Vanhoilla ihmisillä on ihan älyttömästi tavaraa kotonaan

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki alapeukut? Totesin vain asian liittyen omiin vanhempiini, en teihin, kommentoijat ja peukuttajat.

 Esim. isovanhemmillani ei tuollaista tavaramäärää ollut.

Ap

Mistä tietää, että ihminen on minimalisti?

Siitä, että se kertoo sen kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun appivanhemmillani on iso omakotitalo ja autotallirakennus täynnä tavaraa. Siellä on vuosikymmenien varrella kerättyjä puutarhatyökaluja, aina joku muodin mukainen uusin. Siellä on retkeilytarvikkeita, marjastustarvikkeita, kalastustarvikkeita. Autotallin vintillä on kymmeniä isoja mattoja, laatikottain muoviastioita, laatikoittain arvottomia kirjoja ja cd-levyjä, erilaisia koriste-esineitä, anopin käsityöharrastuksena vuosien aikana tehtyjä töitä, kaiken maailman jumppajuttuja joita on keräilty aina kun on ollut joku must have. Esim. piikkimattoja ja sellaista. 

Autotalli on täynnä apen työkaluja.

Talossa sisällä on vielä kaikkien kolmen lapsen huoneet kaikkine tavaroineen. Sen lisäksi on mm. soutulaite, korona-peli, kirjahylly, lisää cd-levyjä ja DVD:tä, sekä 2000-luvun alkuun vievä aikakapseli eli ATK-huone. 

Muutama vuosi sitten ostivat kesämökin, ja o

Oletko itse miettinyt, että nuorten ja heidän vanhempiensa tai isovanhempiensa tarpeen eivät välttämättä kohtaa? Jos nuori ei koe tarvitsevansa jotain, mikä sinun mielestäsi olisi hyödyllinen, vaan ostaa sen, mitä oikeasti tarvitsee? Ja oletko itse miettinyt, että kaikki suurten ikäluokkien ja heidän lastensa haalima tavara ei ole tarpeellista tai enää käyttökelpoista? Onko nuoren otettava nyt jo kiellettyjä aineita sisältäviä muovikippoja itselleen, koska joku hänen sukulaisensa on ne joskus hankkinut? Onko otettava räsymattoja, jotka on säilytetty vintillä ja jotka haisevat kostealle? 

Oletko miettinyt, että 150 vuotta sitten moni esine tehtiin kestäväksi, jolloin 100 vuotta sitten sen pystyi antamaan nuorelle parille ja pari ehkä säilytti sen niin että se edelleen koristaa jonkun perheen kotia? 60 vuotta sitten alettiin mennä alamäkeen, kun teollisuus kehitti aina vain uusia ja uusia asioita, unohtaen vanhat tekniikat. Tavaraa alettiin myydä kerskakulutukseen, jolloin se ei ollut tarkoituskaan olla ikuinen. Ei tälläinen kehitys ole nykynuoren syy. 

Ja on maapallon kannalta erittäin hyvä, että nuori polvi paitsi kierrättää edellisen sukupolven romut niin että ne voidaan uusiokäyttää mahdollisimman hyvin MUTTA myös itse harkitsee tarkemmin, mitä tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni kuoleman jälkeen talostaan tyhjennettiin 60v edestä tavaraa. Määrä oli ihan älytön. Lukuisia peräkärryllisiä tavaraa meni kaatopaikalle. Tavaraa oli säilötty paljon vintille jossa lämpötilanvaihtelut ovat suuria, kesällä älyttömän kuuma ja talvella samat lukemat kuin ulkona. Tuo oli pilannut paljon tavaraa, mm suuri määrä ompelulankoja jotka olin säästänyt omaan käyttöön olikin ihan käyttökelvotonta koska meni poikki jatkuvasti, en muuta syytä keksinyt kuin että oli haurastunut kun oli yli 30v ollut siellä vintillä vuoroin kuumassa ja vuoroin kylmässä. Lisäksi paljon oli hiirien ja oravien piloille syömiä tekstiileitä. 

 

 

Kysynpä vaan miksi et ompelulankojasi vienyt omaan kotiisi?  Miksi säilöit niitä toisen kodissa?

Nimimerkki "kyllästynyt aikuisten lasten tavaroiden säilömiseen"   ja 

Anteeks mitä😄 Missä luki että ne oli mun ompelulangat? Ne oli mun mummon ompelulankoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni kuoleman jälkeen talostaan tyhjennettiin 60v edestä tavaraa. Määrä oli ihan älytön. Lukuisia peräkärryllisiä tavaraa meni kaatopaikalle. Tavaraa oli säilötty paljon vintille jossa lämpötilanvaihtelut ovat suuria, kesällä älyttömän kuuma ja talvella samat lukemat kuin ulkona. Tuo oli pilannut paljon tavaraa, mm suuri määrä ompelulankoja jotka olin säästänyt omaan käyttöön olikin ihan käyttökelvotonta koska meni poikki jatkuvasti, en muuta syytä keksinyt kuin että oli haurastunut kun oli yli 30v ollut siellä vintillä vuoroin kuumassa ja vuoroin kylmässä. Lisäksi paljon oli hiirien ja oravien piloille syömiä tekstiileitä. 

 

 

Kysynpä vaan miksi et ompelulankojasi vienyt omaan kotiisi?  Miksi säilöit niitä toisen kodissa?

Nimimerkki "kyllästynyt aikuisten la

Kirjoitit "suuri määrä ompelulankoja jotka olin säästänyt omaan käyttöön."     

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni kuoleman jälkeen talostaan tyhjennettiin 60v edestä tavaraa. Määrä oli ihan älytön. Lukuisia peräkärryllisiä tavaraa meni kaatopaikalle. Tavaraa oli säilötty paljon vintille jossa lämpötilanvaihtelut ovat suuria, kesällä älyttömän kuuma ja talvella samat lukemat kuin ulkona. Tuo oli pilannut paljon tavaraa, mm suuri määrä ompelulankoja jotka olin säästänyt omaan käyttöön olikin ihan käyttökelvotonta koska meni poikki jatkuvasti, en muuta syytä keksinyt kuin että oli haurastunut kun oli yli 30v ollut siellä vintillä vuoroin kuumassa ja vuoroin kylmässä. Lisäksi paljon oli hiirien ja oravien piloille syömiä tekstiileitä. 

 

 

Kysynpä vaan miksi et ompelulankojasi vienyt omaan kotiisi?  Miksi säilöit niitä toisen kodi

Kirjoitit "suuri määrä ompelulankoja jotka olin säästänyt omaan käyttöön."     

 

Jotka olin säästänyt omaan käyttöön sieltä kaatopaikkakuormasta. 

Minä käytän rahat itseni hemmottelemiseen, hoitoihin, kampaajaan,  matkoihin, hyvään ruokaan ja juomaan, laadukkaisiin vaatteisiin ym.

en osta tarpeetonta tavaraa kotiini mistä ei ole minulle iloa. N 60 v, kaksi kuolinpesää tyhjännyt

Jos hamsterointi on jokin ongelma, niin kyllä nämä krooniset tavaran vihaajatkin ovat melko kuutamolla.

Vai mitä sanotte ihmisestä, joka ahdistuu siitä että hänellä on kaksi lusikkaa?

Hamsterin kämpän ja minimalistin kämpän välissä on joukko eri variaatioita. Liikaa tavaraa tursuava kämppä on epäsiistin näköinen. Minimalistinen asuminen taas näyttää helposti liian steriililtä ja asumattomalta.

Itse sieltä puolesta välistä. Tavaraa voisi karsia, mutta suureen osaan on muodostunut tunneside, niin antaa olla. Perikuntani (yksi lapsi), saa sitten aikanaan karsia kovalla kädellä. Hänelle helpompaa heittää turhat pois.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki alapeukut? Totesin vain asian liittyen omiin vanhempiini, en teihin, kommentoijat ja peukuttajat.

 Esim. isovanhemmillani ei tuollaista tavaramäärää ollut.

Ap

Niin, mitä sitten? Kait nyt jokainen ymmärtää sen että ihmiset on erilaisia tavarasuhteissaan? Toiset heittää hyvääkin roskiin, eivät edes lahjoita, koska yksikin tavara jota ei tänään tarvitse on turhake. Ostetaan uusi ja heitetään taas kuukauden päästä pois kun ahdistaa. Sinä olet ahdistunut minimalisti, vanhempasi eivät ole. Heillä on säästäväinen asenne. Tavaroilla on tunnearvoakin, muistoja. Kohteliaasti säästävät saamansa lahjat. Onko ehkä sinunkin tavaroita tallessa, kun et ole itse niitä vienyt ja jos äitisi heittäisi pois tai antaisi jollekin, sinä haukkuisit hänet pataluhaksi? Anna ihmisten elää omaa elämäänsä äläkä tuputa ideologiaasi heille. Vai joko odotat heidän kuolemaansa? Pitäisikö heidän tehdä sekin sinulle valmiiksi, helpoksi.

Pitänee ensin perehtyä historian kulkuun, jotta voidaan ymmärtää niin aloittajan kuin monen muunkin vastaavassa tilanteessa olevan ajatusmaailma.

Sodan nähneet ihmiset, heillä on ollut puutetta aivan kaikesta. Osa on toki asunut kaupungeissa, mutta pitää muistaa, että kaupungistuminen lähti todenteolla liikkeelle vasta 50-60 luvulla. Siihen asti suurin osa on asunut tupa ja kamari -tyyppisessä tönössä. Niitäkin on ollut monentasoisia: isoja pohjalaistaloja ja suuria viljelysmaita, mutta siellä on asunut myös niitä torppareita sen viljelysmaan reunamilla, renkejä ja piikoja pikkuisissa mökeissään vailla eristeitä ja juoksevaa vettä. Kaikesta on ollut pulaa. Napeista, juomakupeista, käyttökelpoisista talvikengistä.

Nämä ovat saaneet niitä lapsia, joita myös boomereiksi kutsutaan. He ovat nähneet sen köyhyyden (lapsuusaika) ja vanhempiensa työnteon, mutta kasvettuaan päässeet lähtemään sinne kaupunkiin töihin. Tehtaaseen. Ja sitä rahaa on tullut ns. ovista ja ikkunoista. Tämä on sitä sukupolvea joka käveli tehtaanjohtajan puheille ja aloitti seuraavana päivänä työt.

Sillä rahalla vuokrattiin ensin pieni yksiö. Ostettiin auto. Säästettiin pari vuotta ja ostettiin moderni omakotitalo. Ei ole tarvinnut miettiä, että voidaanko ostaa 6 kappaletta lautasia, kun samantien voidaan ostaa 12 leipälautasta, 12 ruokalautasta, 12 soppalautasta ja kahviastiasto vielä kaupanpäälle.

Mutta kun takaraivossa on vielä muistikuva niistä kahdesta lautasesta, joista 7 henkinen perhe söi ruokansa silloin kun kamarin lattialankut huurtuivat pakkasella ja päällä oli puoli kylää kiertänyt pellavapaita (jota piti säästellen käyttää, jotta sen voisi antaa naapurille kun niiden poika voi käyttää sitä ensi talvena kun on sopivaa kokoa).

Kun kaikkea piti säästellen käyttää. Jokainen kangaspala laitettiin talteen, koska sillä saattoi paikata jotain. Jokainen jugurttipurkki säästettiin, jos maailmasta yhtäkkiä katoaisi juomalasit ja palattaisiin aikaan kun talossa oli 7 hengelle kolme juomalasia.

Tavaran määrä on suoraan verrannollinen vaurauteen (em. ihmisten mielestä). Miten noloa olisikaan, että tällaisessa talossa ei olisi täyttä kahviastiastoa, joista tarjota vieraille kahvia. Luulevat vielä että ollaan köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki alapeukut? Totesin vain asian liittyen omiin vanhempiini, en teihin, kommentoijat ja peukuttajat.

 Esim. isovanhemmillani ei tuollaista tavaramäärää ollut.

Ap

Luepa otsikkosi.

Lisäksi voi kysyä, millä oikeudella arvostelet vanhempiesi tapaa toimia. Se on heidän elämänsä.

Ei minua haittaisi, vaikka vanhempani avaisivat täällä anonyymin keskustelun minun minimalismistani.

Ap

Takuulla tulisit siihen ketjuun inttämään kuinka tavaroiden rohmuaminen on väärin ja vain minimalismi hienoa. 

Noh, siellä maaseudulla ei ollut vielä jugurttikuppeja,  maitokin myytiin omaan hinkkiin tai lasipullossa kaupungissakin 50-60- luvuilla vielä.  Ihan vaan huvikseni mainitsen.   Liekö 60- luvun vaihdetta kun sinappia myytiin lasikupeissa ja lasituopeissa.  Niitä lapsuudenkodissanikin käytettiin juomalaseina.   Tai vanhempani jo asuivat kaksistaan silloin mutta käytiinhän vielä usein siellä kotimökissä.   Jossa ei ollut kuin parittomia astioita, yksi tarkoin säästelty kahviastiasto.   Mutta olivat Arabiaa koska ei vielä ollut halpatuontia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aina ollut paljon tavaraa, myös nuorena. 

Niin minullakin, olen aina säästänyt kaiken ja olen vielä keräilijäluonne ollut lapsesta saakka. Nyt olen osan tavaroista myynyt. Esimerkiksi postimerkeistä sain lähes 1000 euroa kun myin ne pieninä erinä. Rahat on nyt kasvamassa korkoa. On tallessa omat lelut ja jopa vauvavaatteita. Pala historiaa, joka kyllä kiinnostaa tiettyjä ihmisiä. Nuoria nyt ei historia ole koskaan kiinnostanut, yhtäkään ikäpolvea. Kunnes sitten tulee ikää 40v ja yli ja yhtäkkiä alkaakin kiinnostaa. Kaikki vaan on jo viety kaatopaikalle. 

Järjettömintä tässä on se, ettei vanhemmat anna mitään lapsilleen heidän muuttaessaan kotoa. Sitten lapset ostaa omilleen muuttaessaan ja eläessään omat tavaransa ja kuolinpesän tavarat menee suoraan roskiin kun ei kellekkään sitten ole niille tarvetta. vs. ranskassa huonekalut kulkee jo omilleen muuttaessa suvussa. Samoin vaatteet ym. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta jokainen saa elää niin kuin tahtoo. Ne tavarat saa olla tarpeellisia tai tarpeettomia, joka tapauksessa ne ovat sen ihmisen, joka niiden keskellä elää. Ongelma ne ei ole edes perikunnalle, koska koko kämpän saa tyhjäksi maksamalla muutaman tonnin. Ei tarvitse käydä mitään läpi, ei tarvitse lajitella, ei tarvitse itse tyhjentää. Toki silloin voi omat lapsuudenkuvat tai mummin vanha kaulakoru jäädä saamatta, mutta ongelma on niiden päässä, jotka olettavat, että he ovat henkilökohtaisesti vastuussa muiden tavaroista.

Jostain syystä näissä siivoussessioissa osa tavarasta on perikunnalle arvokkaampaa kuin osa ja vanhan äidin halutaan säilyttävän nimenomaan ne tavarat, joita lapset haluavat joskus periä. Kaikki muu on roinaa.

eipä siinä mitään jos kuolinpesästä löytyy varat sen tyhjennyksen kustantamiseen, siinä vaiheessa kun perillinen(set) joutuu sen omasta takaa maksaa, niin ei paljon naurata nämä 20v paikallislehtikokoelmat etc joiden tuhoamisesta saa maksaa muutaman tonnin päälle. Eli siinä mielessä kyllä kannata tervettä etukäteissuunnittelua, että turhasta paperiroinasta ja muusta roskasta hankkiudutaan eroon. Helpottaa huomattavasti sitäkin jos hoitokoti joskus kutsuu, sinnehän ei saa montakaan tavaraa mukaan.

Pitäisikö siis kuolemaa ajatella joka päivä,  lakata elämästä, hävittää tavaransa. Säästää rahat ja  ostaa vain punalaputettua?    Saako  pari vaatekertaa jättää?

Vierailija kirjoitti:

Pitänee ensin perehtyä historian kulkuun, jotta voidaan ymmärtää niin aloittajan kuin monen muunkin vastaavassa tilanteessa olevan ajatusmaailma.

Sodan nähneet ihmiset, heillä on ollut puutetta aivan kaikesta. Osa on toki asunut kaupungeissa, mutta pitää muistaa, että kaupungistuminen lähti todenteolla liikkeelle vasta 50-60 luvulla. Siihen asti suurin osa on asunut tupa ja kamari -tyyppisessä tönössä. Niitäkin on ollut monentasoisia: isoja pohjalaistaloja ja suuria viljelysmaita, mutta siellä on asunut myös niitä torppareita sen viljelysmaan reunamilla, renkejä ja piikoja pikkuisissa mökeissään vailla eristeitä ja juoksevaa vettä. Kaikesta on ollut pulaa. Napeista, juomakupeista, käyttökelpoisista talvikengistä.

Nämä ovat saaneet niitä lapsia, joita myös boomereiksi kutsutaan. He ovat nähneet sen köyhyyden (lapsuusaika) ja vanhempiensa työnteon, mutta kasvettuaan päässeet lähtemään sinne kaupunkiin töihin. Tehtaaseen. Ja

Tänä päivänä se vauraus näkyy eri tavalla. Työssäkäyvillä on varaa ostaa melkein mitä tahansa milloin tahansa  joten millään tavaralla ei ole enää arvoa, kaiken voi heittää pois ja käy vain sitten ostamassa uuden jos tarvitsee joskus. Samat ihmiset vaahtoaa minimalismista ja ilmastonmuutoksesta mutta toimivat arjessaan joka päivä erittäin epäekologisesti. Vanhat ihmiset säästävät kaiken koska tavaroilla on arvo ja se käytetään loppuun mikä on ostettu. Veikkaan että minimalismi kääntyy taas jollakin ikäpolvella toiseen suuntaan ja joku keksii brändätä sen jolloin nimellä ja myy taas kurssejaan ja neuvojaan isolla rahalla. Marie Kondokin taisi jo hylätä omat oppinsa.

Hyvä herätys minullekin. Mulle on kertynyt perintötavaraa paljon sekä miehen vanhemmilta että omilta. Aivan liikaa. Pitänee alkaa tyhjentämään jonnekin. 

Mistä hemmetistä sen tyhjentämisen aloittaa. Tavaraa on koko 140 neliöinen talo täynnä. Mies jätti kaikki vanhempiensa perintötavaran taloon kun erottiin. Mitä ihmettä noille kaikille tekee?

se on jo ihan selvää, että lapset saa haluamansa mukaan kun muuttavat kotoa pois, mutta täällä on tavaraa varmaan kymmenelle lapselle. Astiastojakin on useita ja osa vanhoja. Uskaltaako esim vanhaa Arabiaa edes käyttää? Huh! Kova työ edessä.

80-90v isovanhempien talo ja kaikki varastot tulee olemaan järkyttävä työmaa kun ne pitää aikanaan tyhjentää.

Jatkan tarinaa.

Vanhemmat ovat keränneet talon täyteen tavaraa. Iso talo, paljon säästetty kaikkea. Joka paikka tursuaa jos jotakin eikä mitään voi heittää pois.

Lapsi muuttaa omilleen. Yhtäkkiä 3 muovirasiaa ruuantähteiden säilyttämistä varten seuraavaan päivään asti, onkin ihan riittävä määrä! Kummallista, miten arjessa VOI käyttää niitä hienoja kahvimukeja, jotka maksoivat 35e kappale (eikä niitä tarvitse pitää vitriinikaapissa odottamassa jotain elämää suurempaa juhlaa, jotta niitä voisi käyttää). Lomamatkalta voi ostaa vain yhden jääkaappimagneetin tai korkeintaan uudet kengät, sieltä ei tarvitse raahata kotiin koko matkamuistomyymälää.

Tämän päivän nuori ymmärtää, että vähemmälläkin pärjää, koska kaupasta voi hakea lisää, jos tarvitsee. Tämän päivän nuori ei ymmärrä sitä, että joskus ei ollut sitä kauppaa, mistä hakea.