisin, haenko itse eroa, vai mitä. Olo on aika sekainen nyt. Ja provon huutelijoille, kyllä tämä valitettavasti totta on. En minäkään tätä uskonut tapahtuvan koskaan. Ollaan siis oltu puheväleissä, eletty normaalia elämää, ja kaiken piti olla hyvin..paljon on ollut viime aikoina puhetta miten rakastetaan toisiamme jne. että kyllä aika puun takaa tuli tämä tilanne.

ja käyn omat kouluni sillä välin loppuun. mitään kummempia riitoja ei ole ollut (eipä sitten jatkosta tiedä) jos tilanne säilyy maltillisena se voi jopa onnistua. en kyllä tajua miestäni yhtään, kun viime ajat on vakuutellut rakastavansa, olevansa onnellinen kanssani, jne..mikä voi muuttaa ihmisen rakkauden päivässä? uusi ihastus? vaikka mielestäni aviolliittoamme vakaampaa pohjaa on saanut hakea, siis ajattelin meidän kestävän yhdessä tuli mitä tuli tulevaisuudessa. pitänee sulatella asiaa aika kauan.

ap

niin vaikka olisi uusi muija kuvioissa (Työpaikalta varmaan.. ?) niin ei voi sen kanssa julkisesti kulkea, niin kauan kuin minä olen hengissä..vl:t kun ajattelevat hänen olevan Jumalan edessä vielä naimisissa kanssani kuolemaan saakka, vaikka paperilla ero olisikin selvä..

ap

piirit on pienet ja mies lentää ulos. Vanhemmat pistää välit poikki uskottomaan ja elämä muuttuu hankalaksi. Sinä ja lapset muutatte pois ja mies ei enää lapsiaan näe. Voi tulla iso itku miehelle kun huomaa et kaikki lähti alta. Loppujen lopuksi ei ole helppo löytää naista joka uskovaisen kanssa ryhtyy perhettä perustamaan, paitsi tietenkin jos on itse uskis. Miten teillä ehkäisy hoituu? ehkäisetkö vai seuraatko miehen tahtoa? Jos et ehkäise niin selipaattia kehii sillä tohon tilanteeseen ei kannata lisää lapsia tehdä. Miehesi ei taida olla ihan vahvassa uskossa ja voisivat vanhemmatkin olla hämmästyneitä jos tietäisivät. Säästä tämä ketju, voit vaikka joskus lähettää appivahemille iltalukemisiksi ;)

en hakisi sen puolesta jos vähänkään välität hänestä. Miehen on itse valittava haluaako uskoa vai ei.

Vl viiden lapsen isä jätti perheensä ja lähti töissä tapaamansa yksinhuoltajaäidin matkaan. Vl-vaimolle jäi vanhahko omakotitalo ja lapset joista nuorin vasta muutaman kk ikäinen. Kyllä sitä silloin kauhisteltiin ja voivoteltiin. Tietääkseni nainen lapsineen jatkoi vl-piireissä, mutta mies ei.



Nykyisin naisella menee hyvin, on hyvässä työssä ja lapset voi kai hyvin myös. Miehellä sen sijaan vaikeuksia uudessa suhteessaan ja alkoholiongelmia. Ihan oikein sille!

että lasten takia hukataan elämä väärän puolison kanssa. 30-vuoden päästä on jo itse 50-60-vuotias. Siinä jää elämä elämättä.

- lapsia ei tehtäsii paikkaamaan parisuhdetta

- vältettäisiin eroa lasten ollessa pieniä (ellei väkivaltaa tms)

- ero siinä vaiheessa, kun lapset jo pärjää omillaan, tai ainakin pystyvät vaikuttamaan omiin asioihinsa.



Onneksi omat vanhempani eivät eronneet kun olin pienempi, koska äitini alkoi sen jälkeen seurustella tien minkälaisten hiippareiden kanssa. Onneksi olin jo 14-vuotias, ja pystyin pitämään itsstäni huolta, ja elämään omillani.