Enkö koe lapseni kasvua?

Seuraavan aamun vaatteet laitan valmiiksi kun tyttöni nukkuu, eikä siihen mene kahta minuuttia kauempaa. Pyykin pesussa minulla ei tosiaankaan mene koko sunnuntaipäivää, niitä pestään tarpeen mukaan pitkin viikkoa. Eikä pyykinpesuun menevä aika ole lapseltani pois: hän auttaa minua laittamaan vaatteet koneeseen, enkä vahdi pesukoneen vieressä koko tuntia kun se pyörii. Pyykkien ripustamiseen narulle menee korkeintaan viisi minuuttia, senkin teen usein lapsen kanssa yhdessä.

Meillä ei todellakaan mene lauantai viikosta toipumiseen ja sunnuntai seuraavan viikon suunnitteluun. Työt teen työpaikalla, teen lyhennettyä työpäivää ainakin vielä tämän vuoden ajan.

T:44

Vierailija:

katsotaan työ- ja tarhavaatteet, katsotaan kuka vie ja kuka tuo, katsotaan isän työmatkat, onko muuta yllättävää,samaten tarkistan onko kaikki ulkovaatteet yms. käyttökelpoisia vai pitääkö pestä/korjata ja käyn myös omat työni läpi.

kouluikään, emmekä saa mitään noista. Lapsilisät saamme. Miehelläni on isot tulot, eikä me muutenkaan olla yhteiskunnan tukia saatu.



Hienoa että saat pääsi nollattua noin nopeasti. Kaikkien työt eivät ole kyllä yhtä helppoja.



45

En pidä työtäni perhelain parissa ainakaan helppona, se on ajoittain erittäin stressaavaa ja esiin tulee kamaliakin asioita, mutta olen aina osannut jättää työasiat työpaikalle, en mieti niitä vapaa-aikanani.

T: 44, 47

Vierailija:

kouluikään, emmekä saa mitään noista. Lapsilisät saamme. Miehelläni on isot tulot, eikä me muutenkaan olla yhteiskunnan tukia saatu.

Hienoa että saat pääsi nollattua noin nopeasti. Kaikkien työt eivät ole kyllä yhtä helppoja.

45

Kyllä minullaon muutakin elämää lasten lisäksi. Minulla on parisuhde, mukava työ, ystäviä, harrastuksia. En ikinä halua olla siinä tilanteessa, että ainoa elämäni sisältö olisi lapset, että eläisin heidän kauttaan...

Lapsiani rakastan. Tarjoan heille hyvää vanhemmuutta, läsnäoloa, välittämistä, turvallisen aikuisen. Mutta en tosiaankaan tunne syyllisyyttä siitä, että en ole kotiäiti. Meillä ei olisi siihen taloudellista mahdollisuutta enkä todellakaan pistä asuntoa myyntiin ja muuta ahtaasti vuokralle siksi, että saisin olla kotona. Sitäpaitsi 1,5v. kotona kummankin lapsen jälkeen on minusta aivan tarpeeksi, sitten kaipaan jo päästä jatkamaan töissä.

Vierailija:

ensimmäisiä vuosia jaksa olla hänen kanssaan?

Mutta toisaalta voidaan olettaa, että monilapsisessa perheessä sisarukset leikkivät keskenään, eivätkä vaadi äidin läsnäoloa ja leikkiseuraa jatkuvasti, jolloin äidillä jää aikaa kotitöihin :) Moni myös käyttää televisiota tai dvd:tä lastenvahtina, minä en.

Varmasti monilapsisessa perheessä on paljon enemmän pyykin pesua, silittämistä, jne. Samoin kotona oleva äiti tekee kaikki ruoat, minä en juuri kokkaa edes viikonloppuisin. Arkisin lapsi syö päivökodissa kaikki ateriat paitsi iltapalan, ja minä syön arkisin töissä. Viikonloppuisin syömme ruoan yleensä joko ravintolassa tai vanhempieni luona, joten minun " ruoanlaittoni" on lähinnä vaan sitä, että kuorin omenaa, mandariinia tai avaan jogurttipurkin. Se on ihan tietoinen valinta, en halua käyttää vähäistä yhteistä aikaamme siihen että kokkaan ja tiskaan. Toki teemme joskus tytön kanssa yhdessä ruokaa, esimerkiksi tänään teimme jauhelihakeittoa.

Uskon, että monilapsisen perheen arjen pyörittäminen on rankempaa kuin minun elämäni, vaikka perheessä olisikin kaksi vanhempaa.

T: 44, 47, 49, mitähän vielä

Vierailija:

Lapsi herää kello 7. Hoitoon kello 8.15, syö aamupalan pk:ssa, joten aamulla on tunti aikaa leikkiä tai vaan olla äidin kanssa. Tarhaan on alle 50 metrin matka, minun työpaikalleni puoli kilsaa.

Haen lapsen tarhasta kello 16-16.30 Lapsi menee nukkumaan kello 21. Meillä on 4½-5 tuntia aikaa olla yhdessä. Lapseni ei istu telkkarin edessä, katsoo ainoastaan lauantaina Pipsa Possun. Lapsi syö päiväkodissa 2 lämmintä ateriaa aamu- ja välipalan lisäksi, kotona saa vain iltapalan arkisin, joten en ole kiinni ruuanlaitossakaan. Kylvyssäkään ei todellakaan käydä päivittäin, sitäpaitsi yhdessäoloahan sekin on kun minä kylvetän lasta.

Lauantait ei todellakaan mene viikosta toipumiseen (mitä se edes on?), eikä sunnuntaisin valmistauduta tulevaan viikkoon muuten kuin pakkaamalla tarhareppu valmiiksi illalla (mitä muuta valmistautumista se vaatisi?).

Sellaista elämä vaan on, että töissä on käytävä jos ei halua tukiaisilla elää. Lapseni täytti juuri 3 vuotta ja on ollut tarhassa lokakuusta asti.

He pitävät yhteyttä Internetin kautta, ja tapaavat 3-4 kertaa vuodessa siten, että joko isä tulee Suomeen tai me menemme tytön kanssa käymään Sveitsissä. Isompana tyttö saa viettää siellä lomiaan jos haluaa, nyt hän on siihen liian pieni.

Ei siis ole " isäviikonloppuja" meillä.

T: 44 jne

kyllä. olen samaa mieltä kuin ap.

niin kyllä siitä mun mielestä voi hiukan luopuakkin lapsen kehityksestä.

minusta taas lapsi juuri silloin tarvitsee minua ja haluan olla häntä tukemassa eri vaiheissa. Minulle lapsi on rakas aina, vaikken aina hänen käytöksestään tykkäisikään.

Minä en pidä merkkinä rakkauden puutteesta sitä, että en halua olla kotiäiti. Lapsillani on hyvä hoitopaikka, josta he pitävät. Hoitopäivät eivät ole ylipitkiä, n.6h päivässä.



Tärkeää on ymmärtää, miten kokonaisuus saadaan hyväksi kaikille. Jos olisin jäänyt kotiin, olisin aina kireä ja riitaisa. Siinäpä olisi avain onnelliseen perhe-elämään... 1.5v /lapsi riitti kotiäiteyttä, sen jälkeen oli jo hyvä fiilis palata työelämään.

Raha ei ratkaissut meillä.



- 8

osoitan tämän numero 10:lle-

on monta tapaa olla hyvä vanhempi- osa on töissä- osa hoitovapaalla-



Ps.

lapsensa kasvuun ja kehitykseen liittyviä seikkoja ja sen edistymistä voi kysellä päivähoidon ammattilta, ilman syyllisyyden tuntoja...

pitää kysellä muilta...

40 teillä on liian tiivis ohjelma.

Milloin olet vaan lapsesi kanssa?

Eihän nuo kaikki asiat tapahdu joka viikko! Vastasin vain tuolle, jonka mielestä työssäkäyvän äidin lapset eivät ikinä käy muskarissa, kerhossa, kylpylässä, kylässä tms.

Meillä siis lapsi on perhepäivähoitajalla. Iltaisin hänellä ei tällä hetkellä ole mitään harrastusta, mielestäni sanoin että on ollut 1-2 harrastusta viikottain. Aiemmin oli muskari yhtenä iltana ja toisena iltana jumppa. Jumppa loppui ja muskari lopetettiin kun lapsi ei siellä enää viihtynyt. Uimakoulu on nyt uusi harrastus näiden tilalla ja viikonloppuna siis ainoa säännöllinen harrastus. Viikonloput menee täysin lapsen kanssa.

Lastentapahtumissa käymme silloin kun niitä on tässä lähellä. Tapahtumat kestävät yleensä 1-2 tuntia ja lapsi pitää niistä. Lisäksi käymme kylpylässä (ehkä kerran kuukaudessa), kylässä yleensä tutuilla joissa on lapsia tai mummolassa 1-2 kertaa viikossa (viemme mummoa kauppaan tms.). Kerho hoituu hoitoaikana.

Näen lasta aamuisin tunnin (herätys-hoitoon vienti välissä). Iltaisin olemme yhdessä 5-6 tuntia siitä lähtien kun haen hänet hoidosta siihen asti kun hän nukahtaa. Eli arkipäivänä valveilla 6-7 tuntia, hoitotäti näkee häntä valveilla paljon vähemmän aikaa!

Ja jotta ette ala laskemaan vuorokauden tunteja pieleen niin kerrottakoon että en työskentele 8 tuntia päivässä. Mielestäni siis näen lasta erittäin paljon ja olen hänen kanssaan erittäin paljon. Minulla on myös sellainen työ, jossa lomaa on 6 viikkoa vuodessa. Pian saan 2 lisäviikkoa. Ja bonuslomapäiviä tulee välillä. Eli lomaakin on normaalia enemmän ;)

on myös yhteiskuntapoliittinen seikka, miksi moni alle 1 -vuotiaan lapsen äiti tai isä on töissä ja lapsi päiväkodissa- nro 62 ym...

joiden juttujen tulkinta on kuulijalla... Katsoisit vähän mitä kirjoitat. Tulisit ehkä paremmin ymmärretyksi.

Miten joku kestää sen, ettei näe lastaan kuin pari tuntia/päivä. Iltapimeällä n.17.00 haetaan hoidosta ja 20.00 lapsi meneekin jo nukkumaan ja osan tuosta ajasta lapsi tuijottaa pikkukakkosta ja äiti puuhailee keittiössä???



En ikinä voisi kuvitella itselleni tuollaista tilannetta. Ikävähän siinä tulisi puolin ja toisin. Ehtii sitä sitten vanhempanakin hoidossa olla.



Pienelle lapselle (0-2v) 8 tunni tarhapäivä on niin raskas, että kaikki tutut hoitajat ovat sanoneet, että älä hyvä ihminen mene töihin ennenkuin lapsi on isompi jos ei ole ihan pakko.