Haluaisiko joku mies elättää perheensä?
Hei,
Onko sellaisia miehiä vielä olemassa joilla olisi varallisuutta, mutta myös halua, elättää yksin perheensä. Naisen vastuulla olisi koti ja lapset, miehen vastuulla olisi töissä käynti ja elämisen rahoittaminen.
Älkää sekoittako nyt tasa-arvoa samankaltaisuuteen. Tälläinen suhde olisi hyvinkin tasa-arvoinen, sillä kummankin panos suhteeseen ja perheeseen olisi yhtä arvokasta, vain erilaista. Nykyään monesti halutaan samanlainen kumppani kuin itsekin on. Henkilö, jonka kanssa kaikki jaetaan tasan: minä imuroin viimeksi, nyt sinä. Minä imetin viimeksi, nyt sinä imetät tuttipullosta. Minä maksoin viimeksi, nyt sinä.
Naisilta on varmaan turha kysyä, monet naiset kun ei missään nimessä halua kotiäideiksi. Paisti sitten joskus on poikkeuksia, kuten minä. Onko minun unelma kotiäitiydestä aivan liian epärealistinen nykysuomessa? Onko miehiä jotka haluaa tällaista myös: tasa-arvoisen avioliiton, mutta kuitenkin erilaiset roolit.
Kommentit (27)
Maksatte tietenkin naiselle myös eläkettä?
Tuo on nykyisin aika kova rasti, ja kireä verotus tekee siitä erityisen vaikeata. Esimerkiksi päivystävältä erikoislääkäriltä onnistuisi, mutta sitten on oltava öitä, viikonloppuja ja juhlapyhiä töissä. Keikkalääkärinä voisi myös onnistua. Proffana esimerkiksi ei.
Vierailija kirjoitti:
Miten olette ottaneet huomioon eron mahdollisuuden? Miten naisen elintaso eron jälkeen taataan tuossa systeemissä, kun hänellä ei ole mitään omia tuloja?
Ehkä olen naiivi, mutta "kunnes kuolema meidät erottaa" ja vain tällä ehdolla suostun avioon. Ei avioehtoa. Ja tapailen miehiä jotta löydän aviomiehen, en halua poikaystävää.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin jos nainen hoitaa kodin ja lehmät ja lihakarjan navetassa niin ehdottomasti elätän!
Nainenhan on tuossa maatalousyrittäjä. Teehän ihan suosiolla oma osuutesi kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette ottaneet huomioon eron mahdollisuuden? Miten naisen elintaso eron jälkeen taataan tuossa systeemissä, kun hänellä ei ole mitään omia tuloja?
Ehkä olen naiivi, mutta "kunnes kuolema meidät erottaa" ja vain tällä ehdolla suostun avioon. Ei avioehtoa. Ja tapailen miehiä jotta löydän aviomiehen, en halua poikaystävää.
Avioliitto on pelkkä paperilappu, puoli vuotta niin homma on purettu. Onneksi minulla äitinä oli hyvä koulutus ja melko hyvät tulot niin sain lapset elätettyä. Mies oli niin oli mukana siihen asti kun alkoi lapsiperhe-elämä rasittaa häntä. Toki mentiin naimisiin kunnes kuolema erottaa periaatteella ja kirkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette ottaneet huomioon eron mahdollisuuden? Miten naisen elintaso eron jälkeen taataan tuossa systeemissä, kun hänellä ei ole mitään omia tuloja?
Ehkä olen naiivi, mutta "kunnes kuolema meidät erottaa" ja vain tällä ehdolla suostun avioon. Ei avioehtoa. Ja tapailen miehiä jotta löydän aviomiehen, en halua poikaystävää.
Meillä on avioehto. Mieheni on varakas, samoin sukunsa. Monelle yllätys on, että suuri osa omaisuudesta on suojattu testamenteilla. Mieheni muutti testamenttiaan mennessämme naimisiin, mutta hänen lakimiehensä korosti, että testamenttia voi muuttaa. Minulle muutoskin olisi ok, en odota tai halua mitään. En suosittele naiiviutta avio/avoliitossa, minusta sen synonyymi tässä yhteydessä on tyhmä.
Miten olette ottaneet huomioon eron mahdollisuuden? Miten naisen elintaso eron jälkeen taataan tuossa systeemissä, kun hänellä ei ole mitään omia tuloja?