Voidaanko liikuntakyvytön vanhus tosiaan lähettää kotiin?
Mummoa ollaan halvauksen jälkeen siirtämässä kotiin, vaikka ei pysty liikkumaan ja on täysin autettava. Vaarini asuu myös kotona, mutta tälläkin on liikkumisessa haasteita. Asuvat vanhassa kerrostaloasunnossa, jossa hissiltä monta rappua ja vessa on niin pieni ettei pyörätuoli mahdu sisään. Miten vessassa käynti on tarkoitus hoitaa? Kuka nostaa sängystä pyörätuoliin ja takaisin? Kyseessä on täysin vuodepotilas ja ei kun kotiin vaan? Mihin tällaisesta voi valittaa? Tämä ei voi olla oikein.
Kommentit (46)
Eikö tuollaisissa tapauksissa voi ottaa yhteyttä potilasasiamieheen? Jos kotona ei pärjää, niin sittenhän vain rampataan ambulanssilla päivystykseen ja takaisin kotiin.
Joku sukulainen, käytännössä lapsi, tarkemmin tytär tai ehkä jossakin tapauksessa tyttärentytär uhrataan, pakotetaan luopumaan omasta elämästään ja ryhtymään näiden omaishoitajaksi, johon kuuluu se, että tämän omaishoitajan pitää muuttaakin näiden hoidettavien kanssa samaan asuntoon tai nämä avustettavaa muuttavat lapsensa luo. Pakon edessä tällaiset järjestelyt lisääntyvät jatkossa.
Mikä ettei voida.
Kotiavut pyörimään x3/ vrk. Kotiapu auttaa aamulla pyörätuoliin ja päivällä takas sänkyyn. Iltasella poiketaan vielä hoitaa vessa-ja iltapuuhat. Hyvin menee.
Kyllä noilla avuin hyvin hengissä pysyy. Monilla noin.
Vierailija kirjoitti:
Joku sukulainen, käytännössä lapsi, tarkemmin tytär tai ehkä jossakin tapauksessa tyttärentytär uhrataan, pakotetaan luopumaan omasta elämästään ja ryhtymään näiden omaishoitajaksi, johon kuuluu se, että tämän omaishoitajan pitää muuttaakin näiden hoidettavien kanssa samaan asuntoon tai nämä avustettavaa muuttavat lapsensa luo. Pakon edessä tällaiset järjestelyt lisääntyvät jatkossa.
Haiskahtaa kiintymyssuhdetraumalta. Paitsi silloin jos vanhus on aikanaan ollut hyvä lapsille. Mutta usein ei ole ja palataan rikospaikalle, hakemaan sitä hyväksyntää mitä ei aikanaan saanut. Eikä saada.
Tommosta se valitettavasti on. Me soitetaan töissä ambulanssi hakemaan kadulla alasti pakkasessa kävelevät dementiamummot ja seuraavana päivänä ne on taas kotona kun pärjäävät kuulemma ihan hyvin yksinään.
Vessaan ei tarvi viedä, vessatuoli keksitty.
Kyllä on jo ainakin kymmenen vuotta lähetetty kotiin myös pahasti dementoituneita vanhuksia putkiremonttien keskelle ilman vettä, ilman suihkua, pöllämystyneenä seisomaan remppaukkojen keskelle
Valittakaa nyt ensi alkuun sinne sairaalaan, jossa hän tällä hetkellä on. Äitini oli viime kesänä viikkoja sairaalassa/kuntoutuksessa selkä- ja jalkavaivoista, joten ymmärrän hyvin tuskanne. Koko ajan saimme olla sanomassa, että hän ei pärjää vielä kotona. Mutta asia otettiin todesta ja järjestettiin hoitoneuvottelu, jossa selvitettiin äidin tarpeita ja juteltiin, miten hän on tähän asti pärjännyt ja millaista siellä kotona on. Fysioterapeutti ja kotiutushoitaja kävivät myös tarkistamassa kodin ja toteamassa, että siellä pääsee kulkemaan rollaattorilla, jonka äiti sai matkaansa. Hän sai myös vessaan korokeistuimen ja suihkuun tuolin. Kotihoito 2krt päivässä ja ateriapalvelu otettiin myös.
Meille myös sanottiin, että ennen hoitopaikkajonoa pitää kokeilla kotihoidolla, pärjääkö hän kotona. Nyt tapahtuneesta on puoli vuotta ja ihan suhtkoht hyvin hän on pärjännyt. Liikkuukin taas jo vähän ilman rollaattoria.
Jos on selvää, että mummunne ei pärjää, nostaisin kyllä äläkän.
Kiitos vastauksista! Pitää vielä jutella sairaalan henkilökunnan kanssa. Mummo ei voi siis itse liikkua ollenkaan, koska jalat eivät kanna. Makaa joko sängyssä tai istuu pyörätuolissa, kun on siihen nostettu. Toinen käsi toimii jonkin verran.
Ymmärrän kyllä, että kotona asuminen on monissa tapauksissa järkevää ja pitää yllä toimintakykyä. Moni vanhus tietysti haluaakin asua kotona, jos se on järjestettävissä kotihoidon kanssa. Näin huonokuntoisen ihmisen kohdalla se kuitenkin tuntuu heitteille jättämiseltä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vessaan ei tarvi viedä, vessatuoli keksitty.
Ja vaipat. Täysin vuodepotilas on itseasiassa kotihoidossa helpompikin, koska vuodepotilaalle tehdään pesutkin sängyssä. Mutta vaatii kyllä sitten kotiin sairaalasängyn, koska muuten menee hoitajilta selkä. Jos taas vanhus kykenee vielä nousemaan sängystä ylös ja lähtee kävelemään, tulee kaatumisriski.
Monet liikuntakyvyttömät asuu kotonaan, parempi se on kuin sairaalassa jos kerta ei ole muuta erityistä hoitoa vaativaa sairautta. On voineet itse haluta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Pitää vielä jutella sairaalan henkilökunnan kanssa. Mummo ei voi siis itse liikkua ollenkaan, koska jalat eivät kanna. Makaa joko sängyssä tai istuu pyörätuolissa, kun on siihen nostettu. Toinen käsi toimii jonkin verran.
Ymmärrän kyllä, että kotona asuminen on monissa tapauksissa järkevää ja pitää yllä toimintakykyä. Moni vanhus tietysti haluaakin asua kotona, jos se on järjestettävissä kotihoidon kanssa. Näin huonokuntoisen ihmisen kohdalla se kuitenkin tuntuu heitteille jättämiseltä.
Ap
Sun sijassasi kysyisin sairaalasta sitäkin, onko mummoa tarkoitus enää kuntouttaa. Vai onko tilanne nyt se, että hän tulee olemaan tuossa kunnossa (tai huonommassa) loppuun asti. Et kertonut, mistä sairaalasta mummosi on kotiutumassa eikä sun tarvitse tänne palstalle sitä kertoakaan, mutta joskus vanhuksia siirretään perusterveydenhuollon sairaaloihin nk kuntoutusosastoille ennen kotiuttamista. Ja sieltäkin kun kotiutetaan, hyvinvointialueen palvelutarpeenohjaaja käy kotona katsomassa, millaisia apuvälineitä ja palveluita sinne mahdollisesti tarvitaan. Ilman kotihoidon käyntejä ei missään tapauksessa kannata vaarin suostua siihen, että mummo tulee kotiin. Kelataksi kyllä huolehtii mummon hissistä sisälle asti (jos siis siinä on muutamia portaita), mutta jonkun pitää pystyä kotona auttamaan sitten mummo sänkyyn. Ja sitä ei pidä jättää vaarin vastuulle.
Tutulta kuulostaa. Ei mikään valittaminen auttanut. Aivan kamalaa. Kuolema oli helpotus kaikille, vuosia isovanhemmat itsekin toivoivat kuolemaa ja itkivät, kuinka Jumala on heidät unohtanut.
Asunnon remppa vai vaihto? Että mahtuu liikkumaan välineillä? Rivitalo..?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Pitää vielä jutella sairaalan henkilökunnan kanssa. Mummo ei voi siis itse liikkua ollenkaan, koska jalat eivät kanna. Makaa joko sängyssä tai istuu pyörätuolissa, kun on siihen nostettu. Toinen käsi toimii jonkin verran.
Ymmärrän kyllä, että kotona asuminen on monissa tapauksissa järkevää ja pitää yllä toimintakykyä. Moni vanhus tietysti haluaakin asua kotona, jos se on järjestettävissä kotihoidon kanssa. Näin huonokuntoisen ihmisen kohdalla se kuitenkin tuntuu heitteille jättämiseltä.
Ap
Mitenkäs se kuntoutus onnistuu, kun eikö sitä olisi tarpeen tehdä laitoksessa päivittäin, vaikka kai se tapaa olla kerta viikkoon kumminkin?
Potilasnosturi pitää sairaala myös järkätä kotiin, jos on tarkoitus että kotihoito siirtää jalattoman ihmisen sängystä esim pyörätuoliin. Kotihoito ei tee raskaita toistuvia nostoja...
Sitähän vois vaikka vanhukset auttaa muuttamaan vanhus/vammais ystävälliseen asuntoon.
Me ilmoitimme, että puoliso ei enää jaksa hoitaa eikä enää asu samassa asunnossa (meni joksikin aikaa lapsensa luokse asumaan) ja että jos laitatte kuolemansairaan 90 v kotiin niin on sitten täysin teidän vastuullanne. Eivät kotiuttaneet ja alkoi selvitys laitospaikasta. Toki asianosainen mehtyi pian tämän jälkeen ennen paikan saamista. Oli terveyskeskuksen hoivaosastolla siihen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Sitähän vois vaikka vanhukset auttaa muuttamaan vanhus/vammais ystävälliseen asuntoon.
Ei tuossa kunnossa enää.
Ei ole oikein, mutta tuollaista se on. Kotiin lähetetään kaatuillessaan luitaan murtaneet yksinasuvat lähes satavuotiaatkin.