Vanhoilla ihmisillä on ihan älyttömästi tavaraa kotonaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki alapeukut? Totesin vain asian liittyen omiin vanhempiini, en teihin, kommentoijat ja peukuttajat.

 Esim. isovanhemmillani ei tuollaista tavaramäärää ollut.

Ap

Luepa otsikkosi.

Lisäksi voi kysyä, millä oikeudella arvostelet vanhempiesi tapaa toimia. Se on heidän elämänsä.

Löysää pipoas, sulla ei enää veri kierrä päässä 😳

Yritä vähän rentoutua! Viikko sujuu silloin varmaan paremmin.

eri

Vierailija kirjoitti:

Minun appivanhemmillani on iso omakotitalo ja autotallirakennus täynnä tavaraa. Siellä on vuosikymmenien varrella kerättyjä puutarhatyökaluja, aina joku muodin mukainen uusin. Siellä on retkeilytarvikkeita, marjastustarvikkeita, kalastustarvikkeita. Autotallin vintillä on kymmeniä isoja mattoja, laatikottain muoviastioita, laatikoittain arvottomia kirjoja ja cd-levyjä, erilaisia koriste-esineitä, anopin käsityöharrastuksena vuosien aikana tehtyjä töitä, kaiken maailman jumppajuttuja joita on keräilty aina kun on ollut joku must have. Esim. piikkimattoja ja sellaista. 

Autotalli on täynnä apen työkaluja.

Talossa sisällä on vielä kaikkien kolmen lapsen huoneet kaikkine tavaroineen. Sen lisäksi on mm. soutulaite, korona-peli, kirjahylly, lisää cd-levyjä ja DVD:tä, sekä 2000-luvun alkuun vievä aikakapseli eli ATK-huone. 

Muutama vuosi sitten ostivat kesämökin, ja ovat jättäneet talon vähemmän hoidolle ja nyt tä

Oletko koskaan miettinyt, että jos nuoret eivät ostaisi mitään uutta vaan tyytyisivät saatuihin ja perittyihin tavaroihin, niin kokemaasi "muilla on vastuu liiasta tavaramäärästään" -ahdistusta ei olisi. Sillä niin se meni vielä 100 vuotta sitten: nuoripari ei mennyt Ikeaan vaan katsottiin, mitä mummovainaan tavaroita heille annetaan. LÄhtökohta oli monella minimalistinen. Osa muutti edellisen sukupolven kalustamaan taloon, jossa käytössä oli anopin anopin häälahjaksi saama astiasto.

Nykysukupolvi tilaa tavaraa Kiinasta ja kauhistelee mummolassa säilössäolevia leluja ja tarvikkeita, joita ei itse osata edes käyttää. Miksi muiden omaisuus ahdistaa, kun sille ei itse joudu  loppupelissä tekemään yhtään mitään. Ilman testamenttia ei anoppiaan peri!

Lapset ne oottaa näköjään vaan vanhempiensa kuolemaa tässäkin keskustelussa.  Hävittäkää tavaranne, myykää asuntonne,  muuttakaa vuokrayksiöön,  antakaa rahanne haltuuni.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi muiden omaisuus aiheuttaa näin isoa ahdistusta. Ei nuorten tarvitse sen roinan keskellä elää eikä sitä tavaramäärää sietää. Jos anoppi ei kanna tavaraa nuorempien kotiin, niin silloin ei tarvitse mitenkään siihen puuttua. Moneen esineeseen liittyy tunnearvoa, joka ei välity digikuvista (se tuttu ohje, että ota kuva ja kanna vaarivainaan tekemä kello roskiin, koska se ei sovi 2020-luvulle) ja moni esine on vain kiva omistaa.

Nykysukupolvien tavarat ovat netissä. Kukaan ei vain hoksaa, että omistaa digimaailmassa monenlaista tavaraa ja nauttii niiden omistamisen tuomasta varmuudesta mielikuvitusmaailmassa.

Minä olen 55-vuotias, ja minulla on paljon kaikenlaista tavaraa. Ei mitään roskaa. Paljon myös sellaista, mitä tuskin kellään muulla suomalaisella on tai ylipäänsä monellakaan ihmisellä koko maailmassa. Joskus mietin, mitä niille tapahtuu minun kuoltuani, mutta päädyin siihen, että eihän se sitten ole enää minun ongelmani. Jokainen meistä ratkaisee suhteensa tavaroihin oman elämänsä aikana.

Ei ainkaan minun mummolla.Asuu vuokralla pieni asuto Helsingin lähiössä.

Suurella ikäluokalla ja heitä vanhemmilla ihmisillä on joku tavaran keräämisen ja omistamisen pakko ja sitten vielä kaikki pitää olla kotona esillä lipastojen ja tasojen päällä ja vitriinejäkin on monta ja nekin on  sulottu täyteen pientä tilpehööriä ja tämä kaikki tekee kodista tunkkasen oloisen pölypesän jossa saattaa tavarapaljouden takia olla vaikea liikkua ja jota on myös vaikea pitää siistinä. Jokaisen ihmisen pitäisi aloittaa viimeistään eläkkeelle jäädessään niin sanottu kuolinsiivous ja luopua kaikesta tarpeettomasta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös. Oon aina ollut shoppaholisti ja kämppä täynnä tavaraa lattiasta kattoon. Säälin jo etukäteen ainoaa tytärtäni, joka joutuu joku päivä mun kuolinpesäni selvittämään 😱 N62

Siivoa itte! Miks sun tytön pitäis?

Ööh, miksi käydä edes enää nykyaikana töissä, kun voi asua jossain ympärivuoden lämpimässä viidakossa bambumajassa ilmaiseksi?

Ne tavaratkin ovat työllä jonkun saavutettuja, miksi tavaroita ei kunnioiteta enää. Samaa saavutettavaa materiaa on rahakin, sanooko joku jollekkin että hei sulla on liikaa rahaa ala heitellä sitä roskikseen? No ei helvetissä. Rahaa saa ja pitääkin kerätä jotta status, mutta käyttöesineitä ei saa olla.

Joskus muuten sanottiin että kellä on tyhjä koti on myös tyhjä pääkin. Sieluton ainakin. 

50-luvulla syntyneillä ovat ne ostohousut pysyvästi jalassa. Nykyisin kiertävät kirpputoreja ja nettikirppiksiä. Keräilevät kaikkea omaan tyyliin sopivaa. Vaikka wanhoja peltisiä kahvirasioita. Joka reissulta ostavat jotain kippoja matkamuistoiksi. 

Minulla on maalla aitta joka on täynnä maatalous- ja kotitalouden käyttötavaraa vuosisadan alusta 50-luvulle.

Hauska nähdä pilven päältä mitä urbanisoituneet lapseni niille tekevät.  Voisin tietysti ens kesänä kuskauttaa ne kaatopaikalle ,   sukupolvet jotka edes tuntevat esineitä alkavat olla poissa,  nyt on kännykkä tärkein kodin esine.

Meillä on aika paljon tavaraa, ollaan puolison kanssa 70-luvulla syntyneitä. Sitä vaan kertyy ja yhtäkkiä huomaa että onpas autotalli täynnä rompetta. Sitten tehdään suursiivous ja hankkiudutaan turhasta eroon ja järjestellään. Me tehdään jatkuvasti remonttia mökillä joten siihen liittyvää tarpeistoa on paljon. Lisäksi tyhjennettiin yksi kuolinpesä josta tuli paljon tavaraa mikä pitäisi sortteerata. 

Vanhemmillani oli äärettömän köyhä lapsuus, niin köyhä, että hyvä jos oli vaatetta päälle pakkasella ja perunoita syötäväksi.

He sitten eläkkeelle päästyään kiertelivät kirpputoreja ja ostelivat asunnon täyteen. Se toi heille iloa, joten vaikka kuolinpesän tyhjennys oli iso työ, ei se haitannut. 

Tavara tuo joillekin turvaa, eikä syitä hamstraamiseen voi tietää.

Ennen vanhaan ei ollut samalla tavalla  kirpputoreja niin kuin nykyisin. Tavarat ostettiin uutena ja säilöttiin niin pitkään kuin mahdollista. Useimmilla oli isot talot, joihin tavaraa mahtui.

Ennen vanhaan ei ollut samanlaiset hygienia- ja turvallisuuskäsitykset kuin nykyään. Olen kuullut, että esim. vanhat barbit ovat nykyisin haitallista muovia.

Ennen vanhaan ihmiset tekivät isoja käsitöitä esim. pitsipäiväpeittoja. Ei varmaan kovin moni mummo siihen aikaan olisi uskonut, että nykynuoriso heittäisi käsityöt suoraan roskiin. Muoti muuttuu ja Kiina valmistaa halvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin on. Muutaman kuolinpesän tyjhentäneenä olen alkanut pikkuhiljaa tehdä omaa kuolinsiivoustani. On muuten tosi hauskaa puuhaa, kun alkuun pääsee. Ihanaa raivata vanhoja rojuja pois!

Suuri riski tavaran hamstraukseen on se, jos asuu vuosikymmenet samassa asunnossa. 

Meillä tavaroihin liittyy muistoja, joten ei raivata yhtään mitään. Jo nyt miniä kyttää pöytälamppuani ja jälkiruokakulhoa sillä silmällä, kyselee, että voisiko ostaa tilalle paremman lampun, joka valaisisi kunnolla ja hän veisi vähän yli 80 v ikäisen (kunnostetun) valaisimen mennessään.

Kyllä toki, mutta ymmärrän elämän rajallisuuden, enkä halua hirveää raivausrumbaa lapsilleni. Vähemmänkin muistoja riittää, on oma kantani. Monista muistoista komeron tai varaston perukoilla en ollut edes tietoinen ja veikkaan, että näin se suurimmalla osalla menee. Muistot on vain veruke. 

Tavaraa on kertynyt, vaikka en shoppaile enkä ole vanhus. Olen tilanteessa, jossa vapaa-aikaan ei ole varaa eikä siten aikaa tavaroiden hävittämiseen. Kaatopaikalle vietävää ei ole. Poiskaan en voisi antaa käymättä läpi, mutta aikaa siihen ei ole. Ehdotuksia?

Jos Suomeen tulisi jokin pidempiaikainen kriisitilanne, pärjäisivät parhaiten ne, joilla tavaraa on.

Vierailija kirjoitti:

Jos Suomeen tulisi jokin pidempiaikainen kriisitilanne, pärjäisivät parhaiten ne, joilla tavaraa on.

Riippuu tavarasta. Työkalut, retkeilyvälineet, kirjat, kynttilät, patteriradio ja mökki jossa pärjää ilman sähköä, siinäpä se. Enemmän taidoilla on merkitystä kuin tavaralla.

Olen 75-v (vanha?) Nyt yksin asuja. Olen hävittänyt kaikki turhat tavarat ympäriltäni, jakanut lapsille, kiertoon, roskiin jne. asun 3h+k ja nyt olen erittäin tyytyväinen, kun vintissä ja kellarikomerossakin on vain käyttötavaroita, ei mitään "ainaissäilytettävää". Kokemusta on 22 vuoden takaa lähiomaisten kodista jonka tyhjentämiseen luulin kuolevani. 

Entä sitten?